Kun taloustietotoimistot Bloomberg ja Reuters kertovat osavuosikatsauksesta identtisillä uutisilla, onnistuminen mitataan sekuntin murto-osissa. Mutta sama logiikka toistuu mediassa yleisemminkin: aiheet leviävät kuin influenssa, ja julkkikset niistetään nopeasti tyhjiin. Siksi tulee helposti näköharha, ettei mihinkään tuttuun kannata palata.
Jörn Donner on ollut julkisuudessa kuudella vuosikymmenellä. Niinpä voi ajatella, että hänet on jo kirjoitettu, että kaikki, mitä Donnerista voi ylipäänsä sanoa, on jo sanottu sadoissa, jollei tuhansissa, haastatteluissa, kolumneissa ja kritiikeissä. Ja tietenkin hahmon Jörn Donner kirjoittamiseen on osallistunut ahkerasti myös Donner itse: romaaneissa, tietokirjoissa, elokuvissa. Ja jos Donner ei vielä ole aivan loppuun kirjoitettu, pian hän varmasti on. Helmikuussa häneltä ilmestyy ”magnum opus” Mammutti, jonka aiheena on kukapa muu kuin Jörn Donner.
Kun kirjailija Juha Itkonen ehdotti avustajaillassamme saunan lauteilla aiheeksi Jörn Donneria, ajattelin ensin, että juttu oli jo tehty. Idea kuitenkin sai muiden saunojien välittömän kannatuksen. Jörn Donner! Totta kai juttu pitää tehdä! Lopulta kävi niin, että kun Itkonen oli lähettänyt toimitukseemme jutun ensimmäisen (ja varsin laajan) version saatesanoilla ”iso mies, iso mitta”, tilasin häneltä siihen vielä jakson lisää, koska teksti tuntui niin erityiseltä.
Jutussa Lajinsa viimeinen Itkonen ei kaihda kysyä Donnerilta suuria kysymyksiä muun muassa rakkaudesta, intohimosta, Jumalasta ja elämän tarkoituksesta. Eikä Donner emmi vastata näihin, riisuipa hän paitansakin kuvia varten. Siinäkään ei ole mitään uutta: Donner on nakuillut julkisuudessa ennenkin. Mutta ei sentään kahdeksankymppisenä.
Myös lehden toisessa artikkelissa palataan vanhaan aiheeseen. Joanna Palménin artikkelissa Mä en oo koskaan kolme naista ja kaksi miestä kertoo, millaista on olla aikuinen neitsyt. Yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuuteen suhtaudutaan sallivammin kuin koskaan, myös seksittömyys voi olla valinta. Vastentahtoisesti ilman seksiä oleville se on kuitenkin poikkeama, jota joutuu selittelemään itselle ja peittämään muilta.
Jutun pohjana on viime kesänä Imagessa ilmestynyt artikkeli Eliitti ja kärsijät, joka käsitteli sitä, kuinka osa miehistä tuntee jääneensä ihmissuhteissa osattomiksi ja pitää sitä yhteiskunnallisena kysymyksenä. Nyt keskiössä ovat yksittäisten ihmisten kokemukset. Sitä kautta jutun henki on intiimimpi ja vähemmän syyttelevä. Aiemman artikkelin löytää nettisivuiltamme ja siitä käydyn keskustelun Joanna Palménin Rönsy-blogista Lily.fistä. Kokonaisuuden kautta näkökulma syvenee, ja myös vanhempi juttu saa uusia sävyjä.
”Isolla mitalla” näyttää olevan nostetta. Tuorein esimerkki siitä on verkkopalvelu Long Play, joka myy verkossa kerran kuussa ilmestyviä pitkiä artikkeleita muutaman euron kappalehintaan. Ainakin innostuneen vastaanoton perusteella hitaalle journalismille – vaivalla tehdyille, kunnianhimoisille artikkeleille – on kysyntää. Samaan luotamme myös me.
Hyvä lehtijuttu voi olla samaan aikaan tuore ja ajaton. Imagen verkkosivujen viime vuoden luetuin artikkeli oli Anu Partasen kirjoittama Aivan tavallinen perhe. Laaja perheväkivaltaa käsittelevä teksti vuodelta 2007 ei voisi olla kauempana siitä, mikä yleisesti pidetään toimivana nettijuttuna. Suosituimmat Image.fin jutut olivat myös niitä, joita luettiin pisimpään: keskimäärin yli kahdeksan minuuttia. Samaan ei päästä klikkejä kalastelevilla ohhoh, katso kuvat -tyyppisillä vedätyksillä.
Pitkien juttujen lisäksi uskomme myös painetun aikakauslehden tulevaisuuteen. Olemme vuodenvaihteen kunniaksi uudistaneet Imagen ulkoasua ja rakennetta. Hipsukoita ja sälää on karsittu. Luovuimme myös joka numerossa ilmestyvästä muotisarjasta, mikä antaa tilaa paitsi pidemmille teksteille myös näyttävämmille kuvareportaaseille – esimerkkinä tämän numeron juttu Pohjoismaiden suurimmasta farkkutehtaasta Keiteleeltä.
Kuulemme mielellämme ajatuksiasi uudistuksesta ja tämän lehden sisällöistä. Lähetä palautetta osoitteeseen image@a-lehdet.fi.
Mikko Numminen, päätoimittaja | Twitter: @mnumminen
