Apu

Johanna Korhonen toivoo vastuullisempaa sananvapautta

Johanna Korhonen toivoo vastuullisempaa sananvapautta

Avun kolumnisti Johanna Korhonen on kiistelty ja kiitelty hahmo. Hän ei usko provosointiin, vaan toivoo julkiseen keskusteluun syvällisempää ymmärrystä ja vastuullisempaa sananvapautta.
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Johanna Korhonen on aina saanut puhetta aikaan. Hän on saanut myös osansa vihapostista, viimeksi piispa Teemu Laajasalon talousasioiden käsittelystä.

– Kritiikkiä saa aina esittää, se on eri asia kuin vihapuhe. Kritiikki kohdistuu yleensä asiaan, vihapuhe persoonaan. Vihapalaute tulee nopeammin kuin kiitokset.

Alkuun törky ihmetytti ja järkyttikin.

– Olen aika parkkiintunut, mutta nuorten kollegojen ja tutkijoiden puolesta huolestuttaa. Jos jatkuva vihapuhe alkaa vaikuttaa aihevalintoihin ja juttujen käsittelytapoihin, ollaan väärällä tiellä.

Avun kolumnisti Johanna Korhonen, 49, aloitti toimittajanuransa 1990-luvun alussa.

Sen jälkeen internet on mullistanut tiedon merkityksen, määrän, saatavuuden, toimittajien aseman, journalismin ansaintalogiikan ja aikaikkunat.

Laajan lukijakunnan saavuttavan median kolumnilla on silti yhä oma arvonsa.

– Hyvään kolumniin riittää, että on yksi mielenkiintoinen ajatus. Toinen ääripää ovat niin sanotut koirankakkakolumnit: ”näin keväällä, kun koirien jätökset taas paljastuvat...” ja pyörittelyt siitä, että mistä kirjoittaisin tämän kolumnin. Sellaisia en halua missään nimessä lukea enkä kirjoittaa,

Korhonen on kiistelty ja kiitelty mielipidevaikuttaja. Hän on työskennellyt Journalisti-lehden päätoimittajana, Helsingin Sanomissa ja Verkkotiessä.

Hänet valittiin vuonna 2008 Lapin Kansan päätoimittajaksi, mutta Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne purki sopimuksen jo ennen työn aloittamista luottamuspulaan vedoten.

Korhonen kertoi, että purun syy oli hänen rekisteröity parisuhteensa ja vei asian oikeuteen. Lopulta korkein oikeus vahvisti syrjintätuomion. Alma Median tytäryhtiö Pohjois-Suomen media joutui maksamaan 80 000 euroa työsuhteen purkamisesta.

Palautteiden perusteella parhaiten onnistuneita kolumneja ovat Korhosen mukaan ne, joissa on kyetty sanallistamaan jokin lukijalla muhinut ajatus tai havainto.

Yksityisestä yleiseen laajeneminen on Korhoselle tärkeää. Omalla nimellä ja omilla kasvoilla kirjoitettu kolumni on toki henkilökohtainen, mutta omat tai lähipiirin kokemukset eivät riitä sisällöksi.

– Harvan ihmisen elämä on niin kiinnostavaa, että muut jaksaisivat siitä lukea. Kolumnin yksi funktio on tehdä havaintoja, yhdistellä sekä taustoittaa asioita ja saada ihmiset ajattelemaan.

Korhonen on toimittanut Valkoista valoa -puheohjelmaa Yle Radio 1:llä vuodesta 2011.

– On aika paljon pyydetty, että ihminen antaa 45 minuuttia päivästään kuunnellakseen pulinaani ja musiikkia. Pitää pyrkiä niin merkityksellisiin teemoihin ja hyviin pohjatöihin, että näin voi tapahtua.

Positiivisten mediamullistusten kääntöpuoleksi voi nähdä valemediat, omiin piireihin eristäytymisen, ”vaihtoehtoiset faktat” ja tyhmyyden ylistyksen.

Ei ole kauaa siitä, kun Suomessa tietämättömyyttä pidettiin häpeällisenä. Nyt suorastaan ylpeillään sillä, kuinka ei ole lukenut kirjoja, ottanut selvää puheena olevasta asiasta tai ole perillä historiallisista ja muista taustatekijöistä.

Johanna Korhonen näkee median mahdollisuudet siinä, että ihmiset kaipaavat taas huolella tehtyä, valmiiksi jäsenneltyä ja merkityksellistä sisältöä.

– Keskustelun herättäminen ei ole itseisarvo, jos se saadaan aikaan provosoimalla, mutuilulla tai epätosilla väitteillä.

Sananvapaus on arvo sinänsä, mutta sitä voi käyttää väärin. Vapauteen kuuluu vastuu, joka on usealle tuntematon käsite.

– Sananvapauden pahin uhka on sananvapaus itse. Saksassa tuli juuri voimaan laki, joka määrää Facebookin ja Twitterin poistamaan havaitut vihaviestit 24 tunnin sisällä. Periaatteessa idea on hieno keino nostaa keskustelun tasoa, mutta käytännössä siinä ollaan kiikkerällä laudalla: kuka määrittelee, mitä saa puhua ja mitä ei?

Korhosen mukaan tempo on niin nopea, että kulttuuri ei ole pysynyt perässä.

– Veikkaan, että sivistymiseen voi mennä 20 tai vaikka 50 vuotta.

Mitä Korhonen toivoo kolumniensa herättävän Avun lukijoissa?

– Saan välillä palautetta, jonka mukaan olen liian provokatiivinen. Pidän sitä vähän hassuna, koska pyrin elämään harmoniassa itseni ja ympäristön kanssa.

– Tavoittelen mieluummin syvällisempää ymmärrystä kuin hetkellistä tunnereaktiota – eikä ymmärrys tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä. Jos jotkin langat yhdistyvät lukijan päässä, se on paras palkinto.

Lue myös Johanna Korhosen kolumni: Mitä vikaa on maltillisuudessa?

Julkaistu: 15.2.2018