Apu

Jyri Häkämies: Seuraava kierros on liittokohtainen



Jyri Häkämies: Seuraava kierros on liittokohtainen

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ei kuitenkaan torju periaatteen vuoksi myöskään keskitettyä ratkaisua. Käytännön tilanne ratkaisee, hän sanoo.
Teksti Yrjö Rautio

Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehestä, 51, tuli viime marraskuussa Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n toimitusjohtaja. Politiikka on jäänyt, mutta yhteydet läheiseen ystävään, pääministeri Jyrki Kataiseen ovat yhä tiiviit.

– Käymme joskus yhdessä kaljoilla, Häkämies myöntää.

Marraskuun jälkeen on tapahtunut paljon. Uutta keskitettyä ratkaisua ei syntynyt, mutta järjestöjen välejä hiertänyt kiista kolmesta koulutuspäivästä saatiin sentään sovituksi. Hallituksen kehysriihi päätti laskea yhteisöveron 20 prosenttiin. Se on EK:lle suuri voitto, vaikka se olikin tavoitellut veron laskemista peräti 15 prosenttiin.

Häkämies on hakenut uutta rooliaan – ja sen löytänytkin. Ärhäkästä kokoomuspoliitikosta on kuoriutunut yhteistyöhakuinen ja sanansa tarkasti punnitseva työantajapomo. Jo hyväntuulisesta olemuksesta näkee, että hän viihtyy uudessa työssään ja roolissaan.

EK:n toimitusjohtajan työ on Häkämiehen mukaan säännöllisempää kuin ministerin, vaikka "päivät täyttää tämäkin". Hänen ei tarvitse enää kiertää viikonloppuja ympäri maata kansalaisia tapaamassa.

Uuden keskitetyn tuloratkaisun synty ei jäänyt Häkämiehen mukaan "valovuoden päähän".

– Monet kokeneet alan ihmiset molemmilta puolilta ovat arvioineet, että olisi se voinut syntyäkin.

Sopimuksen kaatoi Häkämiehen kolme, neljä yksittäistä asiaa.

Nykyisen raamisopimuksen mukaan tehdyt työehtosopimukset ovat yhä voimassa. Ensimmäiset niistä umpeutuvat tämän vuoden lopulla, viimeiset vasta vuoden 2015 keväällä.

– Ei ollut riittävästi painetta tehdä sopimuksia jo nyt. Toisaalta siinä oli se hyvä puoli, että työmarkkinoilla vallitsee työrauha.

Sekä työnantaja- että palkansaajajärjestöjen liikkumatila oli Häkämiehen mukaan aika kapea. EK ajoi nollalinjaa.

EK:n piti tietää, etteivät palkansaajajärjestöt voineet siihen suostua. Pyrkikö EK edes oikeasti ratkaisuun?

– Kyllä me lähdimme niihin tunnusteluihin tosissaan.

Häkämies vakuuttaa, että EK:n ajama sopimusmalli olisi turvannut palkansaajien ostovoiman, vaikka ei olisi palkankorotuksia sisältänytkään.

Sopimus olisi tuonut tuloveroihin inflaatiotarkistuksen ja keventänyt tilapäisesti työeläkemaksuja. Ne olisivat EK:n laskelmien mukaan vahvistaneet ostovoimaa ja parantaneet työllisyyttä selvästi.

– Kun näitä lukuja katsoi ja näytti jollekin, moni sanoi, että kyllä tähän pitäisi tarttua.

Palkansaajohtajat ovat puhuneet syvästä luottamuspulasta. Häkämies ei usko, että keskitetty olisi kaatunut siihen.

– En tunnista luottamuspulaa. Tällaisia puheenvuoroja käytettiin ennen kuin nämä kolme koulutuspäivää saatiin sovituksi. Se, että koulutuspäiväasia saatiin sovituksi, osoitti, ettei luottamuspulaa ole.

Häkämies ei ole löytänyt työmarkkinaosapuolten väliltä poltettuja siltoja.

– Työmarkkinapolitiikassa on vahvaa retoriikkaa. Se on ollut minulle ehkä suurin yllätys, että käytetään niin vahvoja ilmauksia, vahvempia kuin politiikassa. Ehkä osa työmarkkinajohtajista puhuu omille jäsenilleen, puolin ja toisin.

Kovienkin puheiden jälkeen on kuitenkin aina päädytty sopimukseen?

– Näin se on, ja se pitää varmaan tunnistaa. Sen takia en ole näistä puheista hätkähtänyt.

Käytännön yhteiset teot ovat Häkämiehen mukaan paras tapa lisätä työmarkkinaosapuolen välistä luottamusta. Koulutuspäivistä sopiminen oli jo yksi niistä. Häkämies toivoo, että eläkeratkaisusta tulisi seuraava.

– Se on vaikea harjoitus. Siihen tarvitaan luottamusta. Olen toiveikas. Molemmilla osapuolilla on realismia tässä asiassa. Uskon, että pystymme löytämään ratkaisun, jonka viimeistään seuraava eduskunta vahvistaa.

Keskitettyjä sopimuksia ja koko sopimusyhteiskuntaa vastustetaan EK:ssa ideologisista syistä, palkansaajajärjestöissä väitetään. Häkämies torjuu arvion.

– Jos yritän luonnehtia itseäni sanoisin, että olen pragmaatikko. Se, että kannattaako mennä keskitettyyn ratkaisuun vai liittokohtaisiin, riippuu tilanteesta ja tuloksista, joita niillä voidaan saavuttaa.

Häkämies myöntää, että työantajaleirin näkemykset jakautuvat tässä asiassa. Osa pitää voimassa olevaa raamiratkaisua hyvänä, osa moittii sitä siitä, ettei se salli riittävää joustoa.

EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila on sanonut muun muassa YLE:n A-studiossa, että hän toivoo keskitettyä ratkaisua syksyksi. Häkämies on puhunut liittokierroksesta. Tässähän on ristiriita? Mikä on EK:n linja?

– Kyllä meidän hallituksen linja on ollut jo aiemmin, ja nyt erityisesti, että mennään kohti liittokohtaista kierrosta. Paljon pitäisi muuttua, että tämä tilanne tästä kääntyisi.

Monet odottavat levotonta työmarkkinasyksyä ja -talvea.

– On myytti, että liittokierros tarkoittaa aina työllisyyden kannalta huonoja sopimuksia ja levottomia aikoja. Tämä haaste ja myytti pitäisi pystyä murtamaan.

Häkämies vetoaa Suomen Pankin tilastoihin. Ne osoittavat, että sekä keskitetyissä että liittokohtaisissa sopimuksissa on ollut sekä hyviä että huonoja.

– Ajalla on merkityksensä. Ei tässä ole sellaisia ennustajan lahjoja, että tietäisi, tuleeko levotonta. Ei voi muuta kuin toivoa, ettei tule. Ei Suomi tästä suosta ainakaan lakkoilemalla nouse.

Kuinka paljon työnantajat ovat valmiita maksamaan siitä, että keskitetty vältetään ja liittokohtaiset saadaan?

– Kyllähän palkkamaltti on varmasti sama liittokierroksellakin. Kyse ei ole kuitenkaan vain rahasta, vaan myös laadullisista muutoksista, siitä, miten työtä voidaan järjestellä.

Häkämies muistuttaa, että alakohtaiset tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, myös palkanmaksukyky. Se puolustaa hänen mukaansa liittokierrosta.

– Siellä missä tuottavuuskehitys on hyvä, on myös palkankorotusvaraa.

Joskus puhuttiin taistelevasta työväenliikkeestä. Viime vuosina on näyttänyt, että on vain taisteleva työnantajaliike ja puolustautuva palkansaajaliike.

Taustalla on Häkämiehen mukaan se, että Suomen talous- ja työllisyysongelmia eivät ratkaise pienet muutokset eivätkä muut maat.

– Tarvitaan oma pitkäjänteinen kasvuohjelma ja siihen liittyvät ratkaisut, Häkämies perustelee EK:n tiukkaa linjaa.

Barrikadin molemmin puolin arvioidaan, että globalisaatio on muuttanut työmarkkina-asetelmia myös Suomessa.

– Emme aina oivalla, kuinka kovaa meitä haastavat varsinkin kehittyvät maat.

Globalisaatio vaatii Häkämiehen mukaan työehtoihin enemmän joustavuutta. Se taas voi tarkoittaa ehtoihin yritys- ja yksilökohtaisuutta.

– Meidän yrityksemme ovat menneet maailmalle, mutta meidän pitää miettiä myös hyvin tarkkaan, mikä on se suomalainen lisäarvo, mikä tekee meistä kilpailukykyisiä.

Hallituksen yhteisöveroratkaisu, veroprosentin laskeminen peräti viidellä prosenttiyksiköllä, tyydyttää Häkämiestä.

– Se on rohkea veto. Tämä vie Suomen yhdeksi Euroopan alhaisimman yhteisöveron maaksi.

Osallistumme kansainväliseen ja EU:n sisäiseen verokilpailuun. Onko sille vaihtoehtoa?

– Kuinka pitkälle se yhdentyminen viedään? Suomihan on ollut hyvin tarkka, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa tai eläkepolitiikassa tehdä tämmöistä yhdentymistä.

Verotuksessa voidaan Häkämiehen mukaan sopia yhteisesti esimerkiksi veropohjasta, eli siitä, mitä verotetaan. Myös veroparatiisit ovat EU-maiden yhteinen haaste.

– Mutta se, että yhteisöverot saati tuloverot harmonisoitaisiin, on utopiaa. Verokilpailu varmaan säilyy EU:ssa vielä pitkään.

Entinen elinkeinoministeri on seurannut huolestuneena hallituksen poukkoilua osinkoverouudistuksessa. Tarkistukset, joita hallitus teki, olivat hänen mielestään tarpeellisia.

– Niiden jälkeenkin huolestuttaa listattujen yhtiöiden ja osakesäästäjien asema. Pitäisi pystyä kannustamaan ihmisiä sijoittamaan pankkitileillä olevia rahojaan suomalaiseen yritystoimintaan, toisin sanoen osakkeisiin.

Kokoomuksen ja EK:n suhteet näyttävät viime aikoina taas tiivistyneen. Häkämies siirtyi kokoomuksen eturivistä EK:hon, moni kokoomusministeri on taas löytänyt avustajansa EK:sta tai muista elinkeinoelämän järjestöistä. Alkavatko suhteet olla jo liiankin tiiviit?

– Joku voi sen tietysti niin kokea. On meillä varmasti paljon myös painotuseroja.

– Kokoomus on palkansaajapuolue ja me olemme työnantajajärjestö. Siinä on tietysti iso ero.

Häkämies muistuttaa, ettei SAK:n ja vasemmistopuolueiden läheisiä suhteita pidetä ongelmana, vaan luonnollisena asiana.

Häkämies on kuulunut pitkään Kataisen lähimpiin ystäviin. Sitä hän on vieläkin.

– Kyllähän me nyt tietysti ystäviä ollaan. Yhteydet eivät rajoitu pelkästään työyhteyksiin, mutta niissä on varmasti samoin kuin ennenkin. Se on pääministerin ja EK:n toimitusjohtajan yhteydenpitoa. Ehkä nyt vähän tiiviimpää, mutta kuitenkin.

Käyttekö yhä yhdessä kaljoilla?

– Ei ole hirveästi ehditty, mutta kyllä me joskus käydään.

Siellä ei taida istua Suomen pääministeri ja EK:n toimitusjohtaja?

– No ei. Ainakin hänestä voi sanoa, että hän on säilyttänyt hirveän hyvin sen saman luonteen kuin hänellä oli 1999, kun tulimme yhtä aikaa eduskuntaan.

Teksti Yrjö Rautio

Kuvat Timo Pyykkö

Julkaistu: 18.4.2013