Apu

Jenni Haukio: Saan voimaa runoista



Jenni Haukio: Saan voimaa runoista

Jenni Haukiolle tulee mieleen runojen aihioita tuon tuostakin, mutta nykyisessä elämäntilanteessa hänellä ei ole aikaa niiden kirjoittamiseen.
Teksti Marja Aarnipuro
Kuvat Timo Villanen

Jos Jenni Haukiolla olisi aikaa, hän istahtaisi sopivan tunnetilan tullessa tietokoneen ääreen kolmeksi tai neljäksi tunniksi. Ympärillä olisi vain hiljaisuutta, rauhaa ja täydellinen yksinäisyys. Hän antaisi runon tulla, eikä nousisi ennen kuin teksti olisi valmis.

Nykyisessä elämäntilanteessaan Haukiolla on harvoin mahdollisuutta tuollaisiin hetkiin. Hänellä on velvoitteensa tasavallan presidentin puolisona, mutta ennen kaikkea Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä.

Suomen vanhin kirjamessutapahtuma on kuulunut Haukion elämään jo vuodesta 1997. Silloin messuilla julkaistiin Reviiri-antologia, jossa oli mukana hänen runojaan. Siitä lähtien Haukio on käynyt Turun Kirjamessuilla lähes vuosittain milloin esiintyjänä, milloin messuvieraana. Helmikuussa 2012 kirjamessuista tuli Jenni Haukiolle työ, kun häntä pyydettiin suurtapahtuman ohjelmapäälliköksi.

– En pitkään joutunut miettimään, lähdenkö. Mahdollisuus tarjoutui juuri sopivassa elämäntilanteessa, Haukio sanoo.

Sauli Niinistö oli tuolloin juuri valittu Suomen tasavallan presidentiksi.

– Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen oli minulle täysin poissuljettu vaihtoehto, Haukio sanoo.

– Olen pystynyt yhdistämään ansiotyöni ohjelmapäällikkönä sekä tehtäväni presidentin puolisona. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani tehdä työtä, joka on samalla intohimoni, eli toimia kirjallisuuden parissa.

Kirjat ja kirjallisuus ovat kuuluneet Jenni Haukion elämään niin kauan kuin hän muistaa. Lapsena hän kävi äitinsä kanssa Porin kaupunginkirjastossa vähintään kerran viikossa jo ennen kuin hän oppi lukemaan. Se tapahtui kuusivuotiaana.

– Muistan sen hetken, kun Rasmus Nalle -kirjan tekstin merkitys avautui minulle. Kysyin äidiltä, että lukeeko tässä näin, Haukio kertoo hymyssä suin.

– Se, että muistan hetken niin elävästi 32 vuotta myöhemmin, kertoo sen merkityksestä.

Kahdeksanvuotiaana Jenni Haukio luki jo koulun kevätjuhlassa kirjoittamansa loppusoinnullisen runotekstin, joka kertoi sinisorsasta.

Esiintyminen oli enteellinen, sillä runoudesta tuli myöhemmin Haukiolle kaikista omin ilmaisumuoto, ja luontoteema on kulkenut mukana vahvasti tähän päivään saakka. Loppusointuja hän ei tosin enää runoissaan käytä.

Kirjoittamaan voi oppia vain lukemalla, ja Haukiohan luki. Hän luki muun muassa Anni Swanin tyttökirjoja ja Anni Polvan Tiina-kirjoja. L. M. Montgomeryn Vihervaaran Annasta tuli hänelle läheinen, samoin Carolyn Keenen Neiti Etsivästä ja monista muista. Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut oli yksi suosikeista.

– Se oli mystisen lumovoimainen tarina, jonka tunnelma oli niin vangitseva , että oli kuin kirjan sivuilta olisin sukeltanut toiseen maailmaan, Jenni Haukio kuvailee.

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kuului Haukion nuoruuden lukulistalle. Hän luki myös muuta aikuisten kirjallistuutta.

– Otin kirjoja salaa vanhempien kirjahyllystä, kun he olivat töissä. Ei ehkä olisi pitänyt, Haukio sanoo.

Ei olisi pitänyt sen vuoksi, että noiden kirjojen joukossa oli lapsille turhan synkkiä kirjoja, kuten holokaustista selvinneen Martin Grayn tarina Kaikkien rakkaitteni puolesta sekä Leon Urisin teoksia. Hyytäviä kauhun hetkiä taas tarjosi Stephen Kingin Painajainen.

Sitten tuli teini-ikä, suuret tunteet ja runous. Jenni Haukio luki Pablo Nerudan runokokoelman Andien mainingit,  joka teki lähtemättömän vaikutuksen.

Eikä ihme, kun runoilija kirjoittaa tähän tyyliin:

Minun kuolemani on valmis,

kuin puku joka odottaa minua,

rakastamani värisenä,

avarampana kuin kaikki turhaan etsimäni,

niin syvänä kuin minulle on tarpeen.

(Suomennos Pentti Saaritsa.)

– Pablo Nerudan runot olivat väkeviä, aistillisia ja vereviä. Ne avasivat minulle metaforien maailman ja niiden kautta aloin ymmärtää symboliikkaa, Haukio  sanoo.

Hän alkoi kirjoittaa omia runojaan. 17-vuotiaana Jenni Haukio osallistui kotikaupungissaan Porissa modernin runon kurssille, jota vetivät Juhani Tikkanen ja Kimmo Koivisto.

Hänen runonsa pääsivät Reviiri-antologiaan. Hän lähetti tekstejään Kari Levolalle ja sai kannustavan kirjeen, jossa tämä vinkkasi valtakunnallisesta Runo-Kaarina-kilpailusta.

– Tein osa-aikaista työpäivää valtio-opin opiskelijana, kun sain Jarkko Laineelta soiton. Hän kertoi, että kokoelmani Paitasi on pujahtanut ylleni oli voittanut Runo-Kaarina-kilpailun. Se oli päivä, jota en unohda koskaan, Haukio muistelee vuoden 1999 tapahtumia.

– Voiton merkitys oli minulle valtavan suuri. Sain itseluottamusta kykyihini kirjoittajana ja runoilijana.

Jenni Haukiolta on julkaistu kaksi muutakin runokokoelmaa, Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata sekä Sinä kuulet sen soiton (molempien kustantaja Savukeidas). Lisäksi hänen runojaan on julkaistu eri antologioissa.

Mikä runoudessa kiehtoo?

– Runous pukee merkityksen muotoon, joka jättää lukijan mielikuvitukselle tilaa oivaltaa itse. Runo myötäelää, kannustaa ja lohduttaa, mutta väittää myös vastaan ja haastaa ajattelemaan toisin, toisista näkökulmista. Runous on vuoropuhelua, josta saan voimaa.

Haukio sanoo olevansa tunnevetoinen kirjoittaja.

– Runot tulevat jostain ja milloin sattuu. On joku ajatus, tunnetila tai merkitys.

– Menetän koko ajan valtavasti runon aineksia, sillä en kulje muistikirja mukanani.  Minun on kirjoitettava runo silloin, kun tunnetila tulee. En tee luonnoksia enkä palaa tekstiin uudelleen. Kun runo on valmis, se on valmis. Jos se ei onnistu, hylkään sen.

– Nykyisessä elämäntilanteessa minulla on tosi harvoin tilaisuus tällaiseen kirjoittamiseen, Haukio harmittelee.

Jenni Haukio kirjoittaa edelleen paljon muuta kuin runoutta: messutekstejä, tervehdyksiä, puheita ja kolumneja. Hän on myös kirjoittanut esipuheen näinä päivinä julkaistavaan Paulo Coelhon Valon soturin käsikirjan uusimpaan painokseen. Presidenttipari tapasi Coelhon Frankfurtin kirjamessuilla 2014.

Luonto on vahvasti läsnä niin Jenni Haukion runoissa kuin muussakin elämässä. Vaikka hän kasvoi Porissa kaupunkiympäristössä, perhe vietti paljon aikaa myös luonnossa, mökillä ja vesillä.

– Leikin käpylehmillä ja rakensin majoja. Liikuimme luonnossa, marjastimme, sienestimme ja kalastimme.

– Luonto antaa mahdollisuuden asettaa omat arkiset ilot ja murheet oikeisiin mittasuhteisiin. Siellä ymmärtää oman pienuutensa.

– Luonnossa liikkuminen on myös terapeuttista, elämysten määrä on niin valtaisa. Olen esteettinen luonnosta nautiskelija. Nautin maisemista, tunnelmasta ja kauneudesta. Minulla on romanttinen luontosuhde.

– Siitäkin Suomi on mahtava maa, että luonto on aina lähellä.

Haukio lenkkeilee päivittäin energisen Lennu-koiransa kanssa.

– Kun koiran kanssa kävelee samoissa maisemissa joka päivä, näkee vuodenaikojen kierron, sen miten kesä vaihtuu syksyksi.

Luontoharrastus yhdistää Jenni Haukiota ja Sauli Niinistöä. Samoin kirjallisuus ja kirjoittaminen.

– Kirjallisuus on ollut meille alusta asti yhteinen harrastus. Me molemmat luemme ja kirjoitamme paljon. Annamme myös kirjavinkkejä toinen toisillemme.

Presidenttipari lukee kirjansa ihan perinteisinä painettuina versioina, he eivät ole vielä siirtyneet sähkökirjoihin.

– Matkoille valitsemme usein kirjat yhdessä ja vaihtelemme niitä keskenämme.

Presidentti Sauli Niinistö tunnetaan taitavana sanankäyttäjänä. Myös häneltä on julkaistu kaksi teosta: Viiden vuoden yksinäisyys ja Hiljaisten historia (molempien kustantaja Teos).

– Puolisoni tekstit ovat todellista kirjailijan sanaa. Hän on omaääninen,  tarkkanäköinen havainnoitsija, jonka teksteissä kevyt ja syvä kulkevat käsi kädessä. Hän on lisäksi suvereeni puhuja, myös ilman papereita, Jenni Haukio kehuu.

Jenni Haukion yöpöydällä on parhaillaan kaksi kirjaa. Toinen on Jean Sibeliuksen yksityissihteerin Santeri Levaksen 50-luvulla kirjoittama teos, jonka Haukio löysi Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä viidellä eurolla. Toinen on Kerstin Ekmanin Huijareiden paraati.

Molemmat Haukion lukemat kirjat liittyvät Turun tuleviin kirjamessuihin. Kerstin Ekman on tulossa messujen vieraaksi Ruotsi-teemaan liittyen.

Sibeliuksesta puolestaan on rakennettu sunnuntai-iltapäiväksi parin tunnin kiinnostava ohjelmakokonaisuus messujen auditorioon yhdessä Turun Musiikkijuhlien kanssa. Mukana ovat pianistit Erkki Korhonen ja Marko Hilpo, oopperalaulaja Waltteri Torikka, juhlavuoden Sibelius-kirjoja ja paljon muuta.

– Ajatuksena on rakentaa temaattisesti mielekkäitä kokonaisuuksia ja palvella messukävijää, joka istahtaa lavan ääreen, ettei hän joudu ravaamaan siellä täällä.

Jenni Haukio elää kiireisiä aikoja Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä. - En koskaan ajatellutkaan jäädä pois työelämästä.

Jenni Haukion työ Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä on valtavan palapelin rakentamista. Messuilla on noin 700 esiintyjää, 450 ohjelmanumeroa ja yli sata ohjelmantuottajaa.

Haukio aloittaa messuohjelman rakentamisen välittömästi edellisten messujen päätyttyä. Teemat valitaan pari, kolme vuotta ennen kunkin vuoden tapahtumaa. Alkuvuodesta Haukio kiertää kirjakustantamot ja kuulee, mitä näillä on kevään ja syksyn julkaisuohjelmassa.

Huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä hän saa ohjelmaehdotukset, joita tulee paljon enemmän kuin ohjelmaan ikinä voi mahtua.

– Minun tehtäväni on rakentaa miele-käs sisältö kullekin lavalle kolmeksi päiväksi. Tärkeintä on kirjallinen laatu.

Suomen vanhin kirjamessutapahtuma polkaistaan käyntiin vuosittain yllättävän pienellä organisaatiolla. Jenni Haukio vastaa ohjelmasta, ja hänen lähimmät työkaverinsa projektipäällikkö Päivi Järvelä näytteilleasettajista ja Taina Pärkö-Luotonen viestinnästä ja mediasta.

– Meillä on Turun Messu- ja kongressikeskuksella upea tiimi, jossa moni työntekijä on tärkeässä roolissa messutapahtuman onnistumisen kannalta.

– Vaikka teemme paljon myös yhdessä, meillä on selkeä keskinäinen vastuunjako. Sähköpostiviestien määrä on kieltämättä mittava, Haukio sanoo.

Messujen aikana hänellä on monta roolia ja kiirettä pitää.

– Yritän seurata, että ohjelmat kulkevat. Osallistun eri ohjelmiin, minulla on tapaamisia ja olen median käytettävissä. Olen yleensä kieltäytynyt haastattelijan roolista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tänä vuonna Turun Kirjamessuilla on kolme teemaa: Ruotsi, Saamenmaa ja Kustavi.

– Suomi on kaksikielinen maa ja täällä luetaan paljon ruotsalaista käännöskirjallisuutta, Haukio perustelee Ruotsi-teemaa.

Erityisen innostunut hän on messu-jen Saamenmaa-teemasta.

– Meillä on kaikkien aikojen laajin ja monipuolisin saamelaiskulttuurin ja kirjallisuuden kavalkadi. Tällaista kokonaisuutta ei ole koskaan nähty. Messuilla on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua saamen kieliin, kirjallisuuteen ja muuhun saamelaiskulttuuriin kuten elokuvataiteeseen ja musiikkiin, Haukio hehkuttaa.

Kustavi-teemaan ja Otavan 125. juhlavuoteen liittyen kustantaja jakaa sunnuntaina jokaiselle messuvieraalle vapaakappaleen Volter Kilven Alastalon salissa -klassikkoteoksesta.

Jos Jenni Haukiolta kysytään, painettu sana ei ole kuolemassa.

– Olen todellinen lehtifani ja minun on vaikea heittää aikakauslehtiä pois, niitä on työhuoneelleni kertynyt korkea pino. Mielenkiintoisia artikkeleita on valtavasti ja niihin tulee usein myöhemminkin palattua, luettua uudelleen.

– Uskon vahvasti myös kirjan elinvoimaan. Kun televisio tuli, povattiin radion kuolemaa. Kun internet tuli, povattiin television kuolemaa. Nyt kun sähkökirja on tullut, jotkut ovat povanneet kirjan kuolemaa, mutta mikään näistä skenaarioista ei toteutunut. Kirjan formaatit tulevat monipuolistumaan, mutta se on pelkästään lukijan, kirjailijoiden ja koko kirjallisuuden etu, Haukio uskoo.

Turun Kirjamessut 2.–4.10. Turun Messu- ja kongressikeskuksessa.

Julkaistu: 30.9.2015