Apu

Jukka Haapalainen tietää, että miehen ei tarvitse olla vain kova

Jukka Haapalainen tietää, että miehen ei tarvitse olla vain kova

"Itken ilosta ja surusta."
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Milka Alanen
Mainos

Isäni oli todella tahdikas, eikä hän tuominnut koskaan ketään. Samaan persoonaan kuului voimakkuus, karismaattisuus, valovoimaisuus ja herkkyys. Toivon, että minussa yhdistyy samoja piirteitä. Miehen ei tarvitse olla vain kova.

Vaikka kasvoin Lapualla, painin kultaseudulla, vanhempani eivät puuttuneet harrastuksiini. Valmentajiin kannattaa yleisestikin luottaa eikä kukko käskien laula. Kaikki mestarit ovat halunneet harjoitella enemmän kuin mitä heidän harjoitusohjelmansa ovat pitäneet sisällään.

Lapsuuteni loppui luultavasti päivään, jolloin isäni sairastui afasiaan, ja koko perheemme elämä meni uusiksi. Olin silloin kuusivuotias ja aloin ottaa vastuuta tekemisistäni. En halunnut rasittaa vanhempiani turhilla asioilla.

Isän sairauden myötä opin kärsivällisyyttä, ja kokemus luultavasti myös kovensi minua. Kasvoin selviytyjäksi.

Vaimoni ei polje paikoillaan, vaan hän on alati muuttuva persoona. Haastamme toisemme päivittäin. Kumppania ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kaunis, huomioiva käytös pitää yllä myös intohimoa.

Olen jakanut vaimoni kanssa aina niin työn kuin vapaa-ajankin. Se onnistuu, kun pistää pelin poikki työpäivien jälkeen. Emme puhu työstä mennessämme saunaan tai kävelylle.

Sirpa on opettanut minulle parisuhteessa tarvittavaa dialogia. Joskus tajuan olevani edelleen keskeneräinen. Luonteelleni ominaisesti saattaisin vain ilmoittaa jonkun asian enkä kysyä ja kuunnella toista.

Kun muutimme Lontooseen 25 vuotta sitten, meillä ei ollut henkistä kapasiteettia elää kahden maan välillä. Kaikki ylimääräinen oli jätettävä, koska tähtäsimme kilpatanssijoina maailman huipulle. Nyt kahdessa maassa asuminen sujuu paremmin.

Lähes kaikki tanssikoulumme opettajat ovat entisiä oppilaitamme, eli voimme iloita työmme jäljestä monella tasolla. Hyvä tanssinopettaja on hyväntuulinen eikä hän ole oppilailleen koskaan vihainen tai aseta näitä liian kovan paineen alle.

Ruoanlaitto on harrastus ja rentoutumiskeino. Kokatessani en pelkää virheitä. Wasabin käyttö on ykkösjuttuja.

Sähäkkyys on luonteista. Toisaalta pystyn rentoutumaan kuin nappia painamalla.

Brittien tavoissa arvostan esimerkiksi mukavia pikkulauseita tapaamisten alussa. Aina ei tarvitse mennä suoraan asiaan. Suomalainen puhetyyli särähtää välillä korviini. Voisimme sanoa useammin kiitos ja ole hyvä.

Olen kulttuurin suurkuluttaja. En pidä kaikkia esityksiä tajunnanräjäyttävinä, mutta saan yleisössä perspektiiviä työ­höni. 

Itken ilosta ja surusta. Myös urheilijan tai taiteilijan heittäytyminen suoritukseensa voi saada minut herkistymään.

Kropassa iän myötä tapahtuvia muutoksia ei tarvitse pitää jarruina, vaan niitä voi puskea pois. En laita jalkojani muovisiin töppösiin, vaan sijoitan laadukkaisiin kenkiin. Tässä iässä lihoisinkin, jos en tarkkailisi painoani.

Teksti Leila Itkonen, kuva Milka Alanen

Julkaistu: 16.9.2016