Apu

Jarkko Tamminen: ”Pelkään korkeita paikkoja ja välttelen parvekkeita – Jos menen liian lähelle kaiteita, ajattelen, että mitäs jos haluan hypätä”

Jarkko Tamminen: ”Pelkään korkeita paikkoja ja välttelen parvekkeita – Jos menen liian lähelle kaiteita, ajattelen, että mitäs jos haluan hypätä”
– Antakaa edes kerran näytellä rikollista tv:ssä tai elokuvassa, jotakin selkeästi erilaista. Olen ehtinyt tekemään näyttelijänä harmittavan vähän töitä, vaikka onhan imitaattorinkin työ toki näyttelemistä, Jarkko Tamminen sanoo.
Julkaistu: 2.5.2021
Jatka lausetta Jarkko Tamminen: Lapsuuteni sitkein haave oli... olla ”kotimies”. Olisin vain kotona ja leikkisin lasten kanssa.
Minun olisi pitänyt syntyä juuri nyt. En välttämättä olisi viihtynyt keskiajan narrina.
Teini-iässä ihailin erityisesti Jukka Puotilaa ja hänen imitaattorinkykyjään. Kun muut menivät nuorisotalolle, jäin perjantai-iltana katsomaan Jukan imitaatiot Speden tee se itse -TV:stä, ennen kuin liityin joukkoon.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun putosin 15-vuotiaana mökillä kiukaan päälle. Rinnassani ja kämmenselässä on edelleen jäljet. Sain kaikenasteisia palovammoja, myös kolmannen. Kääreitä vaihdeltiin parin viikon ajan.
Viimeksi nauroin makeasti, kun vaimoni kutitti minua viime viikonloppuna. Hän sanoo välillä, että lisää hymyä toimintaan, jos möllin jotakin.

Lapsen laulu saa kyyneliin

Liikutun yleensä kyyneliin, kun tyttäreni laulaa herkkää laulua. Hän on musikaalisesti lahjakas, ja etenkin Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu osuu sydämeen. Hän laulaa sen pian yhdessä ystäviensä kanssa eskarin kevätjuhlassa.
Viimeksi kiljuin riemusta, kun postista tippui vuonna 2017 kutsu Linnan juhliin. Se oli tunnustus, joka lämmitti. Kutsu tuli yllätyksenä, vaikka siitä aina salaa haaveilee. Sauli Niinistö sanoi ­kättelyssä, että sovitaanko, että tänä iltana minä en sitten matki sinua.
Vihaan sydämeni ­pohjasta epäonnistumista. Olen tullut vuosien saatossa armollisemmaksi itselleni, mutta haluaisin aina onnistua projekteissani. Voin harmitella asioita jopa pari vuotta jälkikäteen, että miten tämä näin meni.
Kateellisena katson, kun esiinnyn valokuvissa live-yleisön edessä. Toivottavasti ensi syksynä korona alkaa olla jo ohi, ja pääsen kiertueelle!
Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Se voi johtua siitä, että asuin koko lapsuuteni maan tasalla. Välttelen esimerkiksi parvekkeita. Yritän välillä haastaa itseäni, mutta jos menen liian lähelle kaiteita, ajattelen, että mitäs jos haluan hypätä siitä yli.

Homeopatiaa? No mikä ettei

Hermoni menevät, kun meidän kääpiökaniinille sattuu merkkauspäivä. Tänään hän päätti merkkaamassa esi­koisen sängyn, ja joskus on osunut sohvaankin. Hän osaa yleensä käydä laatikossa tarpeillaan.
Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun ei oteta ­vastuuta omista teoista.
Minun jumalassani mukavinta on armollisuus. En tunne itseäni uskovaiseksi, mutta uskon johdatukseen ja siihen, että hyvä palkitaan. Uskon suurempaan ­voimaan, se ajatus rauhoittaa.
Jos lääkärini ehdottaisi minulle ­homeopatiaa, testaisin sitä ihan ­varmasti. Ja voisin testata ilman lääkärinkin ehdotusta. ­Mielestäni on mahtavaa kokeilla uusia asioita.
Antakaa edes kerran näytellä rikollista tv:ssä tai elokuvassa, jotakin selkeästi erilaista. Olen ehtinyt tekemään näyttelijänä harmittavan vähän töitä, vaikka onhan imitaattorinkin työ toki näyttelemistä.
Kommentoi »