Jukka Virtanen Viihteen monitoimimies. 79 vuotta, Helsinki.
Puheenaiheet
Jukka Virtanen Viihteen monitoimimies. 79 vuotta, Helsinki.
”Vaimo on perheen henkinen päällikkö.”
Julkaistu 10.8.2012
Apu

Olen työläiskakara Jämsänkoskelta. Paperitehtaan hajussa opittu ei katoa.

Meitä oli 13 hengen kaveriporukka, josta viisi on vielä jäljellä. Vuodesta 1977 olemme kokoontuneet joka toinen vuosi. Näiltä kavereilta olen oppinut elinikäisen ystävyyden.

olin lukihäiriöinen, mutta silti joukon ainoa oppikoululainen. Luokalle jäätyäni luokkakaverikseni osui Aarne Tanninen. Hän oli jo 15-vuotiaana täysi toimittaja, ja häneltä sain kirjoittamisen oppia.

Jämsänkoskella sählättiin äänekkäästi, mutta pahaa ei tehty. Hyväntuulinen poliisi löysi meiltä pullon, jossa oli paperitehtaan jätemassasta tehtyä sulfiittispriitä. Se haisi pahalle, mutta oli täyttä alkoholia.

Kun poliisi ei ottanut pulloa pois eikä saarnannut, hän opetti samalla minulle totuuden alkoholin kiroista.

Heti en tosin oppinut. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja sen viemänä tuli Munkkivuoren lähiökapakassa steppailtua koko Euroopan omistajana, joka ei tajua myydä pois edes Belgiaa.

Lopulta terapeutti ehdotti kahden vuoden täysraittiutta. Nyt olen ollut jo 12 vuotta ilman alkoholia.

Myös tupakanpoltosta opin irti. Kun vielä tupakoin, tein jälkisäädöksen, jossa toivoin, että kuoltuani minut poltetaan ja tuhka ripotellaan olohuoneemme matolle.

Vuosina 1949–55 olin kaikki lomat töissä paperitehtaalla, lähinnä sähköpuolella. Kuuntelin aikuisten miesten puheita, joissa elämän vakavatkin ongelmat väistettiin vitsillä. Otin tavan itselleni, ja se on ollut vähän huono oppi.

Armeijassa opin sähköttämään nopeasti – ennätys on 112 merkkiä sekunnissa. Sähköttämisen ansiosta opin kertomaan tarinoita riimeillä ja panemaan tärkeän asian tärkeän nuotin kohdalle. Musikaalien suomennoksia on 20, laulutekstejä nelisensataa.

Naimisiin menin vuonna 1960. Alusta lähtien opin antamaan käytännön asioiden hoidon Liisalle. Hän on perheen henkinen päällikkö.

Lastenlapsista vanhimman kanssa olen oppinut olemaan työtoveri. Kaikkien lastenlasten lahjakkuutta on hienoa seurata.

Veteraanipalloilijoiden kanssa opin ajan kulumista. En ole enää teknisesti kovin hyvä, mutta minut on pakotettu jälleen kesäksi Jämsänkoskelle keskushyökkääjäksi.

Runoraadin jäsenyydestä opin nauttimaan. Juontaja Minna Joenniemi varioi ideoita pitelemättömän etevästi. Nyt Yle lopettaa ohjelman, koska se on muka arvoton. Tästä episodista opin, kuinka isoa kusipäisyys voi olla ja miten vähän kulttuurin parissa välitetään suomalaisesta runoudesta.

Kaksi syöpää ja ohitusleikkaus ovat opettaneet elämään ja realiteetteja.

On edessä kyynelten lahti, sen takana kauniin kuoleman maa. Suurten surujen huvijahti sinut sinne kerran kuljettaa. Sanoitin laulun Kauniin kuoleman maasta musikaaliin Peter Pan, ja sen ansiosta opin, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Mutta se harmittaa, koska täällä on niin kivaa.

Kommentoi »