”Koska Benjamin Rask syntyi lähes joka suhteessa etuoikeutettuun asemaan, yksi harvoista häneltä evätyistä mahdollisuuksista oli tilaisuus sankarilliseen nousuun.” Näin alkaa Hernan Diazin romaani Luotto – melkein epäilyttävän yksimielisesti ylistetty teos, joka löytyy muun muassa kirjavinkkari Barack Obaman viime vuoden suosituslistalta.

Epäilykseni kuitenkin hälvenevät oikeastaan jo tästä ensimmäisestä virkkeestä. Kerronta on sekä suvereenin varmaotteista että tässä ajassa jollain tapaa yllättävää. Sisällysluettelon perusteella tiedämme lukevamme romaaniin sisältyvää kuvitteellista romaania, jonka on kirjoittanut mies nimeltä Harold Vanner.

Benjamin Rask taas on tupakkabisneksillä rikastuneen suvun sosiaalisesti estynyt vesa, joka hukattujen nuoruusvuosien jälkeen löytää kutsumuksensa sijoittamisesta. ”Häntä oli alkanut kiehtoa se, millaisille mutkille raha pystyi kiertymään – miten sen saattoi taivuttaa kaarelle ja pakkosyöttää sille sen omaa ruumista.”

Eletään edellisen vuosisadan alkupuolta, 1920-luvun pitkää nousukautta, joka päättyy lokakuun 1929 pörssiromahdukseen. Raskin jo ennestään mittava omaisuus paisuu valtavaksi nimenomaan romahduksen aikaan, kun hän omilla sinänsä laillisilla liiketoimillaan syventää maailmanlaajuista inhimillistä katastrofia. Yksityiselämän puolella Raskin murheena on henkisesti sairas vaimo, jonka tilaan Rask suhtautuu samoin kuin sijoituksiinsa, ratkaisua vaativana ongelmana.

Kertojan katse on kliininen. Raskin ajatuksiin tai tunteisiin ei mennä, häntä tarkastellaan viileän kriittisesti etäältä. 1900-luvun alun amerikkalaiseen romaanitaiteeseen viittaava tyyli sopii erinomaisesti juuri rahan maailman kuvaamiseen.

Miten rahaa tehdään, Diaz tuntuu kysyvän. Miten raha ja sen tavoittelu muokkaa ihmisiä ja yhteiskuntia? Mitä raha edes on? ”Raha oli jotakin taivaallista, sellaista mikä saattoi ruumiillistua mihin tahansa aineelliseen muotoon”, Diaz kirjoittaa myöhemmin romaanissa, tällä kertaa Ida Partenza -nimisen kirjailijan kuvitteellisissa muistelmissa.

Ensimmäisenä ohjat ottava Harold Vanner on nimittäin vain yksi romaanin neljästä äänestä. Kaikki heistä kirjoittavat, kukin tyylillään, ja jokainen teksti saattaa kaiken aiemmin luetun aina vähän uuteen valoon. Osa lukunautinnosta perustuu oivaltamiseen ja yllättymiseen, joten parasta olla paljastamatta kokonaisuudesta liikaa.

Mietin sen sijaan kirjan nimeä. Luotto, englanniksi Trust. The Guardian -lehden haastattelussa Diaz kertoo keksineensä nimen kuntosalilla ja olleensa siihen heti erittäin tyytyväinen.

Se onkin erinomainen, ja toimii myös suomeksi. Luotto on taloudellinen termi, rahoituslaitoksesta nostettava laina. Pankki antaa asiakkaalleen luottoa, koska luottaa tämän pystyvän maksamaan sen takaisin. Toisaalta luotto on luottamuksen synonyymi laajemminkin. Onko luottoa?

Luottoa tarvitaankin puolin ja toisin, ei vähiten raha-asioissa, sillä eihän rahaa oikeasti edes ole. Ei konkreettisesti, ei edes silloin kun vielä ojentelimme toisillemme seteleitä, ja nyt olemme luopumassa konkreettisuuden illuusiostakin. Raha on vain häkellyttävän monimutkainen, koko ihmiskuntaa yhdistävä kuvitelma: pelkkää luottoa eikä mitään muuta. Ja kuitenkin rahalla voi ostaa kaiken aineellisen ja rahatta jää sitä ilman. Raha ei ole mitään ja silti kaikki.

Luotolla pyörii kaikki muukin. Koko ihmisten välinen kanssakäyminen on luottoa: luotamme toisimme, tai sitten emme. Yleensä kai uskomme toisen ihmisen puhuvan totta. Mutta kertominen on jo lähtökohtaisesti epäluotettava teko. Tilaisuuden tullen jokainen kertoo auttamatta oman tarinansa omasta näkökulmastaan, jotakin korostaen ja jonkin muun kokonaan unohtaen. Kaunokirjallisuus tekee tämän näkyväksi, sillä fiktio ei väitäkään olevansa totta. Silti lukijoina etsimme totuutta siitäkin.

Tähänkin Diazin älykkään, kekseliään ja viihdyttävän romaanin nimi tietysti viittaa, kirjan keskenään kilpaileviin kertojiin. Totuus tai ainakin jotain sen tapaista paljastuu vähitellen, eikä se vastaa sen paremmin romaanikirjailijan sepitettä kuin miljardöörisijoittajan kiillotettua omakuvaa. Sillä jos raha on valtaa, sitä ovat sanatkin. Siksi niistä taistellaan.

Hernan Diaz: Luotto (Gummerus 2023), suomennos Jaakko Kankaanpää