Image

Jennifer Lawrence ei syntynyt tähdeksi. Hänestä tuli sellainen kahdessa vuodessa



Jennifer Lawrence ei syntynyt tähdeksi. Hänestä tuli sellainen kahdessa vuodessa

Kalle Kinnunen tapasi Jennifer Lawrencen, joka osoittautui mutkattomaksi maailmantähdeksi nuoren aikuisen ongelmineen.
Teksti Kalle Kinnunen
Kuvat Joe Pugliese / AUGUST / MVPhotos

Jennifer Lawrence ei syntynyt tähdeksi. Hänestä tuli sellainen kahdessa vuodessa.

Haastattelut eivät yleensä ala näin. Jennifer Lawrence saapuu tunnin myöhässä ja keskittyneenä kännykkäänsä. Hän lähettää viestin ja pyytää sitten anteeksi. Lawrence kertoo, että hänen ystävänsä on illallisella ja paniikissa. Hän haluaisi lohduttaa.

”Hän on liian pilvessä ja friikkaa ja minä yritän soittaa hänelle”, Lawrence sanoo.

”Mutta kaveri ei uskalla edes vastata. Haluaisin sanoa, että jos olet kerran illallisella, ei sinun tarvitse tehdä muuta kuin syödä ja rentoutua.”

Meidän pitäisi puhua Nälkäpeli -elokuvista, mutta kuin ohimennen Lawrence kertoo itsestään ja ystävistään jotain, mitä julkisuuden henkilöillä ei ole tapana. Ei etenkään Oscar-tason näyttelijöillä. Vaikka toisaalta: tältä tiukassa iltapuvussa olonsa silminnähden epämukavaksi tuntevalta naiselta jos keltä voi odottaa mitä tahansa.

Jennifer Lawrencella nimittäin on kaikkea. Vasta 24-vuotiaana hän on kolminkertainen Oscar-ehdokas, joka voitti parhaan naispääosan palkinnon elokuvasta Unelmien pelikirja. Hänellä on päärooli suositussa Nälkäpeli -elokuvasarjassa, jonka kolmososan lipunmyynnin odotetaan rikkovan miljardin dollarin haamurajan.

Kaikki tämä on vienyt Lawrencen elämästä viimeisenkin yksityisyyden.

”Noin kolme ihmistä maailmassa tietää, kuka minä oikeasti olen”, Lawrence sanoo.

”Kaikki on epätodellista. Kiitos luojan olen uskottava edes elokuvissa.”

Näyttelijä nauraa paljastavalle heitolleen. Jennifer Lawrence on todellinen ihminen, vaikka sitä on vaikea uskoa.

Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 1:n pressipäivä on Cannesin elokuvajuhlien suurimpia tapahtumia, vaikka itse elokuvaa ei festivaaleilla esitetä. Se on tässä vaiheessa, toukokuun lopulla, vielä leikkauspöydällä ja kuvauksia Berliinissä on yhä jäljellä.

Cannesin hotelleista toiseksi hienoimman, Majestic Barrieren, koko piha on täynnä Nälkäpelin suuria ulkomainoksia eri kielillä. Valtava videonäyttö pyörittää traileria yötä päivää. Kaikki toimittajat ovat Cannesissa kiireisiä, mutta tämä elokuvasarja on ilmiö, joka pysäyttää kellot. Pr-päivä on osa konetta, jonka rattaissa Lawrence on ollut jo hyvän aikaa. Kolmatta ja neljättä Nälkäpeliä on kuvattu lomittain Atlantan osavaltiossa Yhdysvalloissa, Pariisissa ja Berliinissä syyskuusta 2013 alkaen.

Sitoutuessaan Katniss Everdeenin rooliin vuoden 2011 alussa hän ei ollut vielä tähti. Suzanne Collinsin kirjasarjan myynti lähti todelliseen nousuun vasta Nälkäpeli-elokuvan myötä keväällä 2012. Tällä hetkellä Young Adult -fantasia, varhaisteinejä varttuneemmille tarkoitettujen seikkailukirjojen elokuvaversiot, ovat Hollywoodin kuumin ilmiö. Sellaiset elokuvat kuin Divergent – Outolintu, Vieras ja Labyrintti on tehty selvästi Nälkäpelien suosion siivellä.

Sarjakuvien supersankareista kertovien leffojen pääosissa ovat erikoistehosteet, mutta Nälkäpeli ei olisi mitään ilman Lawrencea, joka naistoimintasankarina on noussut kauas Angelina Jolien Lara Croft -seikkailujen yli. Nälkäpelit ovat asettaneet riman, joista elokuvasarja itse hyppelehtii yli. Scarlett Johanssonin Lucya pidetään jymymenestyksenä, kun se tuotti puolet siitä mitä Nälkäpelin kakkososa.

Periaatteessa Lawrencen ei enää tarvitsisi miettiä raha-asioita. Talouslehti Forbesin mukaan hän on tienannut kesään 2014 mennessä 34 miljoonaa dollaria. Summa on 17 kertaa hänen indie-läpimurtoelokuvansa Winters Bonen koko budjetti.

Sen kuvaamisesta on vasta viisi vuotta. Kentuckyn osavaltiossa kasvanut Lawrence oli vielä silloin kuin kuka tahansa.

”Tietysti raha lämmittää. Olen onnekas, kun tienaan tekemällä sitä mitä rakastan. Mutta maailmani on kääntynyt ylösalaisin. En voi lähteä kotoa aurinkoisena päivänä yksin kauppaan ostoksille, jos haluan kokata. En ole tehnyt rikosta, mutta olen kuin kotiarestissa”, Lawrence sanoo.

”On mahtavaa, että fanit ihailevat työtäni, mutta en suostu esimerkiksi yhteiskuviin. Ne ovat heti sosiaalisessa mediassa ja sitten isossa mediassa, tabloidilehdissä, ja kuvatekstinä jotain käsittämätöntä. Sitten olen enemmän julkkis kuin näyttelijä.”

Winters Bone esitteli näyttelijän, joka osasi yhdistää herkkyyden ja kovuuden. Lawrencen roolihahmo Ree on syvän etelän köyhimmällä maaseudulla asuva tyttö, joka pitää perheen kasassa, vaikka äiti on sairas ja talo menetetty narkomaani-isän törttöilyjen vuoksi.

Lawrencella oli valkokankaalla heti ensimmäisessä pääosassaan sitä läsnäoloa ja tähtikarismaa, jota on vaikea pukea sanoiksi. Reen elämänhalu ja vimma tasapainottivat äärimmäisestä kurjuudesta kertovan pienen budjetin elokuvan vetäväksi draamaksi, josta tuli lajissaan jopa hitti, etenkin Euroopassa.

Unelmien pelikirjassa hän oli mielenterveysongelmista kärsivä nuori leski, American Hustlen rooli taas oli irrottelua homssuisena white trash -kotirouvana. Vallankumoussankari Katniss on hahmona tavallaan toisesta ääripäästä, mutta hänessäkin kiinnostavinta on inhimillinen särö, epävarmuus messiaanisessa tehtävässä.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Lawrence olisi ammatissaan arvostettu. Oscar-ehdokkuudet ovat yksi osoitus siitä, kanssanäyttelijöiden vuolaat kehut toinen. Nälkäpeleissä näyttelevä, suorasuisena eksentrikkona tunnettu Woody Harrelson on kuvaillut kanssanäyttelijänsä selvinneen pahimmasta. Ei ole ollenkaan kauheaa, kun sanotaan, että olet erinomainen, mutta kauheaa on, jos alat itse uskoa omaan erinomaisuuteesi, ja tähän Lawrence ei ole sortunut, Harrelson sanoi Vanity Fair -lehdelle.

”Jos mietit, miten toiset näkevät sinut, etäännyt itse työstä. Silloin etäännyt todellisuudesta ja lipsut kohti kuvittelemiasi odotuksia”, Lawrence sanoo.

”En voisi tehdä muuta työtä. Osaan tämän, ja tämä tekee minut onnelliseksi. Kestän vaikeiden päivien yli ajattelemalla työtä.”

Lawrencea on helppo uskoa. Ainakin Nälkäpelin kuvauksissa Berliinissä oli näyttelijän mukaan hyvin hauskaa. Useimmat näyttelijät asuivat samassa talossa.

”En ole nähnyt Berliiniä vielä ollenkaan, emme ole ehtineet ulos. Mutta bileet ovat olleet hauskoja”, Lawrence kertoo.

Hän yrittää muistella saksalaisten olutmerkkien nimiä, muttei onnistu lausumaan niitä tunnistettavasti.

Lawrencella on toimintatähden dollarivetovoima ja taiteilijan uskottavuus. Jos hän saisi haltuunsa mieleisensä käsikirjoituksen, vaikka kuinka tuntemattomilta tekijöiltä, elokuva tehtäisiin. Hänen mukanaolonsa riittäisi rahoituksen saamiseen.

”Tämähän on parasta, mitä näyttelijälle voi tapahtua. On niin paljon kauniita käsikirjoituksia, joita ei koskaan tehdä elokuviksi. Urani alkupuolella luin niitä niin monia. Kun ajan autolla [Los Angelesin elokuvateatterikeskittymässä] Westwoodissa ja katselen elokuvien mainoksia, olen hyvin tietoinen siitä, millaisia elokuvia niiden sijaan tehdään ja ajattelen, että mitä helvettiä maailmassa on vialla.”

Cool girl on käsite ja fiktio. On ihannekuva nuoresta naisesta, joka pitää bissestä, seksistä ja on rento kuin jätkät. Osa Lawrencen supersuosiota on onnistunut cool girlin julkikuva. Se on tuskin luomus, sillä näyttelijä on hyvin vakuuttava kertoessaan ohimennen ystävänsä kannabishaasteesta illallisella ja omista vaikeuksistaan rehellisyytensä kanssa.

”Sanon mitä sanon ja pukeudun miten tykkään pukeutua. En muista, että kaikkea seurataan niin tarkkaan. Joskus vitsailen kun ei pitäisi. En onnistu hillitsemään itseäni.”

Oluesta pitävä ja luokseenkutsuvan normaalin oloinen J-Law ei ole fiktiota.

”Julkisuudessa jokaisen pitää suojella itseään. Jotkut antavat maailman riepoteltavaksi yhden osan persoonallisuudestaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta sitä mahdollisuutta minulla ei ole, koska sanon mitä ajattelen.”

Lawrence vaikuttaa itselleen vaarallisella tavalla vilpittömältä, mutta tiettyihin kysymyksiin hän sanoo tiukasti ei. Seurustelu – ”ei henkilökohtaisia kysymyksiä, kiitos”. Nälkäpeleissä näytellyt Philip Seymour Hoffman – ”en halua puhua hänestä”.

Lawrence myöntää seuraavansa sitä, mitä hänestä sanotaan ja kirjoitetaan.

”Jos joku sanoo, että olen läski, tiedän etten ole. Jos joku kutsuu rumaksi, mietin, onko se totta ja sanon itselleni, että taidan olla ruma. Kuten kaikki naiset.”

Lawrence nauraa. Hän puhuu vakavasta asiasta hymyillen. Ehkä siksi, että on ajatellut asian niin puhki.

”Ei ole normaalia, että 23-vuotiaan jokaisesta sanomisesta tulee uutinen. On se stressaavaa. En enää välitä niin paljoa. En enää katso sitä giffiä, jossa kaadun yhä uudelleen.”

Kun Lawrence kompastui Oscarien punaisella matolla, kaatumisesta tehtiin heti tapauksen hassuutta korostava nettianimaatio. Kesällä Lawrence nousi otsikoihin yksityiselämänsä vuoksi, kun hän alkoi seurustella Coldplayn Chris Martinin kanssa. Martin oli vasta eronnut Gwyneth Paltrow’sta. Se mitä tapahtui tai ei tapahtunut on yksityisasia. Kiinnostavaa on se, että Lawrencen imago kesti otsikot.

Hän ei ollut nuori avionrikkoja, vaan sai luvan olla oma itsensä. Se johtuu Lawrencen julkikuvasta, jonka lailla moralistinen julkkismediakin ajattelee: hän on cool girl.

Kadulla ei voi kävellä. Yksin ei voi mennä minnekään. Illallisilla huippuravintoloissakin häiritään, aina on joku pyytämässä valokuvaan. Lawrence kertoo, että hän ei poistu uudesta kodistaan kuin autolla.

”Taistelen tämän kaiken kanssa, koska olen tavallinen ihminen. Silti oveni takana seisoo joku odottamassa. Nimmaria tai valokuvaa. Vain mielisairas voi tarkoituksella haluta näin paljon huomiota”, Lawrence sanoo.

”Me kerromme itsellemme tarinaa, että asiat olisivat jotenkin hallinnassamme. Eivät ne ole! Sanotaan, että olen toiminut etevästi, kun en ole roskalehdissä. Hei, ei se ole minun ansiotani, jos he eivät ole jonain päivänä saaneet kuvaa. Tai että he eivät siteeraa jotain, mitä olen sanonut tai en ole sanonut. Se on vain onnea.”

Lawrence hypistelee pöytäliinaa.

”Saatat ajatella tuntevasi minut, mutta kun taputat olalle, olet täysin vieras. Minä ajattelen, että mitä helvettiä, älä koske.”

Hän nauraa, enemmän innostuen kuin lannistuneena. Keskipisteessä oleminen ei ole vielä ainakaan musertavaa. Kun Nälkäpelin kuvausmaraton on ohi, hän haluaa kuitenkin vapaalle ja pakoon. Se on uusi tilanne näyttelijälle, josta on hetkessä tullut niin suosittu, että juuri kuvauksiin hän on päässyt pakoon.

”Nyt pitäisi löytää elämää työn ulkopuolelta. En tiedä, onko sitä. Ehkä hankin koiran. Ehkä ostan uuden auton. Jotain. Täytyy aloittaa alusta.” ■

Julkaistu: 24.1.2015