Apu

Jörn Donner ei ole luovuttanut, vaikka pitkä sairauslista ulottuu syövistä sydänvaivoihin

Jörn Donner ei ole luovuttanut, vaikka pitkä sairauslista ulottuu syövistä sydänvaivoihin

Jörn Donnerilla on ollut sairauksia syövistä sydänvaivoihin, mutta hän elänyt jo pidempään kuin miehet Suomessa keskimäärin. Donner sanoo, ettei olisi hengissä ilman nykyaikaista lääketiedettä.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Johanna Myllymäki
Mainos

Tämä mies ei ole vaivojensa vanki, vaikka sairaushistorian perusteella niin voisi olla. Kirjailija, elokuvaohjaaja Jörn Donner on lähdössä haastattelua seuraavana päivänä Teheraniin elokuvafestivaaleille.

– Kävin Teheranissa viimeksi vuonna 1975 shaahin aikana. Seurustelin siellä silloin shaahin vaimon Farah Diban ja näyttelijä Rex Harrisonin kanssa.

Matkanteossa 85-vuotiasta kirjailijaa rasittavat ainoastaan yölennot.

– Vaihto on mennen tullen aamuyöstä Istanbulin kentällä, mutta onneksi voin matkustaa bisnesluokassa.

Alkukuulumisten jälkeen Donner istahtaa Helsingin Pohjoisrannassa sijaitsevan valtakuntansa eli papereita ja kirjoja täynnä olevan tilavan työhuoneistonsa pitkän pöydän ääreen. Hän alkaa kiltisti kerrata aikajärjestyksessä, millaisten vaivojen takia hän on joutunut sairaalahoitoon monta kertaa.

Eturauhanen ikääntyvien miesten vaiva

Ikääntyessä miehillä yleistyvät eturauhasvaivat.

– Suoraan sanottuna virtsaamisvaivat. Niitä minullakin alkoi olla 1990-luvun loppupuolella. Menin urologi Sakari Rannikon puheille vuonna 1998, Jörn Donner kertoo.

Urologi teki kaikki mahdolliset eturauhastutkimukset. Niistä paljastui ikävä tieto, että Donnerilla oli miesten yleisin syöpä, eturauhassyöpä.

– Minua ammuttiin Meilahdessa pistoolilla takapuoleen, ja sain grillikahvilaksi nimittämässäni paikassa sädehoitoa. Leikkaukseen en joutunut.

Sädehoitoa annettiin hirmuinen määrä, kaikkiaan 38 kertaa.

– Hoitometodit ovat sen jälkeen kehittyneet niin paljon, ettei sellaisia määriä enää anneta. Se oli järkyttävä määrä sädetystä.

Jörn Donner oli tuolloin Euroopan parlamentin jäsen. Häntä harmittaa vieläkin, että joutui hoitojen takia ottamaan virkavapautta.

– Kausi jäi pahasti kesken, koska jouduin Meilahden grillikahvilaan viisi kertaa viikossa.

Donneria kaksi vuotta vanhempi arkkipiispa John Vikström oli sairastanut saman taudin, ja miehet keksivät kirjoittaa yhteisen kirjan.

Elämme, siis kuolemme – Keskustelukirjeitä -niminen kirja ilmestyi Kirjapajan kustantamana vuonna 2002. Kumpikin oli mukana 12 kirjeellä, joissa he käsittelivät avoimesti ja persoonallisesti olemassaolon merkitystä, epäilyä, ihmisen kodittomuutta ja tieteen mahdollisuuksia.

– Kirjoitimme myös ikääntymisestä, elämänlaadusta, ihmisen arvosta ja siitä, millaista on hedelmällinen elämä.

Jörn Donner selvisi eturauhassyövästä. Hän sanoo, että sairauden ainoa ”etäisvaikutus” on tihentynyt vessassa ravaaminen.

– Kaikki liiallinen on pahasta, liiallinen tupakointi tai viinan juonti. Nykyään poltan savukkeen kerran kuussa. Tupakanhimo loppui keuhkosyöpäleikkauksen jälkeen, Jörn Donner sanoo.

Tekonivelet polvissa

Vuosituhannen lopussa innokas tenniksen pelaaja Donner huomasi, että polvia vihloo pelatessa perhanasti. Niihin oli sattunut jo aiemmin, mutta nyt tenniskentällä juokseminen ei enää luonnistunut entiseen tapaan. Oli aika mennä ortopedin puheille.

– Vuonna 2001 minulle asennettiin samalla kertaa molempiin polviin tekonivelet. Leikkaus tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla, Munkkivuoren Dextrassa, jossa oli vielä tuolloin leikkaus- ja sairaalaosasto.

Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa, ja sen piti kestää muutama tunti. Potilas Donner luki leikkauksen aikana kirjaa ja kuunteli välillä musiikkia. Hän kuuli myös kaikki leikkauksen äänet, kuten luun sahaamisen. Ja sitten kahden kirurgin päivittelyn.

– Kuulin, miten he huomasivat leikkauksen loppuvaiheessa, että toinen polvi oli sementoitu eli jäykistetty väärin. Jo asennettu tekonivel piti purkaa ja asentaa uudelleen.

Leikkaus vei lopulta seitsemän tuntia. Myös toipuminen kesti paljon pidempään kuin Jörn Donnerille oli vakuuteltu.

– Kirurgit valehtelevat aina. Piinaavaa kipua kesti pari kuukautta. Minut leikattiin huhtikuussa, ja vasta juhannuksena aloin toipua kivusta.

Pahimpaan särkyyn Donner keksi oivan keinon: hän laski ammeen täyteen kuumaa vettä.

– Lämpö auttoi kipuun.

Sen jälkeen kun leikkauksen jälkikivut hävisivät, polvissa ei ole ollut särkyä. Lopputulos on ollut oivallinen.

Tupakkaa on palanut

Tupakkaa oli kulunut jo monta vuotta pahimmillaan kaksi askia päivässä. Jörn Donner aloitti tupakoinnin nuorukaisena, kuten moni muukin.

– Aloin polttaa aktiivisesti ylioppilaskeväänäni, tenttikauden aikana. Tupakka tuntui rentouttavan, ja tupakointi lähti liikkeelle jatkuvalla syötöllä.

Vuosikymmenien tupakointi johti väistämättä hengitysvaikeuksiin. Kun ne pahenivat, oli jälleen aika mennä lääkäriin.

– Keuhkolääkäri Karin Mattson tutki minut tarkkaan. Tietokonetomografia eli viipalekuvaus oli uutta, ja sen avulla saatiin selville, että minulla oli kasvain vasemmassa keuhkossa.

Löydös oli pahanlaatuinen ja iso, 150-grammainen. Keuhkosyöpäleikkausta jouduttiin kuitenkin lykkäämään, kun Donner sairastui flunssaan.

Jarmo Salo leikkasi kasvaimen Meilahdessa joulukuussa 2006. Minulla ei ollut leikkauksen jälkeen mitään kipuja, mutta kaikenlaisia rohtoja jouduin syömään. Sain sädehoitoa viisi kertaa.

Donnerin mielestä hoito oli ihan leikkiä verrattuna eturauhassyövän sädehoitomäärään.

"Alkoholia en jätä"

Leikkauksen jälkeen hän oli kunnossa pari kolme vuotta. Sen jälkeen keuhkosyöpä on uusinut kaksi kertaa.

Jörn Donner sanoo, että hän ei olisi enää hengissä ilman nykyaikaisia hoitomenetelmiä ja lääkkeitä.

– Uusia leikkauksia ei ole tehty, vaan olen saanut sädehoitoa kaksi kertaa, viimeksi joulukuussa 2017. Muutokset ovat olleet pieniä, mutta niille ei voida tehdä mitään, koska pelkona on ilmarinnan syntyminen.

Ilmarinta eli pneumothorax merkitsee ilman pääsyä keuhkopussionteloon, jolloin alipaineisen keuhkopussin ja normaalipaineisen ilman välille syntyy yhteys. Seurauksena on ilmarinnan puoleisen keuhkon painuminen kasaan.

– Keuhko ei tällöin laajene sisäänhengityksen aikana, eikä se voi osallistua hengitykseen.

Donnerilla on tänä kesänä edessä uusi viipalekuvaus, mutta se ei häntä huolestuta. Entä tupakka, jäikö se menneisyyteen?

– Lopetin tupakanpolton leikkauksen jälkeisenä vuonna 2007. Minulla ei ole enää tupakanhimoa, mutta poltan muodon vuoksi yhden savukkeen kerran kuussa.

Jörn Donner on laskenut polttaneensa elämänsä aikana hirmuisen määrän tupakkaa, yhteensä noin 800 000 savuketta.

Vaikka tupakointi on taakse jäänyttä elämää, alkoholi maistuu edelleen. Hän kuitenkin myöntää, että kaikki liiallisuudet ovat pahasta.

– Alkoholia en jätä. Mainostan kaikille Kruununhaan Maurinkadun pientä Alkoa – käykää siellä, ettei liikettä lopeteta. Posti siirrettiin jo Hakaniemeen, ja kaikki muutkin lähipalvelut katoavat. Suuntaus on huono.

Jörn Donnerin suunnitelmissa on jälleen uusi kirja ja elokuva.

Aorttaläppä uusiksi

Selvittyään syövistä Jörn Donner joutui jälleen uuteen operaatioon vuonna 2016.

– Minulla oli ollut monta vuotta sama sydänlääkäri. Sain häneltä lähetteen Meilahteen ja olin jonossa puoli vuotta. Sairaalassa etevät sydänkirurgit asensivat minulle uuden aorttaläpän katetrilla nivusvaltimon kautta.

Perinteisessä aorttaläppäkirurgiassa potilas kytketään sydän-keuhkokoneeseen ja sydän pysäytetään, jonka jälkeen aortta avataan ja vioittunut läppä poistetaan. Tilalle kiinnitetään tukiompeleilla proteesi.

Katetrin kautta asennettavat aorttaläpät (TAVI-läpät) ovat vakiinnuttaneet parin viime vuoden aikana asemansa sellaisten potilaiden hoitona, joille perinteinen aorttaläppäleikkaus ei ole mahdollinen.

Jörn Donner ihailee lääketieteen uutta teknologiaa ja myös anestesian kehittymistä, sillä taju lähtee nukutuksessa sekunnissa.

– Itse operaatio oli pieni ja harmiton. Ainoa jälkiseuraamus on ollut ajoittainen kipu nivusessani. Katetrin sisään vieminen aiheutti luultavasti jonkinlaisen hermovaurion nivusvaltimon ympäristöön.

Hän toteaa, että ilman operaatiota hänen aorttansa olisi mennyt tukkoon.

"Sadistinen lääkäri"

Jörn Donner joutui sairaalaan ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana. Hänellä todettiin tuolloin kolibakteeri.

– Ai niin, minulta leikattiin silloin myös umpisuoli, hän riemastuu muistellessaan vuotta 1938.

– Lekuri oli ilmeisesti sadisti, sillä hän tuli näyttämään minulle leikkauksen jälkeen jotain suolenpätkää ja väitti, että se oli umpisuoleni. Ehkä se oli silakanruoto.

Donner palaa nykyhetkeen ja toteaa, että ihmiset kuolevat mitä yllättävimpiin sairauksiin.

– Olen elänyt yli miesten keskimääräisen eliniän. Tuolla alakerrassa asuva veljeni on 92-vuotias, joten minulla on vielä kirittävää.

Selkärangan kulumista huolimatta – tai niiden takia – Jörn Donner ylläpitää fyysistä kuntoaan nyt paremmin kuin koskaan ennen. Hän sanoo, ettei ole enää 25-vuotias, joten kunnon eteen on tehtävä jotain itsekin. Pelkkä kiropraktikkojen ja osteopaattien luona ravaaminen ei riitä.

– Selkärankaa ei voida vaihtaa teko-osaan. Siksi minulla on sohvan takana soutukone, jolla soudan päivittäin 10–20 minuuttia. Treenaan myös personal trainerini kanssa kerran viikossa, jolloin teemme selkä- ja voimaharjoituksia. Aion myös aloittaa taas tenniksen peluun, mutta juuri nyt minulla ei ole pelikaveria. Valmentajakin pitää löytää.

Kirjoitustyöt jatkuvat

Koska Donner ei ole vaivojensa vanki, hän jatkaa Teheranin filmifestivaalien jälkeen kirjoitustöitään.

– Minulla on erilaisia hankkeita, muun muassa uusi romaaniprojekti. Kaksi muuta työtä on vielä sikiöasteella. Mietin myös elokuvan tekoa, mutta silloin puhutaan aina ensin rahasta.

Töihin ryhtyessään hän ei aio olla sosiaalinen eläin, vaan työhuoneeseensa linnoittautuva kirjailija.

Julkaistu: 6.6.2018