Ensin sen huomasi omista WhatsApp- ja Signal-ryhmistä, sitten laajemmin sosiaalisesta mediasta. Jaettu kokemus tuntui olevan, että tällä kertaa jokin oli toisin.
Viittaan viikon puheenaiheeseen, Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jussi Tuulensuun eroon. Hän jätti tehtävänsä maanantaina 13. maaliskuuta. Syynä oli epäsopiva käytös ja selkeä päihtymys journalistiopiskelijoiden ainejärjestö Vostokin vuosijuhlilla, joita oli vietetty Tampereella lauantaina 11. maaliskuuta.
Vostok tiedotti, että Tuulensuu oli esimerkiksi halaillut tai ottanut selästä kiinni juhlavieraita. Aamulehti oli toiminut tapahtuman pääsponsorina. Jotkut pelkäsivät, että häirintäkokemuksesta puhuminen voisi vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin Aamulehdessä.
Teoilla oli lähes välittömät seuraukset. Ei ehtinyt kulua kahtakaan vuorokautta, kun Tuulensuu jo ilmoitti erostaan.
Yleispätevä, julkilausumaton ohje on ollut mennä pois ikävän tuntuisista tilanteista ennen kuin ne eskaloituvat.
Aiemmin häirintä on ollut normi, jota on pitänyt sietää. Olen itsekin saanut ”vinkkejä” siitä, keitä miehiä kannattaa kosteissa juhlissa vältellä, ettei mitään vain sattuisi.
Inhimillisesti tällaiset tiedonannot ovat tietysti käytännöllisiä, mutta ajatusmalli on silti häiriintynyt. Yleispätevä, julkilausumaton ohje on ollut mennä pois ikävän tuntuisista tilanteista ennen kuin ne eskaloituvat.
Se toistaa kaavaa, jossa nainen väistää miestä sen sijaan, että häiritsijän käytökseen puututtaisiin. Silloin häirintäkin saa jatkua.
Nyt kävi kuitenkin toisin. Perseilylle tuli sopiva hinta, ilmaisi eräs ystäväni.
Tapaus osoitti sen, että toimittajat kykenevät pesemään myös omaa likapyykkiään.
Ei ole sattumaa, että vuosijuhlan tapahtumille saatiin nopeasti vaste. Se johtui ainakin kahdesta asiasta.
Tapaus osoitti sen, että toimittajat kykenevät pesemään myös omaa likapyykkiään. Mediajulkisuus on tietenkin hyssyttelyn vastavoima. Mutta on muutakin.
Vielä kymmenen vuotta sitten turvallisemman tilan periaatteet eivät olleet valtavirtaa. Niille on pahimmillaan naureskeltu ja esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöiden tarvetta on vähätelty.
Uusi sukupolvi ja opiskelijayhteisö ovat tienneet paremmin. Journalistiopiskelijoidenkin tapahtumassa oli käytössä turvallisemman tilan periaatteet, joita nyt oli rikottu. Yhdistys tiedotti nopeasti, miten halukkaat saisivat keskusteluapua. Oli kyse rakenteista, jotka olivat pystyssä, kun niitä tarvittiin.
Mutta ehkä naurajia ovatkin olleet ne, joiden ei ole tarvinnut turvallisempia tiloja kaivata.
Image 2020Klassisen musiikin me too – Nöyryytystä, seksuaalista häirintää, oppilaiden ja opettajien suhteita – Kuuntele
Nuoruus”Kaisa on varmaan munan tarpeessa”, sanoi palvelustoveri – Kaisaa kiusattiin armeijassa ja hänellä puhkesi paniikkihäiriö. Miksi häirintää ei saada kitkettyä?
PuheenaiheetKommentti: Yksi öykkäri ei pilaa yhteisöä – paitsi jos öykkäröintiin ei puututa
