Kirjailija Juha Vuorinen kirjoittaa Avun blogissa tapauksesta, joka sattui kesällä Etelä-Suomessa. Hänen poikansa loukkasi polvensa pyöräillessään ja Vuorinen lähti kuljettamaan häntä lähimmälle terveysasemalle. He ehtivät paikalle vähän klo 16 jälkeen, jolloin päivystys asemalla päättyi.

Vastaanotossa ei ollut ketään, mutta käytävällä vastaan tullut pappi lähti Vuoristen kanssa etsimään hoitajia. Vuodeosastolta löytyikin kaksi hoitajaa.

Vanhempi naisista ei tehnyt elettäkään nostaakseen pyrstöään penkistä vaan tuijotti vain laiskasti pappia, kirjailijaa ja pikkupoikaa. Lopulta nuorempi naisista, joka muuten näytti aivan Lisbeth Salanderilta, laahusti puoleenväliin käytävää ja sanoi: ”Meillä ei ole päivystystä. Menkää Hyvinkäälle.”

Hoitajat eivät tarjonneet minkäänlaista apua verta vuotavaan polveen, vaan käännyttivät loukkaantuneen ovelta.

Olen vuosien saatossa saanut terveyskeskuksestamme vain ja ainoastaan ensiluokkaista palvelua, on kyse ollut sitten tapaturmista tai lastemme neuvolakäynneistä. Nyt päällimmäiseksi tunteeksi jäi hoitajista huokuva asenne, joka ei palvele edes heitä itseään, Juha Vuorinen kirjoittaa.

Hän ei lähtenyt Hyvinkään sairaalaan, vaan päätti lapselle otetun sairausvakuutuksen turvin hoitaa asian yksityisellä vastaanotolla.

Olemme monet kerrat istuneet tuntitolkulla Hyvinkään sairaalan päivystyksen odotushuoneessa seuraamassa, kuinka itsensä päihteillä kolhineet menevät liukuhihnana jonon ohi, osa poliisisaattueessa, osa ilman. Se on ollut loistava paikka opettaa lapselle, mitä seuraa, jos päättää päättää päivänsä moniongelmaisena syrjäytyneenä.

Lue koko kirjoitus Vuorisen vanavedessä –blogista.