Apu

Iso-Syötteen hotelliyrittäjät tulipalon jälkeen: ”Periksi emme ole antaneet ennenkään”

Iso-Syötteen hotelliyrittäjät tulipalon jälkeen: ”Periksi emme ole antaneet ennenkään”
Katariina ja Juha Kuukasjärvi aikovat kääntää vaikeudet voitoksi, vaikka kahden vuoden takainen hotellin tulipalo ja koronavuosi ovat olleet yrittäjäpariskunnalle kova paikka.
Julkaistu: 6.1.2021

Joulukuun 21. yö vuonna 2018 oli siirtynyt jo seuraavan vuorokauden puolelle. Pohjois-Pohjanmaalla, Suomen eteläisimmällä tunturilla Iso-Syötteellä oli pakkasta yli kymmenen astetta. Yö oli kuulas, tähtitaivas kaartui tunturin ja metsien yllä.

Hotelli Iso-Syötteen omistaja Juha Kuukasjärvi sai keskiyön jälkeen puhelun, joka vaikutti koko yrittäjäperheen elämään.

– Ensin luultiin, että ilmastointihuoneessa paloi jokin kone. Vapaapalokunnan tullessa paikalle selvisi, että palo oli alkanut hotellin Karhunpesä-sviitistä. Tuli oli levinnyt takan takarakenteista hotellin välikattoon.

Syynä palon leviämiseen oli se, että takan kuoren sisäpuoli oli aikoinaan rakennettu rakennuksen puurunkoa vasten.

”Koillismaalla on aina eletty ankeissa olosuhteissa, mutta valittajia täällä ei olla.”
Juha Kuukasjärvi

Juha Kuukasjärven ajettua paikalle hän näki tilanteen karmeuden. Koko rakennus oli tulessa. Silloin iski sokki.

Tulenlieskat kohosivat pakkastaivaalle, ja kymmenet ajatukset vilistivät Juhan mielessä. Edellisten omistajien vuonna 1984 rakennuttaman hotellin täydellinen remontti oli valmistunut vasta samana vuonna 2018.

– Päällimmäinen tunne oli, että nyt roikutaan löysässä hirressä. Miten on käynyt hotellin asukkaiden? Mitä vakuutusyhtiö tulee sanomaan onnettomuudesta, miten hotellin toimintaa voidaan jatkaa? Juha muistelee.

Katastrofin keskellä oli tärkein tieto, ettei tulipalossa kuollut eikä loukkaantunut ketään.

Hanhilammen kota on seitsemän kilometrin päässä Iso-Syötteeltä. – Erämaan rauhassa liikunnan jälkeen mieli lepää, Juha Kuukasjärvi sanoo.

Mitä jäi jäljelle?

Katariina Kuukasjärvi sai tiedon mieheltään neljän aikaan aamuyöstä. Yhdessä puolisot päättivät heti, että elämä ei lopu tähän.

– Hetkeäkään emme ajatelleet, että kaikki on nyt lopussa. Periksi emme ole antaneet ennenkään.

Palosta muistuttaa enää vain hieman keskeneräinen Karhunpesän ja palaneen rakennuksen eri osien uudelleen rakentaminen.

Palosta kertoo myös ravintolan seinällä oleva takan etuseinä, ja siinä oleva Katariina Kuukasjärven pupumaalaus.

– Karhunpesän betoniseinään ripustettu maalaus selvisi palosta kuin ihmeen kaupalla, samoin tässä katossa oleva rautakehikko, joka on nyt koristettu hirven­sarvilla, Katariina näyttää.

Ne ovat kuin symboli selviytymisestä.

– Karhunpesän betoniseinään ripustettu maalaus selvisi palosta kuin ihmeen kaupalla, Katariina näyttää.

Kaikki meni

Kuukasjärven perhe oli saanut yritystoimintansa käynnistymään onnellisten tähtien alla.

Hotellista kirjoitettiin kansainvälisissä matkailualan lehdissä, ja muun muassa brittiläinen The Telegraph -lehti oli ehtinyt ylistää Iso-Syötettä ja uutta hotellia salatuksi helmeksi, joka matkailijoiden pitäisi löytää.

Hotellin Kotkanpesä-sviittiä kehuttiin lehdessä maailman romanttisimmaksi hotellihuoneeksi.

Nyt kaikki oli palanut poroksi. Mutta tuhkan keskeltä oli noustava.

Kuukasjärvet eivät luovuttaneet, ja syksyllä 2019 alkoi uuden hotellin rakentaminen. Syyskuussa 2020 saatiin jo ravintola auki, ja odotukset olivat korkealla.

Takaiskut eivät silti loppuneet. Tulipaloa oli seurannut toinen onnettomuus – koko maailmaa koskettava koronapandemia. Syksyllä 2020 matkailualaa koetteli koronan toinen aalto.

"Koronapandemia on nyt tilanne, jonka läpi meidän kaikkien maailman ihmisten pitää rämpiä läpi. Kukaan meistä ei ole yksin tässä veneessä."
Juha Kuukasjärvi

Korona vei ulkomaiset turistit. Heitä on takavuosina tullut erityisesti Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Hollannista, Belgiasta ja Saksasta. Edes kevättalven kotimaan matkailu ei kata ulkomaisten turistien vajetta.

– Henkilökuntaa meillä on nyt nelisenkymmentä, mutta emme voi juuri nyt ennustaa, miten tässä käy. Matkailijat varaavat matkansa nyt aika lailla viime tingassa, Juha sanoo.

Toivoton hän ei silti ole. Maailmalta on jo tullut paljon kyselyitä, milloin Oulusta noin 150 kilometrin päässä sijaitsevalla Iso-Syötteelle pääsee.

Periksi antaminen ei ole Juhan ja Katariinan luonteiden mukaista. Taivalkoskelta kotoisin oleva pariskunta on sinnikkäitä Koillismaan ihmisiä. Kaikenlaista on kestetty ja kestetään.

– Koillismaalla on aina eletty ankeissa olosuhteissa, mutta valittajia täällä ei olla. Koronapandemia on nyt tilanne, jonka läpi meidän kaikkien maailman ihmisten pitää rämpiä läpi. Kukaan meistä ei ole yksin tässä veneessä, Juha sanoo.

– En ole varsinaisesti opiskellut alaa, mutta olen käynyt maalauskursseja. Työhuone minulla on kotona, Katariina kertoo.

Kohtalokas kolari

Juha ja Katariina ovat tunteneet toisensa teini-ikäisistä asti. He kävivät samaa Taivalkosken lukiota. Lukion oppilaita ja opettajia hätkähdytti sydänjuuria myöten onnettomuus, johon Juha 17-vuotiaana joutui.

Hän oli lähdössä lomamatkalle vuonna 1989 Mallorcalle yhdessä äitinsä Ailan, isänsä Erkin ja tätinsä kanssa. Juhan isosisko ei ollut matkalla mukana, koska oli Helsingissä töissä.

– Kempeleen ja Limingan välisellä tieosuudella autoamme vastaan törmäsi pakettiauto. Kuski oli juuri ostanut auton, ja hän oli nukahtanut rattiin. Auto iskeytyi automme vasempaan kylkeen.

Juhalta murtui onnettomuudessa vain solisluu, täti loukkaantui häntä vakavammin. Juhan 39-vuotias äiti ja 41-vuotias isä kuolivat onnettomuudessa välittömästi.

– Istuin tienpenkalla aamuauringossa ja näin välittömästi tilanteen vakavuuden, Juha kertoo.

– Henkilökuntaa meillä on nyt nelisenkymmentä, mutta emme voi juuri nyt ennustaa, miten tässä käy. Matkailijat varaavat matkansa nyt aika lailla viime tingassa, Juha sanoo.

Puhuminen auttaa, vaikeneminen ei

Nyt Juha istuu ravintolansa takaosassa, siellä, missä takkaseinällä on Katariinan maalaus.

Suuresta menetyksestään selvinnyt mies sanoo hyvin rauhallisesti:

– Olin jotenkin sinä kesänä, jolloin onnettomuus sattui, miettinyt, mitä tekisin, jos vanhempani yllättäen kuolisivat. Olin Rovaniemellä kesätöissä ja kuulin jostakin auto-onnettomuudesta. Se oli paljon ajatuksissani, ja mietin aivan kuin valmistautuen pahimpaan.

Mitään kriisiterapiaa ei tuolloin, yli kaksikymmentä vuotta sitten paljon vielä käytetty, mutta Juha arvelee selvinneensä tragediasta puhumalla.

– En hyssytellyt tapahtunutta. Puhuminen auttaa, vaikeneminen ei.

Katariina arasteli ottaa yhteyttä Juhaan onnettomuuden jälkeen, vaikka he olivat jo tuttuja koulusta.

– Olin ihastunut Juhan hymyyn ja mietin, miten hän voi ikinä toipua vanhempiensa menettämisestä. Kirjoitin mietteitäni päiväkirjaan.

Juha oli jo kiinnittänyt jo huomiota Katariinan kauneuteen.

– Ja siihen, miten hän puhui kirjakieltä, eikä murretta!

Seurustelu alkoi ja pian mentiin naimisiin. Nyt perheessä on kolme lasta. Kuopus Matti on 13-, Anna 18- ja tukkirekkaa kuljettava Elina 21-vuotias.

Juha ja Katariina Kuukasjärvi ajattelivat nuorina muuttavansa pois kotiseudultaan. Pohjoisen vetovoima voitti, ja pariskunta on voittanut myös monet vaikeudet.

Eteenpäin

Moottorikelkat huristelevat 432 metrin korkuisen Iso- Syötteen tunturin kuvetta alas, suuntaavat läpi lumisen metsämaiseman, poikki vielä hieman kosteiden soiden ja sukeltavat taas metsään.

Tykkylumiset kynttiläkuuset seisovat talveen vakavoituneina.

Letkaa johtaa Hollannista kotoisin oleva Remco Gilles. Hän on ollut Kuukasjärvien moottorikelkkasafarien oppaana kolmetoista vuotta. Hyvä opas onkin, sillä liikkeelle ei lähdetä ennen perinpohjaista ohjeistusta, miten kelkkaa käytetään.

Seitsemän kilometrin ajelun jälkeen ollaan perillä Hanhilammen kodalla. Metsähallituksen vuonna 1998 rakennuttama kota on nykyisin Juhan ja Katariinan omistuksessa, ja he järjestävät sinne moottorikelkkasafareita.

"Olemme terveitä, meillä on turvallinen perhe-elämä, ja hyvät ihmiset ympärillä työkuvioissa. Tulipalon jälkeen paikallinen yhteistyöverkosto tuki ja auttoi meitä."
Katariina Kuukasjärvi

– Moottorikelkkailemme myös omaksi iloksemme, ja ainakin kerran talvessa tehdään koko perheen voimin yksi pidempi moottorikelkkaretki, Katariina sanoo.

Juha paistaa makkaraa takassa kodan keskellä ja toteaa, että ulkoilu ja toiminta auttavat eteenpäin epätoivoistenkin tilanteiden keskellä.

– En ole missään elämäni vaiheessa menettänyt uskoani ja luottamustani tulevaan. Kun tuntuu oikein pahalta, suuntaamme Mustalammelle, keskellä korpea sijaitsevaan entiseen mummolaani. Siellä meillä on rintamamiestalo, jossa ei ole mitään luksusta. Mustalammella saa hengähtää ja hengittää, katsella kaukaisuudessa siintävien vaarojen ylitse.

– Ei ole sen arvokkaampaa tukea kuin läheisten ja jopa tuntemattomien apu. Yhteisöllisyydessä on voimaa, Katariina sanoo.

Tuki ja turva perheessä

Katariina sanoo, että vaikeuksien keskellä auttaa, kun perheessä on kaikki hyvin.

– Olemme terveitä, meillä on turvallinen perhe-elämä, ja hyvät ihmiset ympärillä työkuvioissa. Tulipalon jälkeen paikallinen yhteistyöverkosto tuki ja auttoi meitä. Ei ole sen arvokkaampaa tukea kuin läheisten ja jopa tuntemattomien apu. Yhteisöllisyydessä on voimaa.

Ajatuksia töistä vie Katariinalla maalaaminen. Eläin- ja luontoaiheisia maalauksiaan hän myy Katariinan Ateljeesta, ja tauluista tehdyt printtitarrat koristavat osaa hotellin ovista.

– En ole varsinaisesti opiskellut alaa, mutta olen käynyt maalauskursseja. Työhuone minulla on kotona.

Pohjoisen päivä on kääntymässä lyhyeksi siniseksi hetkeksi, kohta alkaa pitkä yö. Se on lumen takia paljon valoisampi kuin lumettomassa Etelä-Suomessa.

Kapeaa moottorikelkkauraa valaisevat kelkkojen etuvalot.

Kuusikossa vilahtaa poron valkoinen peräpää. Sinne metsän peittoon poro säntää.

Juha Kuukasjärvi

  • Syntynyt: 9.3.1972 Ruotsissa.

  • Ammatti: hotellialan yrittäjä.

  • Perhe: puoliso Katariina, lapset Elina, Anna ja Matti.

Katariina Kuukasjärvi

  • Syntynyt: 20.3.1973 Taivalkoskella.

  • Ammatti: hotellialan yrittäjä.

  • Perhe: puoliso Juha, lapset Elina, Anna ja Matti.

Kommentoi »