Lumi kimaltaa tammikuisella hangella. Vaikka auringon kaari on jo kiivennyt korkeammalle kuin joulukuussa, se on vielä sangen alhaalla. Valo on kellertävän lämmintä vastakohtana varjopaikkojen sinelle. Talvella valo on usein vähäistä, jopa yksitoikkoista. Lyhyen päivän valo voi kuitenkin vaihdella paljon. On aamu- ja iltahämärän siniharmaata, auringonnousun lämmintä kellanpunaista ja päivän kimmeltävää valkoisuutta. Valo on kauneimmillaan auringon paistaessa matalalta.
Kesällä luonto on täynnä valoa ja elämää vilisee joka puolella. Elämän rikkaus on nähtävissä, kuultavissa ja haistettavissa. Talvi on kesän yltäkylläisyyden vastapaino. Luonto on hiljainen, lyhyen päivän valo tuntuu karkaavan syntymisensä jälkeen. Sävyt vaihtelevat valkoisen, harmaan ja sinisen eri muodoissa. Pakkaspäivänä tiaisparven hiljaiset tiukuäänet metsässä ikään kuin syventävät maiseman hiljaisuutta. Mikään ei liiku, aika on pysähtynyt. Kuohkea pakkaslumi peittää mustan maan rosot ja kuopat, ja lumen alle jää paljon kesällä silmää kiusaavaa: roskia, aurattuja metsiä, ojitettuja soita. Maisema on saanut tehokkaan lumiretussin.
Vaikka talvella on kova pakkanen, maa on silti lähempänä aurinkoa kuin kesällä. Kylmyys johtuu siitä, että maan akseli on kallistunut ja talvella valonsäteet saapuvat Suomeen hyvin viistossa kulmassa. Suurin osa lämpösäteistä heijastuu avaruuteen. On puettava paksusti, että tarkenee. Paksut vaatteet kangistavat ja hidastavat liikkeitä. Samoin käy molekyyleille kylmässä. Lämpö on molekyylien liikettä, ja mitä hitaampi liike, sitä kylmempi. Kun molekyylien liike lakkaa, ollaan absoluuttisessa nollapisteessä, –273,14 celsiusasteessa. Kun lämpötila laskee nollaan ja sen alle, vesi alkaa jäätyä. Järvet muuttuvat liukkaaksi luistella ja kelkotella. Vesi voi jäätyä myös vesijohdoissa, ja se aiheuttaa ongelmia. Vesi laajenee jäätyessään kymmenen prosenttia ja halkaisee putken. Yleensä nesteillä kiinteä olomuoto on raskaampaa kuin neste. Onneksemme vesi käyttäytyy toisin. Jos jää olisi nestemäistä vettä raskaampaa, jäät vajoaisivat pohjaan ja koko järvi saattaisi jäätyä.
Tähtikirkkaan yön ja aurinkoisen talvipäivän väliin jää hetki, jolloin valo on hentoa ja pehmeää.
Siniseltä taivaalta kuuluu heleä sirinä. Parvi värikkäitä tilhiä laskeutuu pihlajalle ja alkaa poimia punaisia marjoja terävällä nokallaan. Pihlajassa käy alituinen vilinä, kun linnut pyrähtelevät oksalta toiselle. Välillä ne tuntuvat säikähtävän jotakin ja kuin yhtenä lintuna lehahtavat lähimännyn latvaan. Hetken päästä ne palaavat hyörimään pihapihlajaan. Ne kurottelevat marjoja mitä omituisimmissa asennoissa. Tilhi on harvinaisen kaunis lintu. Sen punertavanharmaata höyhenpeitettä koristavat hienot kuvioinnit ja kirkkaat värit. Silmiä peittävä musta vyö tekee tilhen ilmeestä tomeran. Nokan alla on musta leukalappu ja päälaella keikkuu komea töyhtö. Tilhen otsa on tiilenpunainen samoin kuin alaperä. Tummina näkyvillä siivillä on punaista, kirkkaan keltaista ja valkoista. Tumman pyrstön kärjessä on heleänkeltainen vyö. Tilhi syö marjat kokonaisina rastaiden ja kottaraisen tapaan. Siemenet eivät vahingoitu kulkiessaan suolen läpi, ja tilhi levittää siemeniä tehokkaasti. Punatulkku kuorii marjoista mallon ja syö vain siemenet. Ruoan loppuessa tilhiparvi siirtyy etelämmäs uusien pihlajien kimppuun, ja osa linnuista päätyy aina Keski- ja Etelä-Eurooppaan asti. Keväällä niiden paluuta ei juuri huomaakaan, sillä suuri osa on menehtynyt pitkällä matkalla. Pieni osa jää pesimään eteläiseen Suomeen.
Metsässä on jo hämärää, kun järvelle paistaa vielä aurinko. Metsäkauris ilmestyy rannan metsänreunaan ja astuu jäälle. Sitä seuraa viiden kauriin lauma. Jäällä eläimet näkevät uhkaavan vaaran kauempaa, ja pakeneminen on helpompaa ohuella lumipeitteellä. Metsän upottavassa hangessa suuritassuinen ilves on vahvoilla. Metsäkauris on runsastunut Suomessa voimakkaasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Se on Euroopan pienin hirvieläin ja kasvaa ison koiran kokoiseksi. Metsäkauris syö talvella meheviä varpuja, varsinkin mustikkaa, jos se pääsee niihin käsiksi. Kun lumipeite paksuuntuu, eläin syö puiden ohuita oksia ja silmuja. Metsissä ja niityillä uusi lumi on pyyhkinyt luonnon taulun puhtaaksi uusia kirjoituksia varten. Jänis on ehtinyt jo painaa tuoreet jälkensä metsänlaitaan. Kaadetun haavan kuori on kadonnut jäniksen ristihuulien taa. Jäljistä voi päätellä, että se on yrittänyt kurotella haapojen alaoksia. Papanat kertovat, että syötävää löytyy. Varsinkin talvella jänis valitsee sellaista purtavaa, jossa on mahdollisimman vähän kasvin suoja-aineita. Ne ovat kasvin torjunta-ase juuri eläimiä vastaan. Jänikselle ei riitä luonnosta löytyvä kasvisravinto. Se syö palanpainikkeeksi omaa ulostettaan. Ei niitä pyöreitä, tiiviitä pillereitä vaan umpilisäkkeensä sisältöä. Se ei ehdi lumelle asti, vaan jänis syö sen suoraan – niin juuri. Sama tapa on marsuilla. Jäniksillä on siihen syynsä. Ne saavat umpilisäkkeestä peräisin olevia bakteereita, jotka osaavat valmistaa vitamiineja. Niin arvokasta tavaraa ei kannata jättää syömättä.
Siroa metsäkaurista pidetään hirvieläimistämme kauneimpana. Se on Euroopan pienin hirvieläin.
Paksuluminen talvi on hyödyllinen hangen alla talvehtiville kasveille ja pikkueläimille, mutta jäniksille, hirville ja peuroille sopii paremmin ohut lumi. Niiden ei tarvitse kaivaa ravintoaan syvän lumen alta, mikä kuluttaa runsaasti energiaa. Monet eläimet muuttavat ruokavaliotaan talveksi. Niiden on pakko, sillä kesäiset ruokamaat jäävät lumen alle ja ötökät vetäytyvät talvehtimispiiloihinsa. Jotkut eläimet syövät samaa ruokaa kesät talvet, kuten pedot. Talven niukan ravinnon aikaan kilpailu ruoasta kiristyy. Monilla kasvinsyöjillä ravinto alkaa köyhtyä jo varhain syksyllä. Kasvit alkavat lakastua, ja talven tultua ravinto vähenee ja sen laatu heikkenee. Kasvien vihreät osat jäävät lumen alle, ja eläinten on selvittävä puun kuorella ja ohuilla oksilla. Myös petojen saalistuskohteet vähenevät talveksi. Suuri osa linnuista muuttaa etelään. Sammakot ja matelijat ovat talvehtimispiiloissaan, ja valtaosa selkärangattomistakin on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pikkunisäkkäistä tulee petojen tärkeintä ravintoa. Vaikka ne piileksivät lumen alla ja ovat vikkeliä ja vaikeita tavoittaa, ne muodostavat pääosan petojen ravinnosta. Kettu kuuntelee tarkasti ääniä lumen alta ja loikkaa saaliin kimppuun lumen läpi. Lumikko on taitava saalistaja talvella, sillä Euroopan pienimpänä petonisäkkäänä se mahtuu myyrien lumenalaisiin käytäviin. Talven ankaruus ja pedot vähentävät pikkujyrsijöiden määrää, ja ne saattavat huveta lähes olemattomiin kevääseen mennessä. Silloin ovat niitä saalistavat pedotkin tiukan paikan edessä.
Teksti ja kuvat Timo Rahkonen
