Kalojen elohopea- ja dioksiinipitoisuuksia on seurattu jo pitkään, mutta tiedemaailma on vasta viime vuosina havahtunut uuteen uhkaan. Esimerkiksi paistinpannuissa, vettähylkivissä teknisissä vaatteissa ja suksivoiteissa käytettäviä PFAS-yhdisteitä löytyy nykyään laajalti luonnosta ja sen myötä muun muassa kaloista. Järvikalojen pitoisuudet alkavat olla jo niin korkeita, että sillä saattaa olla terveysseurauksia jopa kaloja syöville ihmisille.

Kalojen lisäksi yhdisteitä voi löytyä muista eläinperäisistä tuotteista ja juomavedestä. Esimerkiksi munintakanoille syötetyn kalajauhon myötä yhdisteitä on päätynyt myös kananmuniin.

THL on arvioinut, että jos 70-kiloinen ihminen syö 150 grammaa kotimaista kalaa viikossa, hänen viikkoaltistuksensa PFAS-yhdisteille on siitä 2,6–7,1 ng per painokilo, minkä lisäksi tulee muusta ravinnosta mahdollisesti saatava altistus. Määrä voi ylittää EFSAn turvallisen arvion rajan. EFSAn mukaan ihminen voi altistua PFAS-yhdisteille 4,4 ng painokiloa kohti viikossa koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä.

Tietysti on huomioitava, että turvallinen raja perustuu koko elämän ajan joka viikko tapahtuvalle altistukselle.

PFAS-yhdisteet eivät ole vielä päätyneet vaikuttamaan kalan syöntisuosituksiin, mutta luultavasti ensi vuoden alussa tilanne joko päivittyy tai saadaan vahvistus sille, että nykyiset syöntisuositukset ovat ok tällaisenaan myös PFAS-yhdisteiden kannalta.

– PFAS on nouseva uhka, joka on tullut elintarvikepuolella näkyviin oikeastaan alle 10 vuotta sitten, tutkimusprofessori Johanna Suomi Ruokaviraston riskinarvioinnin yksiköstä sanoo.

Kansainvälisissä arvioissa käsitys yhdisteiden haitallisuudesta on tarkentunut viiden viime vuoden sisällä. Euroopan elintarvikevirasto EFSAn arvio, johon uusin tieto näiden aineiden haitallisuudesta perustuu, on vuodelta 2020. Ensimmäiset kirjoitukset aiheesta ovat arviolta 15 vuoden takaa, mutta niiden jälkeen yhdisteiden haitallisuudesta on saatu enemmän tutkimustietoa ja arviot turvallisista saantimääristä ovat muuttuneet, Johanna Suomi sanoo.

Tuorein laaja tutkimus aiheesta on EU-kalat III -raportti vuodelta 2018. Seuraava tutkimus, EU-kalat IV, on parhaillaan käynnissä ja valmistunee viimeistään huhtikuussa 2024.

Vuoden 2018 raportissa hajontaa oli selvästi sekä eri kalalajien että eri vesistöjen kalojen keskimääräisissä PFAS-pitoisuuksissa. Esimerkiksi kuoreessa oli selvästi suurempia pitoisuuksia kuin vaikkapa ahvenessa.

EU-kalat IV -hankkeessa eri vesistöjä on Suomen mukaan tarkoitus painottaa sen mukaan, miten paljon niistä kalastetaan, jotta tuloksissa ei liikaa painoteta äärimmäisen pienten saalismäärien alueita.

Työn alla olevassa EU-kalat IV -tutkimuksessa tehdään riski-hyötyanalyysia kotimaisista kaloista. Hankkeessa tarkastellaan myös syöntisuositusten riittävyyttä. Mukana ovat niin PFAS-yhdisteet ja perinteiset ympäristömyrkyt elohopeasta dioksiineihin kuin myös hyödylliset aineet, kuten D-vitamiini ja terveelliset rasvahapot.

Vaikka haitallisia aineita on useampia, riski-hyötyanalyyseissa on ainakin tähän asti tultu siihen johtopäätökseen, että kalansyönnin hyödyt ylittävät haitat. Yksi syy tälle on se, että kaloista löytyvät ympäristömyrkyt – yleisimpinä elohopea, dioksiinit ja PFAS-yhdisteet – vaikuttavat eri tavoin ja kohdistuvat eri elimiin eikä niillä ole yhteisvaikutuksia, Suomi sanoo.

Elohopea vaikuttaa kehittyvään keskushermostoon ja voi viime kädessä alentaa älykkyyttä, jos sitä saa yli tietyn määrän. Turvallinen käyttömäärä on määritetty sen perusteella, että aikanaan syntyvän lapsen myöhempi älykkyys ei kärsisi sikiöaikaisen altistuksen perusteella.

Dioksiinit ovat hormonihäiriköitä, joiden kaikkein herkimmät vaikutukset kohdistuvat poikien hedelmällisyyteen. EFSA on viime vuosina tiukentanut arviotaan niistä.

PFAS-yhdisteiden herkin haittavaikutus suuntautuu immuunijärjestelmän toimintaan. Liian suuren altistuksen on havaittu heikentävän esimerkiksi rokotevastetta.

Tämänhetkiseen tietoon perustuvat kalan syöntisuositukset kannustavat yhä syömään kalaa kaksi kertaa viikossa lajeja vaihdellen. Lapsille, imettäville ja raskaana oleville on voimassa lähinnä eri petokaloja koskevia rajoituksia.

Yksi tunnetuimmista rajoituksista lienee silakkaa koskeva syöntirajoitus. Silakan dioksiinipitoisuudet ovat kuitenkin olleet laskussa, ja EU-kalat IV -tutkimuksen odotetaan tuovan selvyyttä myös silakan mahdollisiin syöntisuositusmuutoksiin.

– Ainakaan silakan suurimuotoisempaan välttelyyn ei ole syytä, etenkin jos ei kuulu ryhmiin joiden suositellaan rajoittavan ison silakan käyttöä pariin kertaan kuukaudessa, Suomi sanoo.

Sisävesialueiden kesken on hajontaa ympäristömyrkkypitoisuuksien suhteen.

– Jos syö usein sisävesien kalaa, suosituksissa on, että koittaisi välttää elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Erikseen on mainittu hauki, isot ahvenet, kuhat ja mateet.

Niin sanottu siedettävä, turvallinen viikkosaanti on ajateltava pitkän aikavälin keskiarvona. Yksittäisen viikon ylitys ei EFSAn arvion mukaan vielä samalla tavalla aiheuta terveysvaikutuksia. Riskiä voi pienentää vaihtelemalla syömiään kalalajeja.

– Toisaalta nykytietämyksen perusteella, vaikka kalansyönti nostaisi altistuksen joillekin haitta-aineille yli turvallisen saannin rajan, kalan hyödylliset ominaisuudet painavat myös vaa'assa. Kokonaisriski on kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa arvioitu niin, että se painuu suositusten mukaisella käytöllä selvästi hyödyn alapuolelle, Suomi sanoo.

Vaakakupissa painavat hyötyinä sekä D-vitamiini että hyödylliset rasvahapot, minkä lisäksi kaloissa on Suomen mukaan myös sellaisia terveysvaikutuksia, joiden tarkempaa taustaa ei ole erikseen pystytty selvittämään. Siksi kalaa kehotetaan syömään ympäristömyrkyistä huolimatta.

– Epidemiologissa tutkimuksissa on selvinnyt, että kalansyöntiin liittyy alempi kuolleisuus kuin vastaavaan ruokavalioon, johon kuuluu vähemmän kalaa.

Lue myös: Tuore kala ei maistu – Saako samat terveyshyödyt tonnikalasäilykkeestä?

Suomen mukaan kaikkein paras tapa minimoida haitallisten aineiden saanti ruokavaliossa on syödä monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuuannoksina.

– Kemiallisiin elintarvikevaaroihin perehtyneen riskinarvioijan näkökulmasta kaikessa ruuassa on joitakin elintarvikeriskejä. Jos jonkun osan ruokavaliostaan korvaa toisella, saattaa saada vähemmän haitta-ainetta A mutta enemmän haitta-ainetta B, Suomi toteaa.

Kemialliset elintarvikevaarat ovat yleensä sellaisia haitta-aineita, joiden vaikutukset kertyvät pitkällä aikavälillä. Riskiä lisää yksipuolinen ruokavalio, johon kuuluu valtavia annoksia tiettyä ruoka-ainetta.

Ruokaympyrä ja ravitsemussuositukset antavat hyvää osviittaa siitä, miten ruokavaliota kannattaa koostaa, mikäli allergiat antavat myöten, Suomi vinkkaa.

Lisätietoa: Dioksiini: Kuinka monta kertaa viikossa kalaa voi syödä turvallisesti?

Suomen mukana paras tapa tilanteen ratkaisemiseksi on, että PFAS-yhdisteiden käyttöä rajoitettaisiin kansainvälisellä tasolla samaan tapaan kuin joitain muitakin ympäristömyrkkyjä. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty ainakaan vielä päätöksiä.

EU:n elintarvikeasetukseen on kuitenkin jo tullut PFAS-yhdisteiden sallittu enimmäismäärä. Pitoisuutta valvovat tuottajat ja viranomaiset, mutta kalliiden analyysien vuoksi viranomaisvalvonta on kohdennettu potentiaalisiin ongelmatapauksiin.

Jokaista erää ei ole mahdollista mitata.