Apu

Johanna Ivaska syöpäsolujen jäljillä



Johanna Ivaska syöpäsolujen jäljillä

Johanna Ivaskan työnä ja intohimona on tutkia levinnyttä rintasyöpää solutasolla. Roosa nauha -keräys tuo tutkimukseen rahat vielä pariksi vuodeksi.
Teksti Apu-toimitus

Kun syöpäbiologi ja professori Johanna Ivaska kipaisee maratoonarin säärillään portaita ylös Turun Biocity-rakennuksessa, yksi jos toinenkin vastaantulija moikkaa häntä iloisesti ja saa takaisin hyväntuulisen tervehdyksen.  

Ivaska on tiedemaailman tuikkiva tähti, joka on tuttu sekä oman talon väelle että syöpätutkijoille ympäri maailmaa.      

Hän tutkii työryhmineen levinneen rintasyövän ominaisuuksia. Se on perustutkimusta, jonka avulla yritetään ymmärtää, miten syöpä leviää, olisiko se mahdollista estää ja mitä ominaispiirteitä löytyy hyvin ärhäköistä syövistä. Potilaita Ivaska ei näe kuin kudospaloina ja numeroina.

Perustutkimus antaa eväitä jatkojalostukseen – uu-sien lääkkeiden kehittämiseen ja lääkäreille kättä pidempää tietoa potilaan hoidon suunnitteluun.

Syöpäsäätiö on rahoittanut tutkimusta jo kymmenen vuotta, ja viime vuonna Ivaska sai tutkimuksilleen kolmen vuoden jatkon eli 300 000 euroa. Tämä kaikki on ollut mahdollista Roosa nauha -kampanjan ansiosta.    

Kun  Ivaska  vuosi  sitten viimeisteli apurahahakemusta Syöpäsäätiölle, hän saattoi mainita hakemuksessa ryhmän tuoreesta löydöksestä: syöpäsolu kasvattaa ulokkeita, joiden päässä on myosiini-10-proteiini.

Ulokkeiden kärjissä on tarttumisreseptoreja, joiden avulla solu pystyy liikkumaan eteenpäin. Syöpäsolun vaellus muistuttaa vuoristokiipeilijän taivalta, kun tämä kiinnittää hakun rinteeseen ja vetää sen varassa itseään eteenpäin.

– Levinneeseen rintasyöpään sairastuneilla on paljon myosiini-10-proteiinia. Heillä on suuri menehtymisen todennäköisyys, sillä tähän syöpään ei ole täsmälääkettä.   

Saamallaan apurahalla Ivaska ja kaksi hänen ryhmänsä tutkijaa yrittävät selvittää tekijöitä, jotka estävät syöpäsolun ulokkeiden syntymistä. Valokeilassa on juuri myosiini-10-proteiini.

Pipetointirobotit ja automaattimikroskoopit nopeuttavat työtä, sillä ne pystyvät katsomaan syöpäsoluista tuhansia yhdisteitä, löytämään tarttumisreseptorit, laskemaan niiden määrän ja antamaan listan lääkeyhdisteistä, jotka siinä seulonnassa ovat hävittäneet ulokkeet.

– Koneet ottavat kuvat, mutta ihmisiä tarvitaan kasvattamaan syöpäsoluja, ohjelmoimaan koneita ja suunnittelemaan koeasetelmia.

Kuluneen apurahavuoden aikana tutkimusryhmässä on löydetty uudenlaisia lääkeaihioita, jotka hävittävät ulokkeet hyvin tehokkaasti. Seuraavaksi tutkitaan erilaisin koejärjestelyin, kuinka tehokkaita ne oikeasti ovat syövän leviämisen estämisessä.

Syöpälääkkeiden kehittäminen on pitkä ja kallis taival. Yleensä lääke saadaan markkinoille noin kymmenen vuoden kuluttua perustutkimuksen löydöksestä.

Lääkkeiden kehittämisessä on suurena ongelmana, että alussa täsmälääke tehoaa yleensä hyvin, mutta ennen pitkää kaikki syövät tulevat lääkkeille vastustuskykyisiksi. Tässä vaiheessa vaihdetaan lääkkeisiin, jotka vaikuttavat eri tavalla kohdemolekyyliin tai kokonaan eri vaiheeseen syövän kehittymisprosessissa, sillä vastustuskykymekanismi pätee vain yhteen lääkkeeseen.

Rintasyöpä  lähtee  leviämään hyvin aikaisin. Monilta potilailta, joilla sairaus on juuri todettu, löytyy myös verenkierrosta syöpäsoluja, vaikka ne eivät olisi vielä löytäneet tietä imusolmukkeisiin.

– Valtaosa verenkierron syöpäsoluista ei pääse tarrautumaan kudokseen, tai immuunipuolustusjärjestelmä tappaa ne. Tarvitaan kuitenkin vain promillen sadasosa sitkeitä soluja, jotka onnistuvat kudokseen kiinnittymisessä. Näistä nukkuvista kohdista syöpäsolut saattavat pitkänkin ajan jälkeen aktivoitua uuteen kasvuun.

Verenkierrossa olevia syöpäsoluja tutkitaan myös diagnostisena vaihtoehtona. Potilaan hoidon suunnittelussa olisi hyödyllistä tietää, löytyykö verestä kiertäviä syöpäsoluja ja voivatko nämä ennustaa yhteyttä etäpesäkkeiden syntyyn.

Juuri tätä yhtälöä Ivaskan ryhmän selvittää. Verenkierrossa olevat syöpäsolut ovat kukin omalla tavallaan erityisiä, samoin kuin niiden kyvyt luoda reittejä etäpesäkkeisiin.    

Tehtävää riittää, sillä syövän synty ja leviäminen yhdestä pesäkkeestä muihin kudoksiin on monivaiheinen prosessi, jota tuhannet tutkimusryhmät ympäri maailmaa yrittävät tutkia.

Tutkimuksen ansiosta tieto syövän biologiasta ja genetiikasta on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti. Yhä enemmän tulee vastaan sellaisia tilanteita, joissa tapahtuvia solumuutoksia on selvitetty jo aikaisemmin, eikä tutkijoiden tarvitse aloittaa alusta.  

– On olemassa valtava määrä tietoa syöpäsolujen signalointitiestä tai prosessista, jotka auttavat sitä eteenpäin. Yleensä tarvitaan yksi oivallus, jonka kautta löydetään juuri se kaikkein tärkein ja dramaattisin muutostekijä, joka käynnistää syöpäsolun jakautumisen. Näissä tilanteissa saadaan lääkeaineilla hetkeksi aivan mahtava responssi, mutta valitettavasti syöpäsolut keksivät pian jonkin kiertotien, josta päästä eteenpäin.  

Syöpäsolut  ovat  haastavia vastustajia, ja Ivaska kertoo miksi. Ensinnäkin syöpä on geeneissä tapahtuvista virheistä johtuva sairaus. Syövässä tapahtuu nopeutuvalla tahdilla evoluutio, jossa uudet lajityypit valtaavat elintilaa.

Geenivirheitä syntyy elimistössä koko ajan solujen jakautuessa, mutta iso osa näistä geenivirheistä ei ole vaarallisia, sillä ne joko korjataan tai ne johtavat solun kuolemaan.

Soluilla on valtava määrä oikolukumekanismeja, jotka toimivat kuin virkamiehet varmistamassa, ettei solun jakautumisvaiheessa tule virheitä, kun geenejä kopioidaan. Silloin tällöin tulee kuitenkin muutos, jota korjausmekanismi ei pysty torjumaan. Näin solu saa vapaasti kasvaa, ja siitä tulee sitkeä selviytyjä.  

– Syöpäsolu on kuin liikkuva maalitaulu, joka muuntuu koko ajan. Se solutyyppi, mihin yrität lääkkeillä tähdätä, ei olekaan enää tärkeä, sillä se on jo muuntunut toiseen muotoon.

Ivaskan mukaan suurempi haaste taistelussa syöpää vastaan on se, että jokainen syöpä on omanlaisensa kokoelma syöpäsoluja, jotka voivat toimia yhdessä kuin kyvykkäiden tyyppien muodostama tiimi.  

Yksi hyvä leviämään, toinen hyvä jakautumaan, kolmas hyvä välttämään immuunipuolustusta, ja neljäs erittää kasvutekijää, joka mahdollistaa kasvun luussa. Tämä tiimi pelaa yhdessä, eli jos yksi lääke iskee vaikka jakautumismekanismia ylläpitävään pelaajaan, koko muu porukka säilyy koskemattomana.

– Syöpää ei voi ampua alas yhdellä aseella.  

Taistelu syöpää vastaan on haastavaa myös siksi, että syöpä on yleisnimi yli kahdellesadalle eri sairaudelle. Kaikki tulevat syöpälääkkeet ovat täsmälääkkeitä tiettyihin syöpiin. Ne eivät ole ihmepillereitä, jotka parantaisivat kaikki syövät.  

Näistä realiteeteista huolimatta Ivaska kertoo olevansa valtavan toiveikas.

– Nykyisin pystymme ymmärtämään yhä paremmin, miten monimutkainen vastustaja syöpä on. Tämän takia pystymme myös yhdistelemään yhä älykkäämmin erilaisia lääkkeitä ja pääsemään hyviin hoitotuloksiin.  

Ivaska on  poiminut johtamaansa 15 hengen tutkimusryhmään väitöskirjan tekijöitä ja sen jo tehneitä tutkijoita seitsemästä eri maasta.

Hän kertoo pyrkivänsä ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka osaavat tehdä asioita – ja sellaisia asioita, joita hän itse ei osaa.

– Hyvän ja huippututkijan ero on vainussa. Se on sama juttu, miksi toiset osaavat tehdä hittibiisejä ja toiset ihan hyviä biisejä. Se vaatii intuitiota, luovuutta ja muistia, joka säilöö valtavan määrän tutkimustietoa. Työ vaatii kykyä yhdistää toisista riippumattomia

asioita, jotka yllättäen liittyvätkin yhteen.

Parhaillaan Ivaska istuu neljän kuukauden pestillä Pariisissa, tutkimuslaitoksessa nimeltä Institute Curie. Siellä hän saa oppia, kuinka biofysiikan keinoin voidaan tutkia yksittäisen syöpäsolun voimaa vetää itseään eteenpäin ”käpälöidensä” avulla.   

– Pariisissa opin hyödyntämään uusia mikroskooppi- ja mallintamismenetelmiä, joita voimme käyttää myös Turussa. Odotan jo vesi kielellä laboratoriotöiden tekemistä, Ivaska sanoi ennen lähtöään.   

Pariisiin lähtevät osaksi aikaa mukaan myös hänen 9-vuotiaat kaksostyttärensä au pairinsa kanssa. Aviomies jää pitämään kotia pystyssä.

– Tutkiminen on tulosvastuullista hommaa. Täytyy näyttää rahoittajille, että olen saanut tulosta. Minulla on maratoonarin psyyke. Tämä pitkäjänteinen työ sopii minulle.

Teksti: Riitta Heimonen

Kuvat: Piritta Fors

Julkaistu: 30.9.2014