Apu

Japanin vastajytky

Japanin vastajytky

Vaikka vanha valtapuolue LDP palasi valtaan, vaalien perusteella Japanin politiikassa näyttäisi olevan meneillään mullistus. kuva 123rf
Teksti Heikki Valkama
Mainos

Vaikka vanha valtapuolue LDP palasi valtaan, Japanin politiikassa näyttäisi olevan meneillään mullistus.

Kokosin ajatuksia Japanin kahden viikon takaisista vaaleista. Ajatukset ovat syntyneet Japanin television ja kansainvälisten lehtijuttujen perusteella.

1. Valta takaisin. Demokraattinen puolue, joka vuoden 2009 vaaleissa onnistui japanilaisessa jytkyssä, tyri hallitustaipaleensa täydellisesti.

Vuoden 2009 vaaleissa Japanissa tapahtui vallankumous. Demokraattinen puolue (Minshuto) voitti 308 paikkaa parlamentin alahuoneen 480 paikasta. Voi sanoa, että Demokraattinen puolue murskasi Liberaalidemokraattisen puolueen LDP:n vuosikymmeniä jatkuneen vallan. (1990-luvun puolivälin paria vuotta lukuun ottamatta LDP oli pääministeripuolue 1950-luvulta saakka.) Tai siltä ainakin näytti.

Nyt Demokraattisen puolueen paikat putosivat 308:sta 57:ään. Edellisvaaleissa puolue keräsi koko maassa lähes 30 miljoonaa ääntä. Tällä kertaa ääniä tuli alle 10 miljoonaa.

2. Tappion syyt. Demokraattisen puolueen tappion syitä on monia. Ehkä suurin syy oli liian kovat odotukset. Kun puolue rynni valtaan vuonna 2009, äänestäjät odottivat muutoksia. Suuria muutoksia. Maan talous piti saada kuntoon, mutta toisin kävi. Lisäksi Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden ja tsunamikatastrofin epäonnistunut hoito, lukuisat skandaalit ja korruptiotapaukset veivät uskottavuuden puolueelta, jonka piti aloittaa uusi kausi Japanin politiikassa – ja kitkeä korruptiota. Kansa pettyi pahoin.

Pettymyksestä kertoo myös alhainen äänestysprosentti. Äänestysprosentti 59,3 oli alhaisin toisen maailman sodan jälkeen.

3. Voittaja. Valtaan nousi taas tuttu LDP. Puolue sai parlamenttipaikkoja 294. LDP muodostaa vanhaan malliin Uusi Komeitoo -puolueen kanssa hallituksen. (Neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 21 paikallaan tullut Komeitoo on buddhalainen puolue, eräänlainen buddhalaisdemokraatit.)

Liberaalidemokraattien voittoa varjostaa se, että puolue menetti ääniä edellisvaaleista. Vaikka Demokraattinen puolue sössi pahasti, ei LDP onnistunut nostamaan kannatustaan. Päinvastoin. Puolueen keräämä äänimäärä laski edellisvaaleista noin 19 miljoonasta 16,6 miljoonaan ääneen.

Äänimäärän perusteella kansa ei usko vanhaan valtapuolueeseen vaihtoehtona. Siksi seuraavat vaalit voivat tarjota yllätyksen, jos niin sanottu ”kolmas vaihtoehto” saa lisää kannatusta.

4. Kolmas vaihtoehto. Näissä vaaleissa uudet puolueet keräsivät valtavan määrän ääniä. Uusista puolueista varteenotettavia on kolme: Uudistuspuolue, Kaikkien puolue ja Tulevaisuuspuolue. Näistä Kaikkien puolue perustettiin jo vuoden 2009 vaalien alla, kaksi muuta tänä vuonna.

Kaikki kolme puoluetta markkinoivat itseään (tietenkin) vaihtoehtona vanhalle vallalle. Uusista puolueista eniten ääniä keräsi Uudistuspuolue, Nihon Ishin no to, joka sai 54 paikkaa ja nousi alahuoneen kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Kaikkien puolue (Minnano to) keräsi 18 paikkaa ja nousi viidenneksi. Kolmas puolue Tulevaisuus (Mirai no to) nousu kuudenneksi puolueeksi yhdeksällä paikalla.

Olennaisin on tässä: Kolme uutta puoluetta keräsi yhteensä yli 20 miljoonaa ääntä, enemmän kuin vaalivoittaja LDP. Se on valtava äänisaalis, todellinen jytky.

Mitä tästä seuraa? Vaikea sanoa. Mahdotonta on edes ennustaa, mitkä uusista puolueista tulevat säilymään.

5. Uudet puolueet. Uusia puolueita voisi kutsua populistisiksi – niiden poliittiset iskulauseet näyttäisivät olevan osin höttöisiä ja listoilla on muita enemmän julkkiksia. Mutta ne ovat silti varteenotettava vaihtoehto. Mukana on politiikan konkareita, etenkin LDP:n entisiä vaikuttajia. Esimerkiksi Kaikkien puolueen johtaja Yoshimi Watanabe on entinen liberaalidemokraatti, joka on ollut ministerinäkin.

Uusien puolueiden ongelma on eripura.

Uudistuspuolueen kärkihahmot ovat Tokion ja Osakan kaupunginjohtajia, jotka eivät näytä tulevan kovin hyvin toimeen keskenään. Tokion oikeistolainen (nyt jo ex-)kuvernööri Shintaro Ishihara on puolueen virallinen johtaja. Uudistuspuolue syntyi vasta tämän vuoden syyskuussa. Kuukausi ennen vaaleja Ishiharan vetämä Auringon puolue yhdistyi osakalaisen Toru Hashimoton vetämään Uudistuspuolueeseen. Paremmin tietämättä uskoisin yhdistymisen olevan vain vaalitaktikointia. (Puolueen yhtenäisyys rakoili jo ennen vaaleja, eikä sille ennusteta pitkää ikää. Sen verran eri linjoilla ovat Osakan ja Tokion voimahahmot.)

Tulevaisuuspuolueen johtohahmo taas on Shigan lääninherra. Ympäristöpuolueeksi profiloituneen puolueen keskeinen teema on ydinvoimanvastaisuus.

6. Pääministeri. Suomenkin lehdet ovat vaaleissa keskittyneet pääministeriksi nousseen Shinzo Aben henkilöön. Abea pidetään haukkana, kovan linjan miehenä. Kova nationalisti hän on ainakin Japanin mittapuilla. Ollessaan edellisen kerran pääministerinä 2006-2007 hän onnistui suututtamaan naapurinsa lausunnoillaan.

Vaalilauseena Abella oli ”Nihon wo torimodosu” eli vapaasti suomennettuna ”Otan Japanin takaisin”. Hän haluaa muuttaa Japanin pasifistisen perustuslain armeijaa koskevat kohdat. Lisäksi hän on luvannut olla tiukkana saarikiistassa naapurien, Kiinan ja Korean, kanssa. Toisaalta hän on korostanut hyviä suhteita Kiinaan.

Suuri haaste on talous: deflaatio ja jenin kova kurssi, joka vaikeuttaa vientiä. Abe on luvannut elvytystä (isoja julkisia projekteja) ja haluaa keskuspankin mukaan deflaation vastaiseen kamppailuun.

Abe on myös ydinvoiman kannattaja – joskin aihe on vaikea Fukushiman onnettomuuden jälkeen.

Julkaistu: 27.12.2012