Kymmeniä jäävuoria lipuu hitaasti Grönlannin Ilulissatin kaupungin ohi. Korkein, 60-metrinen jöhkäle, näyttää valtavalta – ellei ole nähnyt jäävuoria muutama vuosi sitten. Silloin ne kohosivat veden pinnasta sataankin metriin.

Grönlannin jää sulaa, ja maailma murehtii hirmuisia säämuutoksia – paitsi grönlantilaiset. He eivät tunnu tietävän, itkeäkö vaiko nauraa.

Pääkaupungissa Nuukissa pääministeri Aleqa Hammond pohtii työhuoneensa sohvalla leveästi hymyillen maapallon lämpenemisen vaikutuksia.

– Ilmastonmuutos ei ole ollut meille vain pahasta. Se on antanut meille uusia mahdollisuuksia. Jos hyödynnämme tilannetta viisaasti, voimme itse asiassa selvitä voittajina, Hammond sanoo.

Hän lisää nopeasti:

– Mutta se ei tarkoita, että olisimme ilmastonmuutoksesta iloisia. Toivon, että sitä ei olisi ikinä tapahtunut.

Ilmastonmuutos lupailee kituliaalle Grönlannille rikasta tulevaisuutta.

Kun saarta peittävä jää hiljalleen sulaa, reunojen alta kuoriutuu kullalla, jalokivillä ja harvinaisilla maametalleilla kyllästetty maa. Kun merijää vähenee, on helpompi etsiä öljyä – juuri sitä ainetta, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Löytämättömästä öljystä ja kaasusta jopa neljänneksen uskotaan lymyävän arktisella alueella.

Ja kun pohjoisen meritiet vähitellen sulavat, pohjoisen kautta aukeaa uusi, lyhyempi laivareitti Kiinan ja Euroopan välille. Se kiinnostaa ympäri maailmaa.

Jääsaari onkin kultakuumeen kourissa.

Lue koko artikkeli Avusta 31/2013.

Teksti Mari Manninen

Kuvat Aleksi Poutanen