Hankin poikani pyynnöstä opetusluvan, ja asennutin autoomme opetuspolkimen. Lähdin hommaan vähän vastentahtoisesti, mutta annoin periksi kovan painostuksen alla. Pojan puheenparsi oli sen tapaista, että kyllähän sinun automiehenä pitäisi olla ihan pätevä opettaja. Kiitin kehuista, vaikka tiesin, että olen ihan kelvoton ope.

Lähdimme liikkeelle alkeista, eli aloimme hakea tuntumaa kytkimen, vaihteiston ja kaasupolkimen yhteispeliin. Moni pojan kavereista oli suorittanut ajoharjoittelun automaattivaihteisella autolla. Tämä johtaa siihen, että taskuun napsahtaa aikanaan todellinen neitikortti, eli dokumentti, jonka mukaan ajo-oikeus koskee vain automaattivaihteisia autoja. Vaadin ehdottomasti, että me teemme homman manuaalivaihteisella autolla. Kyllähän sitä vaihteita pitää osaa käyttää – herranjestas sentään!

Ajoharjoittelu alkoi sujua kohtalaisen mukavasti, kunhan vaan auto saatiin pysymään käynnissä. Kun siirryimme suljetulta alueelta maantielle, olin kyllä helisemässä. Muutama asia pelotti minua armottomasti. Ehkä pahimpia juttuja olivat liittymiset vilkkaasti liikennöidylle moottoritielle ja kaistanvaihdot. Muutaman kerran meinasimme jäädä toisen auton yliajamaksi, koska nopeutta oli rampista ulos kiihdytettäessä aivan liian vähän. Toisaalta joillakin pikkuteillä mentiin ihan liian kovaa. Näissä tilanteissa aloin joskus kiljumaan falsetissa, mikä oli tietysti paha virhe.

Ajoharjoittelu venyi vuoden mittaiseksi, koska samaan aikaan piti valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Viime elokuussa päätimme lopulta, että nyt saa riittää, ja varasimme ajan insinööriajoon. No eihän se tietysti mennyt läpi, koska oppilaani ei huomannut tietyön kohdalla ollutta väliaikaista nopeusrajoitusmerkkiä. Ylinopeutta oli 20 km/h. Varasimme toisen ajan insinööriajoon seuraavalle päivälle, ja taas tuli reputus. Syynä oli se, että liittyminen moottoritielle oli kuulemma tehty varomattomasti.

Kahden hylkäyksen jälkeen oppilaan motivaatio alkoi olla koetuksella, mutta onneksi keksimme yllättävän ratkaisun tilanteeseen. Poika muutti syyskuun alussa Espoosta Lappeenrantaan opiskelemaan. Päätimme, että hän ottaa siellä muutaman ajotunnin, ja sitten taas inssiin. Hektiseen Espoon liikenteeseen verrattuna ajaminen Lappeenrannassa on kuin leppoisaa kruisailua. Kolmannella yrittämällä inssi meni läpi niin, että heilahti.

PS. Ajoharjoittelu automaattivaihteisella autolla on aivan liian helppoa.