Puheenaiheet
Apu

Juha Itkonen: Ilmoja pidellyt

Juha Itkonen: Ilmoja pidellyt

"Jos säästä vouhotettaisiin vähän vähemmän, henkinen hyvinvointi lisääntyisi."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Pahaltahan se näytti. Räntäsade kesäkuussa koettelee huumorintajun rajoja. Umpimielisen pilvinen kahdentoista asteen juhannus kysyy henkistä lujuutta.

Ja myönnän, olin jo murtua: kun kesäkuun lopussa istuin kaatosateessa autossa ja selasin kännykästäni pitkän tähtäimen ennustetta, voima valahti hetkeksi jäsenistäni. Koko heinäkuusta tulossa sateinen ja viileä, se lupasi.

Mutta mitäpä tällaiset pitkän tähtäimen ennusteet oikeasti ovat. Pelkkiä arvauksia. Jo seuraavalla viikolla alkoi paistaa, ja paistoikin sitten kunnolla. Ennätyksiä rikottiin. Helteessä kärvisteltiin. Helpotusta toivottiin. Nyt elokuun loppupuolella tuskin kukaan kehtaa väittää, että kesä olisi jättänyt kokonaan kylmäksi.

Taas se nähtiin: Suomen kesä osaa yllättää. Mutta miksi tätä myyttistä sanaparia käytetään vain silloin, kun taivaalta sataa rakeita tai päällystakkia tarvitaan? Miksi kukaan ei koskaan puhu Suomen kesästä, kun korkeapaine lepää maan yllä kuukauden putkeen? Rikkoisiko se ikävästi itsestämme vaalimamme kuvan piinattuna, lähes epäinhimillisissä olosuhteissa elävänä kansana?

Iso kirja toivoo ihmiselle rohkeutta muuttaa asiat, joita ei voi hyväksyä, voimaa hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Lienee selvää, kumpaan kategoriaan sää kuuluu.   

On toki ymmärrettävää, että etenkin kesäkelit kiinnostavat. Kesä on lyhyt, kesäloma vieläkin lyhyempi. Laiturinnokassa on mukavampaa paisteella kuin sateella. Vain todellinen masokisti lähtee Muumimaailmaan pohjoistuulen piiskatessa.

Silti kannattaisi ottaa tyynesti. Ongelmamme ei nimittäin oikeasti ole sää vaan suhtautumisemme siihen. Ongelma on pahenemaan päin, ja pelkään, että sillä on jopa kansanterveydellisiä seurauksia. Jos säästä vouhotettaisiin vähän vähemmän, henkinen hyvinvointi lisääntyisi. Se kirottu talouskin saattaisi kasvaa, kun yhteisestä aivokapasiteetista suurempi osa vapautuisi hyödyllisempiin tarkoituksiin. 

Ikävä kyllä helpotusta ei ole näköpiirissä. Päinvastoin: vaikuttaa siltä, että kansakuntaa aktiivisesti ajetaan kollektiiviseen säähysteriaan. Koska ja missä päätettiin, että sää on uutinen? Siis aivan tavallinenkin sää, ei mikään toimenpiteitä aiheuttava myrsky tai tulva. Ei päivää ilman sääotsikkoa, ja koska sää enimmäkseen on pelkkää säätä, ei ollenkaan uutisoinnin arvoista, otsikot ovat joko suunnatonta liioittelua tai suoranaista valehtelua. Dramaattinen yllätyskäänne säässä. Jättiläismatalapaine muhii Atlantilla. Tämä outo ilmiö pilaa kesälomasi.

Roskaa, totta kai, mutta ihminen on inhimillinen: on vaikea ohittaa tällaisia uhkauksia tarttumatta lehteen tai klikkaamatta linkkiä. Sitten sen tekee, ja päivä on pilalla, mielenrauha järkkynyt.

Ulkona vallitsee jokin säätila, kaunis tai vähemmän kaunis, eikä sille mitään mahda. Se vain on.

Sääuutisten jatkuva lisääntyminen vaikuttaa valitettavasti sekin asialta, jota ei voi muuttaa. Heikko kohtamme on havaittu, ja siihen isketään säälimättä. Erityisesti yhtä muotoilua toivoisin kuitenkin kiellettäväksi, poikkeuslailla jos ei muuten.

Sää viilenee kohta – nauti kun vielä voit. Miten pirullista! Miten mielisairasta! Jos nyt onkin hyvä, huomenna ei enää ole. Ime nyt itseesi aurinkoa, ihmisparka, kohta on talvi.

Niin kuin tietysti onkin, ja talven jälkeen taas seuraava Suomen kesä.  

Ruotsissakin on kesä. Norjassa on. Latviassa. Saksassa. Belgiassa. Kaikissa näissä maissa säät vaihtelevat niin kuin säillä maailmassa on tapana. Puhuvatko latvialaiset samaan sävyyn Latvian kesästä? Tahtoisin kovasti tietää.

Julkaistu: 21.8.2014