Apu

Jaakko Jonkka: Perustuslain rajoja testataan ja yritetään siirtää

Jaakko Jonkka: Perustuslain rajoja testataan ja yritetään siirtää
Entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka sanoo Avulle, että hallituksen kaatanut sote- ja maakuntanäytelmä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka perustuslakia ja laillisuusnäkökulmia on painettu poliittisten paineiden alle.
Julkaistu: 12.3.2019
Sote-uudistus oli kuoppa, johon pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus monien käänteiden jälkeen lopulta putosi. Sipilä ilmoitti viime viikon perjantaina hallituksensa eroavan.
Sipilän hallituksen aikana koettiin suuri toimintatapamuutos, kun perinteinen laajapohjainen parlamentaarinen ja komiteapohjainen valmistelu ajettiin osittain syrjään, ja niitä typistettiin pienen piirin poliittiseksi valmisteluksi.
Vuosina 2007–2017 oikeuskanslerina toiminut Jaakko Jonkka ehti nähdä Sipilän hallituksen toimintatavat, ja hän on seurannut eläkkeelle jäämisensä jälkeen tarkkaan, miten laillisuusnäkökulma on aste asteelta väistynyt poliittisten näkökulmien tieltä.
Jaakko Jonkka, miksi hallitus ei uskonut perustuslakiasiantuntijoita, jotka varoittelivat pitkin matkaa, että soteen liittyvä lakivyyhti on paisumassa massiiviseksi?
– Siihen kysymykseen osaa vain hallitus vastata. Yleisesti totean, että näin historiallisen laajan lainsäädäntöhankkeen (sote + maakuntauudistus) asianmukaiseen läpiviemiseen yksi hallituskausi tuntui liian lyhyeltä.
Yhteiskunnallisesti merkittävissä ja laajoissa lainsäädäntöhankkeissa hallituskausien rajat tarvittaessa ylittävä komiteatyöskentely voisi olla yksi ratkaisu lainvalmistelun ongelmiin. Se mahdollistaisi pitkäjännitteisen valmistelun.
Siten lakiesitykset kyettäisiin nykyistä todennäköisemmin saamaan perustuslainmukaisiksi ennen eduskuntakäsittelyä.
Politiikoilla on kauhea hinku päästä näyttämään olevansa aikaansaavia ja päästä tekemään suuria päätöksiä, jotka heidän mukaansa muuttavat rakenteita. Se sysää syrjään valmistelussa oikeudellisia ja laillisuusnäkökulmia. Miksi asiantuntijoita on sivuutettu lainvalmistelussa?
– Lainvalmistelussa on kaksi ongelmaa ylitse muiden. Ensimmäinen on kiire, jonka jalkoihin jäävät hyvän lainvalmistelun periaatteet. Toinen on yhtäältä poliittisen ohjauksen ja toisaalta asiantuntemusta edustavan virkamiesvalmistelun puutteellinen yhteensovittaminen.
Lisäksi trendi näyttää olevan, että eduskuntaan viedään toisinaan lakiesityksiä, joilla testataan perustuslain rajoja – tai yritetään jopa siirtää niitä. Niistä syistä tulee helposti törmäyksiä perustuslakiin. Siten on vaikea aidosti syyttää asiantuntijoiden tulkintaa, jos on tietoisesti lähdetty rynkyttämään perustuslain rajoja.
Miksi perustuslaki on kaikkien muiden lakien yläpuolella?
– Perustuslaki on oikeusvaltion kivijalka, ja siihen on kiteytetty yhteiskunnan arvoperusta. Perustuslaki sisältää säännöt, joilla turvataan demokratia ja perusoikeudet. Lainsäädäntöprosessissa se antaa suojaa kulloisenkin poliittisen enemmistön perusteetonta vallankäyttöä vastaan.
Mitä ajattelitte, kun hallituksen iltakoulut lopetettiin ja niiden sijaan perustettiin strategiset työryhmät? Ette ollut niissä mukana – suljettiinko oikeuskansleri niistä tietoisesti ulos? Kansallisteatterin tuoreessa Yhdestoista hetki -näytelmässä kerrotte siitä nimellänne.
– Hallituksen iltakoulu on kokemukseni mukaan ollut hyödyllinen sekä isojen lakihankkeiden alustavan valmistelun että laillisuusvalvonnan kannalta. Koska iltakoulussa on läsnä ministerien lisäksi käsiteltäviin asioihin perehtyneitä ministeriöiden virkamiehiä ja tarvittaessa muitakin asiantuntijoita, poliittisten tavoitteiden ohella esillä ovat myös oikeudelliset reunaehdot. Siten poliittinen ohjaus ja asiantuntijatieto limittyvät yhteen jo varhain.
Oikeuskansleri pääsee iltakoulussa konkreettisesti näkemään, millaisia merkittäviä lainsäädäntöhankkeita on valmisteilla ja voi siten jo ennakolta varautua niihin mahdollisesti liittyviin laillisuusvalvonnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Tapanani oli jo siinä vaiheessa kiinnittää virkamiesten huomiota havaitsemiini oikeudellisesti kriittisiin seikkoihin.
Kun iltakoulut Sipilän hallituksen aikana lopetettiin, nämä hyödyt ainakin oikeuskanslerin kannalta jäivät pois. Strategisten neuvottelujen sisällöstä minulla ei ole tietoa, eikä niistä oikeuskansleria informoitu.
Jos kyse on ollut nimensä mukaisesta poliittisluontoisesta strategioiden suunnittelusta, tuskin niissä puhtaasti laillisuusvalvontaan keskittyvän oikeuskanslerin paikka olisi ollutkaan. Oikeuskanslerin kun on oltava tarkka, että ei laillisuusvalvojana ota osaa hallituksen poliittisten tavoitteiden asettamiseen.
Joskus oli havaittavissa, että varsinaisen virkamiesvalmistelun alettua jouduttiin strategiapalaverien linjauksista perääntymään. Sekin kertoo palaverien luonteesta.
Sipilän hallitus lisäsi jo alkumetreillään vuonna 2015 poliittista ohjausta oikeudellisen valvonnan kustannuksella. Ja jos sellainen meininki jatkuu tulevissakin hallituksissa, mitä se tekee oikeuskanslerin asemalle?
– Vuoden 2017 alussa oikeusministeriö kehitteli muutamassa julkisessa puheenvuorossa ajatusta muuttaa oikeuskanslerin tehtävää valtioneuvoston lainvalmistelutyötä tukevan oikeuspalvelun suuntaan. Toteutuessaan tämä muuttaisi oikeuskanslerin roolia merkittävästi, ja valvonnallinen rooli hämärtyisi.
Ei voi olla sekä operatiiviseen toimintaan osallistuva että saman toiminnan valvoja.
Tuskin hallituksen lainsäädäntötavoitteita tukeva virkamies voisi uskottavasti valvoa valtioneuvoston muutakaan toimintaa. Tiedossani ei ole, onko tätä suunnittelua viety jollakin tavalla eteenpäin, mutta pidän oireellisena, että sitä on edes visioitu.
Voiko minkään tahon intressi olla heikentää valtioneuvoston valvontaa?
– Oikeuskanslerin valtioneuvoston valvonnassa yhdistyvät ulkoisen ja sisäisen valvonnan edut. Yhtäältä oikeuskansleri on valtioneuvoston päätöksentekoon nähden ulkopuolinen ja siitä riippumaton. Se antaa valvonnalle uskottavuutta ja varmistaa objektiivisuuden. Toisaalta hän voi hyvin läheltä seurata valtioneuvoston toimintaa. Ei luulisi olevan minkään tahon intressissä heikentää valtionneuvoston valvontaa. Jos niin tapahtuisi, se olisi omiaan rapauttamaan luottamusta valtioneuvoston toiminnan asianmukaisuuteen.
Oikeuskanslerin laillisuusvalvonta toimi Sipilän hallituksessa aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Keskeistä oli niin sanottu ennakollinen laillisuusvalvonta, joka tapahtui asioihin perehtymällä ennen valtioneuvoston yleisistuntoa. Jos tässä tarkastuksessa havaittiin oikeudellisia ongelmia, niitä käytiin läpi pääasiallisesti ministeriöiden virkamiesten kanssa.
Korjattavien virheiden ja puutteiden suhteellinen osuus on pysynyt vuodesta toiseen suunnilleen saman. Jäin eläkkeelle keväällä 2017, sen jälkeisestä ajasta minulla ei näiltä osin ole tietoa.
Presidentti Urho Kekkonen sanoi kerran, että ”saatanan tunarit”! Mitä entinen oikeuskansleri sanoo tässä tilanteessa?
– En lähde julkisuudessa arvioimaan. Seuraan vain poliittista teatteria katsomosta.

Dramaattinen vuorokausi

Torstai-iltana 7.3. keskustan puoluejohto ja ryhmänjohto kokoontuivat pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan. Paikalla olivat ministereistä ainakin Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen.
Pääministeri Juha Sipilä kertoi kuunnelleensa ”sisäistä ääntään” ja jätti seuraavana aamuna hallituksen eronpyynnön tasavallan presidentille.
Peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) oli tietoinen eronpyynnöstä ollessaan Ylen aamu-tv:n lähetyksessä, mutta hän ei paljastanut vielä uutista.
Juha Sipilä lähti Mäntyniemeen 8.3. klo 9.40 ja sai hallituksen eron. Presidentti Sauli Niinistö pyysi Sipilän hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) kuuli hallituksen erosta uutisista, samoin suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne (sd).
Kommentoi »