Apu

Johannes ja Kyllikki Virolainen olivat kannustava esimerkki rakkaudessa pettyneille – se oikea voi löytyä vielä kuusikymppisenä

Johannes ja Kyllikki Virolainen olivat kannustava esimerkki rakkaudessa pettyneille – se oikea voi löytyä vielä kuusikymppisenä
Eduskunnan puhemiehen Johannes Virolaisen avioero ja suhde tv-tähti Kyllikki Stenrosiin oli aikansa suuri skandaali, josta kertyi Virolaiselle poliittistakin laskua.
Julkaistu: 20.6.2021

Jumala rankaisi Jussia.

Noin kuiskasi – tai huusi, miten kukin sen nyt halusi kuulla – joku Johannes Virolaisen selän takana Turussa 1980, kun puoluekokous oli juuri valinnut keskustan uudeksi puheenjohtajaksi Paavo Väyrysen.

Jussi itse ei syyttänyt ketään mistään rankaisemisesta. ”Kansanvalta on puhunut, pulinat pois”, tokaisi Virolainen sittemmin legendaarisiksi marmoroituneet sanansa johdettuaan siihen mennessä puoluettaan peräti kuusitoista vuotta.

Mistä noin kova rangaistus moninkertaiselle ministerille ja kunnioitetulle johtajalle, joka oli tunnettu raittiudestaan ja rempseästä huumorintajustaan? Ja jolla oli kiistämättä ainutlaatuinen meriittilista, jos sitä vertasi keskustapuolueen muun silloisen eliitin saavutuksiin.

Osuutensa asiaan oli ehdottomasti sillä, että Virolainen oli ajautunut vuosien saatossa aina vain huonompiin väleihin presidentti Urho Kekkosen kanssa. Ja sillä, että Ahti Karjalaisen vajotessa yhä syvemmälle alkoholismiin oli nuoresta Väyrysestä tullut Kekkosen uusi suosikki.

Muitakin syitä silti oli, erityisesti keskustan ruohonjuuritason näkökulmasta.

Koska kyseessä oli kristillis-vanhoillisista arvoistaan tunnettu puolue, jotkut löysivät selityksen Virolaisen tappiolle Kekkostakin korkeammalta taholta – vaikka sen ajan Suomessa ei ollutkaan kaikkien mielestä aivan varmaa, oliko Kekkosen yläpuolella vielä jotakin.

Virolainen oli keskellä avioeroskandaalia.

Vuonna 1980 moni kepulainen oli sitä mieltä, että jos vihkikaavassa kerran selvästi sanotaan ”kunnes kuolema meidät erottaa”, on avioero ilman muuta syntiä ja siten mahdoton vaihtoehto keskustapuolueessa. Varsinkin, jos eroamassa on eläkeiän ylittänyt esikuva, mallikansalainen ja yli puoluerajojen kunnioitettu valtiomies.

Avun kansijutussa toukokuun loppupuolella 1981 selostettiin myös Kyllikin ”riehakkaiden” polttarien kulku.

Talonpoikaisjohtaja ei eroa

Virolainen tiesi hyvin itsekin, että puolueelta tulisi aivan varmasti lunta tupaan.

Tulkoon, ajatteli Jussi. Hänen sydämensä oli puhunut, pulinat pois!

”Kyllä minulle jo ennakkoon sanottiin, että talonpoikaisjohtaja ei eroa. Asiat hoidetaan muulla tavalla. Mutta mitä moraalia se on?” kysyi Johannes Apu-lehdessä toukokuussa 1981 ja jatkoi: ”Toivottavasti tämä minun asiani auttaa edes avioerolain muuttamista. Ei ole oikein, että avioeroa käsitellään oikeussalissa kuin rikosta ja yhteisissä asioissa joudutaan syyttelemään julkisesti toinen toistaan. Se on katkeraa kaikille.”

Kuka tietää, ehkä Virolaiset olisivat sittenkin kärvistelleet epäonnistuneessa avioliitossaan hautaan saakka, ellei liberaalien Pekka Tarjanne olisi siirtynyt vuonna 1977 kansanedustajan ­tehtävistä Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.

Tarjanteen paikalle eduskuntaan nousi nimittäin aikansa suuri mediatähti, samassa vaali­liitossa keskustaa edustanut Kyllikki Stenros.

Itse vihkiseremoniaa ei lehdistöä päästetty seuraamaan, mutta kun toimittajat tarpeeksi kauan ­seisoivat Kyllikin ovella, Johannes heltyi pitämään pienen lehdistö­tilaisuuden.

Tuore kansanedustaja Kyllikki Stenros oli ammatiltaan Oy Mainos TV Reklam Ab:n perheohjelmien toimituspäällikkö, ja hänet tunnettiin ennen kaikkea television suositusta Tänään kotona -ohjelmasta. Hän oli aina hyvin huoliteltu ja tyylistään tarkka nainen, joka olisi olemuksensa puolesta sopinut mainiosti vaikkapa Päijät-Hämeen kuningattareksi.

Puheenjohtaja Virolainen halusi tarjota uudelle kansanedustajalle lounaan. Kahvit ­juotiin kruununhakalaisen ravintolan kabinetin puolella sohvapöydän ääressä. Kupit oli jostakin syystä katettu vierekkäin.

Kahvin vahvuudesta ei ole jäänyt merkintää historiankirjoihin.

Joka tapauksessa Johannes havaitsi kehossaan merkillisen tuntemuksen, ja myöhemmin Kyllikki kertoi rintaansa syöksyneestä ”kummasta kuumasta aallosta, aivan kuin auringonsäteet olisivat levinneet sydämeen asti”.

Lähdettyään ravintolasta Kyllikki ja Johannes kohtasivat kadulla sattumalta Paavo Väyrysen. ”No, mitäs nuoripari?” kysäisi tuo Keminmaan ihmistuntija kuin olisi heti nähnyt kehonkielestä, millaiset voimat olivat juuri alkaneet jyllätä ­tulevan pariskunnan sisuksissa.

Aikanaan juoruiltiin, että Kyllikki olisi ollut syypää Johanneksen ensimmäisen avioliiton kariutumiseen. Johannes kiisti sen.

Virolaisten luonne-erot

Johannes Virolainen ja hänen ensimmäinen vaimonsa Kaarina olivat menneet ­naimisiin jo vuonna 1939. He olivat aluksi tehneet läheistä yhteistyötä myös politiikassa, mutta vuosien vieriessä liitto oli alkanut hapantua. Kun avioeroa lopulta käsiteltiin oikeudessa, todistajat kertoivat muun muassa, että Virolaisten perhe-elämä oli ollut hyvin riitaisa. Syyksi mainittiin ”puolisoiden luonne-erot”.

Kati Katajiston kirjoittaman elämäkerran Verraton Virolainen (Otava) mukaan avioero oli Kaarina Virolaiselle katkera pala etenkin siksi, että hän oli pysynyt miehensä rinnalla, vaikka pariskunta ei voinut saada lapsia. Kaarinan ­tiedetään ottaneen lapsettomuuden hyvin raskaasti. Syy hedelmättömyyteen oli Katajiston kirjan mukaan Johanneksen lapsena sairastama ”ankara tauti, sikotauti tai vastaava”.

Aikanaan juoruiltiin, että Kyllikki olisi ollut syypää Johanneksen ensimmäisen avioliiton kariutumiseen. Johannes kiisti sen toteamalla, että hänen ja Kaarinan olisi pitänyt erota jo 1950-luvulla. ”Kyllikki ei ollut syy avioeroon, vaan seuraus välirikosta”, selitti Johannes Lasse ­Lehtiselle.

Kun ratkaisu avioerosta oli lopulta tehty, alkoi näyttää siltä, ettei Jumala suinkaan ollut rangaissut ainakaan Jussia, pikemminkin päinvastoin.

Kyllikki kertoi Avulle, että miehen pitää olla vaimoaan etevämpi.

Huhuja häiden myymisestä

Puhemies Virolainen olisi halunnut hoitaa yksityisesti paitsi avioeronsa myös häänsä. Hän ei onnistunut kummassakaan. Mahtoiko hän lopulta edes yrittää kaikkensa, hyväsydäminen ja suurpiirteinen mies kun oli ja näki lauman toimittajia pistoksissa.

Apu-lehden Paula Harkki esimerkiksi haastatteli pariskuntaa kaksi päivää ennen häitä, seurasi perjantaina Kyllikin polttareita, päivysti lauantaina koko päivän ulko-ovella ja pääsi lopulta vihkiäisseremonian jälkeen Kyllikin kotiin lehdistötilaisuuteen. Siellä Johannes ­heittäytyi vitsikkääksi.

”Minä olen kuullut sellaisenkin huhun, että ­meidän häät on myyty yksinoikeudella jollekin naistenlehdelle. Olisihan se ollut hauska tietää, mitä tällaisten vanhojen häistä maksetaan”, hän naureskelee. Tämän miehen huumorintaju ei petä koskaan.

Tasan kello 19 ajaa traktori peräkärryineen Pohjoisranta 16:n eteen. Peräkärry on kukitettu ja lavalla on Miss Suomen kullattu sametti-istuiminen valtaistuin. Portaikossa käy mahdoton mekkala, MTV:n ­perhetoimituksen naiset ovat muodostaneet sinne kunniakujan. Mainostelevision puvusto on saanut luovuttaa hienoimmat hepenensä tähän hullutteluun. On harsoa ja sulkaa, plyymiä ja rusettia, kahisevaa satiinia ja verkkosukkaa, eikä poski­punaakaan ole säästelty.

Presidentti Kekkonen oli leski. Presidentin jälkeen protokollassa seuraava oli eduskunnan puhemies, joten hänen vaimonsa katsottiin maan ensimmäiseksi naiseksi.

Kun hämmästynyt Kyllikki kulkee kunniakujaa kotiovella käteensä saamansa vanerimatkalaukun kanssa kajahtaa laulu Jussista saan miehen armaan.

- -

Kyllikki kiipeää tikapuita pitkin traktorin lavalle ja ohjaaja Peppi Kajanne kailottaa kova­ääniseen: ”Kun sinä Kyllikki olet maalainen, olemme ajatelleet esitellä sinulle Helsinkiä…”

- -

Hurja joukko lähtee liikkeelle. Kyllikki valta­istuimella kuten maan tulevalle ensimmäiselle ­naiselle sopii. Muut laulaen ympärillä. Muiden nähtävyyksien ohella muistetaan kertoa, missä on presidentin linna. Tiedä vaikka osoite tulisi vielä hyvinkin tutuksi.

Se ei ollut tuohon aikaan mitenkään epärealistinen ajatus. Vuotta myöhemmin eli vuonna 1982 oli presidentinvaalit, joissa Virolainen hävisi niukasti hopean kokoomuksen Harri Holkerille. Presidentiksi valittiin kansan silloinen suursuosikki, sosialidemokraattien Mauno Koivisto.

Mitä tulee toimittajan mainintaan ”maan tulevasta ensimmäisestä naisesta”, ennuste piti paikkansa. Presidentti Kekkonen oli leski. Presidentin jälkeen protokollassa seuraava oli eduskunnan puhemies, joten hänen vaimonsa katsottiin maan ensimmäiseksi naiseksi. Kyllikki menetti tittelinsä vasta seuraavana vuonna Tellervo Koivistolle.

Nuo hullut varieteen naiset

Traktori pysähtyy ravintola Kolmen kruunun eteen. Mainostelevision johto odottaa jo ovella. Kanta-asiakkailla menevät iltakaljat väärään kurkkuun kun seurue pelmahtaa sisään. Tämän polterabendin muistavat totisesti muutkin kuin asianosaiset.

Pianisti ravintolan nurkassa saa soittaa sormensa jäykiksi illan tunnussäveltä Jussista saan miehen armaan.

Ravintolassa Mainostelevision pamput tanssittivat kilvan Kyllikkiä, ja tarjoilijat kantoivat vieraille samppanjaa. Avun toimittaja Paula Harkki muisti huomauttaa jutussaan, että Kyllikki vain kostutti huuliaan. Sen sijaan polttariseurue, ”nuo hullut varieteen naiset” lauloivat Harkin mukaan aina vain äänekkäämmin.

Iltapalalle lähdettiin naapurustoon toimittaja Hilkka Vitikan luo. Sinne ei Avun toimittaja enää päässyt.

”Olen saanut maalaiskodin kristillisen kasvatuksen. Mutta tähän kasvatukseen kuuluu myös, että aviomiestä on voitava katsoa ylöspäin. Hänen on oltava vaimoaan etevämpi, älykkäämpi. ­Kunnioitus kuuluu mielestäni olennaisesti rakkauteen”, Kyllikki pohtii.
– Apu-lehti 1981 –

Kun hääpäivän aamu valkenee, Pohjoisranta 16:n eteen kerääntyy sankka joukko kuvaajia ja toimittajia.

Kello 10 alkaa tapahtua. Nuoripari lähtee ensin aamiaiselle ravintola Kappeliin, ja puoliltapäivin Kyllikki kantaa kotoaan korillisen tyhjiä virvoitusjuomapulloja, lastaa ne pieneen autoonsa ja huristelee tiehensä. Hetken kuluttua saapuu paikalle Johannes Saabillaan ja tempaisee takaluukusta täyden korin vissyä.

”Koko päivänkö te aiotte täällä palella”, hän kysyy sitkeältä lehdistöltä. Nyökkäämme hampaat kalisten.

”Hulluahan täällä on kylmässä seistä koko päivää. Tulkaa kuudelta, tai tulkaa vaikka jo viisitoista vaille”, Johannes Virolainen tokaisee. Lämmin sydän sai lopulta miehestä voiton.

Varttia vaille kuusi porraskäytävässä on väkeä kuin nuijalla lyötynä.

Vielä edellisenä päivänä ovessa oli Kyllikki Stenrosin käyntikortti. Ei ole enää. Tuore aviomies on poistanut sen, koska kortin nimitiedot eivät enää vastaa asukaskuntaa.

Johannes ja Kyllikki on vihitty pyhään avioliittoon vajaata tuntia aikaisemmin. Paikalla on vastanaineiden lisäksi vain heidän lähimpiä sukulaisiaan lapsineen sekä vihkimisen toimittanut tuomiorovasti Mauri Larkio.

Johannes kertoi osallistuvansa kotitöihin käymällä välillä kaupassa. Muutoin nuoripari katsoi kodinhoidon kuuluvan itsestään selvästi Kyllikille.

Kyllä mieskin osaa

Lehdistön avauskysymys on urheilukisojen palkintojenjaoista tuttu klassikko.

Miltä nyt tuntuu?

”Älä sie kysykään, nääthä sie itsekii” vastaa Johannes karjalaisella sananparrella. ”Kyllä tämä oli herkkä ja liikuttava tapahtuma.”

Johannekselle uusi avioliitto tarkoittaa sitäkin, että hän saa ”lapsenlapsikseen” Kyllikin edellisessä liitossa syntyneen pojan lapset.

Kun nelivuotias pojanpoika Jaakko kyselee ”isojen pähkinöiden” sijaintia, lehdistö inspiroituu kyselemään, tuleeko tästä pikkumiehestä kenties uuden isoisänsä kalakaveri. Ei tule. Johannes ilmoittaa kalastavansa vain ääniä, ja siihen hommaan Jaakko on vielä liian nuori.

Tilaisuudessa valkenee myös, että tässä uusioperheessä kotityöt kuuluvat itsestään ­selvästi vaimolle.

”Mutta kävin minä tänäänkin kaupassa”, Johannes Virolainen puolustautuu. ”Ja viime keskiviikkona tein Vironperällä neljälle kylvötöissä olleelle miehelle ruuat. Keitin kilon nakkeja ja perunoita. Perunoista putsasin ensin idut ja pöydässä oli kahta lajia pikkelsiä. Jälkiruuaksi kahvit ja hillomunkit. Kerron tämän vain siksi, että kyllä mieskin osaa”, hän veistelee.

”Silloin saapuu lentoasemalle eduskunnan vieraaksi kiinalainen valtuuskunta, Johannes selvittää. ”Olisi hauskaa jos vaimo voisi olla mukana.” Sana vaimo tuntuu maistuvan suklaalta Johanneksen suussa.
– Apu-lehti 1981 –

Moderneimpiin tasa-arvovillityksiin ei Virolaisen uusioperheessä sentään lähdetä mukaan, esimerkiksi traktorin rattiin Johannes ei aio Kyllikkiä päästää. Se ei tunnu Kyllikkiä vaivaavan. Vaikka hän eli ensimmäisen avioliittonsa jälkeen kolmekymmentä vuotta itsenäisenä naisena haluamatta kokea nuoruuden koettelemuksia uusiksi, kaikkien patriarkaalisten rakenteiden purkajaa se ei hänestä tehnyt.

”Olen saanut maalaiskodin kristillisen kasvatuksen. Mutta tähän kasvatukseen kuuluu myös, että aviomiestä on voitava katsoa ylöspäin. Hänen on oltava vaimoaan etevämpi, älykkäämpi. ­Kunnioitus kuuluu mielestäni olennaisesti rakkauteen”, Kyllikki pohtii.

Häähumun keskellä Kyllikille yhtäkkiä valkenee, että hänen velvollisuutensa maan ensimmäisenä naisena ovat alkamassa heti seuraavana päivänä, vaikka se on sunnuntai.

”Silloin saapuu lentoasemalle eduskunnan vieraaksi kiinalainen valtuuskunta, Johannes selvittää. ”Olisi hauskaa jos vaimo voisi olla mukana.”

Sana vaimo tuntuu maistuvan suklaalta Johanneksen suussa.

Näin poliittisesta pelurista tuli leppoisa mies

Niin alkoi pari vuosikymmentä kestänyt julkisuusrumba, joka teki Johanneksesta ja Kyllikistä nopeasti koko ­kansan seuraaman pariskunnan, ­jonkinlaisen maalaisliittolaisen kuningasparin – varsinkin sen jälkeen, kun he muuttivat Kruununhaasta Johanneksen tiluksille Vironperälle Lohjalle. Virolaisten onni hehkui lehtien sivuilla vuodesta toiseen kuin tammikuinen kakluuni pirtin nurkassa. Rakkaus nuorensi Johannesta silmissä, hän jopa antoi sävyttää hiuksensa punertaviksi. Toisaalta entisestä piinkovasta ja häikäilemättömästä poliittisesta pelurista tuli leppoisa mies.

Johanneksen jätettyä politiikan 1990-luvun alussa Virolaiset vaihtoivat julkisuudessa entistä vapaammalle. He esiintyivät muun muassa Joel Hallikaisen ja Timo Koivusalon legendaarisessa Tuttu juttu -viihdeohjelmassa ja mainostivat milloin kameroita, milloin kotimaista ruokaa.

Koomikoille, varsinkin Pirkka-Pekka Peteliukselle ja Aake Kallialalle, Johannes ja Kyllikki olivat pohjaton kaivo, josta he ammensivat aineksia sketseihinsä.

”Paras oli se, missä Kyllikki syötti miulle liköörikaramellejä ja mie menin känniin!” kertoi Johannes Tuomas Marjamäen haastatellessa häntä omaan lehteensä Lyhtypirtin Viestiin 1992 ja muisteli kohtaamista Avun jutussa Johanneksen 100-vuotispäivän merkeissä 2014. Johannes laskee mieluusti leikkiä absolutismistaan. Häntä naurattaa Kari Suomalaisen piirros, jossa hän mukamas juo Karjala-olutta ja iloitsee ”Täst’ mie tykkään!”

Yhdeksänkymmentäluvun lopussa Virolaiset julkaisivat kirjan Kolmas elämä. Siinä he kertoivat avioelämästään ja niistä paineista, joita ­parjaajat heille aiheuttivat. Ikäviä, soimaavia ja tuomitsevia kirjeitä tuli vuosikausia.

Johannes Virolainen kuoli 86-vuotiaana 11. ­joulukuuta 2000. Pari vuotta myöhemmin ­julkaistiin kirja Neljännen elämän kynnyksellä. Kyllikki purki siinä suruaan ja kaipaustaan ­jäätyään leskeksi.

”Suru jatkuu edelleen. Täytyy vain koettaa elää eteenpäin”, huokaisi Kyllikki Ilta-Sanomille elokuussa 2002. Hän kuoli 85-vuotiaana 8. ­toukokuuta 2009.

Vaikka Kyllikistä ja Johanneksesta vitsailtiin vielä 1990-luvulla, kukaan tuskin lopulta katsoi enää yhdeksänkymmentäluvulla heidän suhdettaan paheksuen.

Ettei vain olisi kateus?

Johannes ja Kyllikki Virolainen olivat aivan poikkeuksellinen pariskunta Suomen politiikan historiassa. Vaikka heistä vitsailtiin, kukaan tuskin lopulta katsoi enää yhdeksänkymmentäluvulla heidän suhdettaan paheksuen. Päinvastoin, he luultavasti olivat kannustava esimerkki monelle rakkaudessa pettyneelle suomalaiselle: se oikea saattaa löytyä vielä kuusikymppisenäkin.

Moni väärän ihmisen valinnut tai kokonaan kumppania vaille jäänyt varmasti ajatteli Johanneksen ja Kyllikin tarinaa seuratessaan samansuuntaisesti kuin Avun toimittaja Paula Harkki katsellessaan kihlaparin kulkua kadulla kaksi päivää ennen häitä.

Illan viiletessä Kyllikki kietoo takkiaan tiukemmalle ja katsoo Johannekseen hymyillen kuin ­opettajaansa rakastunut lyseolaistyttö.

Kun he lähtevät olka olkaa vasten kävelemään kaunista meren rantaa, käy mielessäni outo ­ailahdus. Ettei vain olisi kateus?

Jumalan valittu?

Palataan vielä lopuksi alkuun.

Oliko kyse rangaistuksesta, kun Jumala salli Paavo Väyrysen syrjäyttää Virolaisen Turussa vuonna 1980? Ja jos oli, kuka tai mikä oli rangaistuksen todellinen kohde?

Siinäpä mielenkiintoinen ja monitulkintainen kysymys!

Muistutettakoon, mitä toinen keskusta­veteraani, varapuhemies Mikko Pesälä, paljasti muistelmissaan. Pesälän mukaan humalainen Paavo Väyrynen ilmoitti puoluevaltuuskunnan kokouksen jälkeen kuopiolaisessa ravintolassa olevansa ”Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa”.

Voisi kuvitella, ettei sellaista ilmoiteta ­seurauksitta.

40 vuotta sitten

  • 20.5.1981 Porin Puuvillan kutomo paloi. Tulipalo oli Suomen historian siihen asti ­suurin.
  • 1.6.1981 Mauri Kunnas sai ­kirjallisuuden valtion­palkinnon lasten­kirjastaan Koiramäen talossa ja kolme päivää myöhemmin Suomen ­sarjakuvaseuran Pekka Puupää -hatun Nyrok City -sarjakuvastaan.
  • 7.6.1981 Israelin ilmavoimat ­tuhosivat Irakissa Osirakin ydinreaktorin.

Kommentoi »