Apu

Jaakko Saariluoma on kiitollinen yhdestä asiasta koronapandemiassa: Onneksi poikani pääsivät Suomeen

Jaakko Saariluoma on kiitollinen yhdestä asiasta koronapandemiassa: Onneksi poikani pääsivät Suomeen
Kansa kaipaisi viihdettä, mutta nyt kaikkien pitää olla yksin. Jaakko Saariluoma muistuttaa, että nauraminen vähentää pelkoa.
Julkaistu: 24.4.2020

Esiintyvillä taiteilijoilla on tällä hetkellä hankala tilanne. Useat tilaisuudet ja elämykset perustuvat siihen, että ihmiset saavat kokoontua yhteen, mikä on toistaiseksi kielletty – eikä edes tiedetä kuinka pitkäksi aikaa. Näyttelijä Jaakko Saariluomalta peruuntui odotettu stand up -kiertue koronan vuoksi. Nyt on aikaa kävellä metsässä koiran kanssa.

Koko Suomen kattava Lavat auki -kiertueesi on siirtynyt syksyyn. Miten se on vaikuttanut elämääsi?

Aikaa tuli yhtäkkiä lisää. Onneksi suurelle osalle keikoista löytyi syksyllä korvaava päivä, mutta ei kaikille. Toivotaan, että viruksen aiheuttama tilanne on silloin ohi. Sukan varteen on hyvä kerryttää rahaa, mutta kukaan ei osaa ennakoida, että kaikki loppuu kuin seinään. Lisäksi pitää olla realistinen sen suhteen, mihin asti rajoitukset kestävät. Tuskin alkukesään asti edes riittää. Silti on hyvä olla joku mihin katsoa, että säilyy fokus tulevaisuuteen. On hankalaa, kun ei ole varmaa takarajaa.

Yritän mennä viikko kerrallaan. Tällaisissa kriiseissä viihde ja kulttuuri olisivat entistä tärkeämpiä henkiselle hyvinvoinnille. Sodan aikanakin viihdejoukot kiersivät esiintymässä. Nyt ihmiset eivät pysty kokoontumaan yhteen. Tilanne on hämmentävä, koska meidän kaikkien pitää olla yksin. Ruutuun voi toki kehitellä sisältöä. Sekin on hyvä, mutta ei se ole sama asia.

Mitä päiviisi nyt siis kuuluu?

Olen kävellyt metsässä koiran kanssa, kun ei tässä oikein muualle voi mennä. Palavereita olen käynyt vielä netin välityksellä tulevista projekteista, mutta vapaita iltoja on ihan toisella lailla kuin ennen. Me kaikki esiintyjät olemme pääsääntöisesti iltatyöläisiä. Koko maailma on samassa tilanteessa, joten se ei tunnu niin pahalta, kuin jos tämä koskisi vain esiintyviä taiteilijoita tai muuta ammattiryhmää.

Olemme kaikki kollektiivisesti ahdingossa. Toisaalta on ollut hienoa nähdä, miten tästä on tullut yhteinen asia ja tilanne. Silloin kaikki myös yrittävät huolehtia toisistaan. Toivon, että kun tämä kaikki on ohi, kukaan ei putoaisi tyhjän päälle.

Kun epidemia alkoi, netissä kiersi paljon meemejä. Siitä huomasi, miten paljon ihmiset kaipaavat huumoria. Se on meidän keinomme selvitä tästä kaikesta ja nauraa. Toisaalta meemien jakaminen on hiipunut, kun tilanne on jatkunut. Karanteeni ja kotiin sulkeutuminen synnyttävät vitsailua. Itseäni huvittavat erilaiset salaliittoteoriat, joista yksi on, että korona ja 5G-verkko liittyvät toisiinsa. Nauraminen lieventää pelkoa. Toki totuus on myös se, että jos lähtee ulos, voi jäädä auton alle.

Miltä karanteenielämä tuntuu?

Ehkä tässä enimmäkseen pelkää lähimmäistensä puolesta. Pahinta on epätietoisuus siitä, millainen tauti korona on, tuleeko se kaikille ja kauanko se kestää. Miksi se on toisilla lievä ja toisilla ankara? Sitten on vielä aikataulukysymys, kun joidenkin mielestä olemme myöhässä toimenpiteiden suhteen, joidenkin mielestä vielä on aikaa. Suomalaiset tarvitsevat kaikessa selkeitä määräyksiä, ja kaikki ymmärtävät nyt, että tilanne on todella vakava. Uudenmaan rajat, koulut ja ravintolat on todella suljettu. Onneksi mentaliteetti on muuttunut, eikä kukaan enää ajattele, että tämä ei koske minua. Minusta tämä on viheliäinen tauti, koska voin tartuttaa muita oireettomana.

Olen kiitollinen siitä, että maailmalla olevat poikani ehtivät Suomeen taudin alta. Tällaisessa tilanteessa on helpompi ajatella, että jälkikasvu on kotimaassa. Toisaalta olen joutunut sanomaan 86-vuotiaalle faijalleni, että en ole tulossa käymään siellä etkä sinä voi lähteä mihinkään. Vähitellen se alkaa mennä perille. Ehkä vanhempien ihmisten mielestä eristäminen on vielä pahempi juttu kuin mahdollinen sairastuminen. Jos on tosi paljon ikää mittarissa, sitä saattaa ajatella että no, kaikki muut kaverit ovat jo menneet. Ehkä minäkin joudan jo mennä. Eikä sitten tauti iske millään!

Ehditte nauhoittaa Suurmestari-ohjelman viime syksynä ennen koronaa. Millainen kokemus se oli?

Toivottavasti siitä on katsojille iloa ja lohtua ja se saisi unohtamaan hetkeksi murheet. Brittiläiseen Taskmaster-formaattiin perustuva ohjelma on ollut maailmalla hitti, jossa on jotain aseistariisuvan hauskaa. Kilpailijat selviävät nokkelista ja omituisistakin tehtävistä parhaiten kekseliäisyyden avulla, eikä niihin voi valmistautua mitenkään etukäteen. Eräs tehtävä on esimerkiksi yrittää tehdä vaikutus satavuotiaaseen, toinen taas hävittää mahdollisimman nopeasti iso jääkuutio. Apuvälineitä saa käyttää.

Possea, kuten kaikkia ohjelmia, tehtiin loppuajat ilman yleisöä. Millaisia haasteita se loi?

Tämä on sellaista aikaa, että veikkaan katsojien ymmärtävän, miksi yleisöä ei ollut. Noudatimme suosituksia tosi tarkkaan. Meitä oli vain kolme kerrallaan studiossa, muut olivat kotona etätöissä. Kameroita oli vähemmän, oikeastaan kaikki oli vähennetty minimiin. Vieraita haastateltiin kokonaan netin välityksellä, paitsi meillä oli muutama drive in -haastattelu. Siinä vieras ajoi autolla tänne drive in -luukulle ja pysyi suositusetäisyyden päässä. Yleensä Posse vaatii yleisön ja ison energian, mutta olin iloinen, että pystyimme tekemään kaiken loppuun määräyksiä noudattaen.

Kerro jokin salaisuutesi.

Joskus kuvauksissa saatan viihdyttää itseäni piilottamalla Kalle Lambergin tavaroita, kuten vaikka lippiksen. Sitten annan hänen etsiä vähän aikaa. Kun Kalle etsii, palautan tavaran paikoilleen ja katson hänen reaktiotaan, kun hän palaa takaisin ja löytää sen.

Jaakko Saariluoma

Syntynyt: 25. heinäkuuta 1967 Helsingissä.

Perhe: vaimo ja kaksi lasta.

Harrastaa: urheilu, lukeminen.

Ajankohtaista: Suurmestari MTV3-kanavalla 12. huhtikuuta alkaen, Lavat auki

-kiertue syksyllä.

Kommentoi »