Puheenaiheet
Image

Irti Maasta

Irti Maasta

Kun on jo tehnyt miljardiomaisuuden Maan pinnalla, on vain luontevaa käydä seuraavaksi valloittamaan Marsia.
Mainos

Lähimpänä avaruutta on taustakankaalle heijastettu tähtitaivas. Yleisöstä nousee älypuhelinten kajo. Kun Elon Musk kävelee lavalle, hurraamiselle ei ole tulla loppua.

”No niin, joo, tervetuloa kaikki. Aion puhua lisää siitä, miten meistä voi tulla moniplaneettainen laji. Ööh.”

Vähäsanainen Musk takeltelee. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ole aikaa harjoitella puheitaan. Sen huomaa. Lavalla usein kädet taskuissa seisova Musk vaikuttaa enemmän Nokian insinööriltä kuin Steve Jobsin kaltaiselta karismaattiselta visionääriltä.

Mutta Muskin visio, se on iso, paljon isompi kuin Jobsin. Se käy selväksi, kun Musk jatkaa esitystään.

”Tulevaisuus on olennaisesti paljon jännittävämpi ja mielenkiintoisempi, jos olemme avaruusmatkaileva sivilisaatio kuin jos emme ole.”

On viime syyskuu, ja Musk on toistamiseen esittelemässä avaruusyhtiönsä SpaceX:n suunnitelmia kansainvälisessä avaruustoiminnan seminaarissa IAC:ssa, tällä kertaa Australian Adelaidessa.

Elon Musk on SpaceX:n perustaja, toimitusjohtaja ja pääsuunnittelija. Vuonna 2002 perustettu yritys on ensimmäinen kaupallinen avaruuslentoyhtiö, joka on vienyt ja tuonut rahtia kansainväliseltä avaruusasemalta ISS:ltä. Yritys on ensimmäinen mikä-tahansa-organisaatio, joka on koskaan laskeutunut onnistuneesta kantoraketilla takaisin Maan pinnalle. Siksi Muskia kuunnellaan.

Etelä-Afrikassa syntynyt Musk on myös sähköautoja valmistavan Tesla Motorsin toimitusjohtaja ja aurinkoenergiaan keskittyneen SolarCityn hallituksen puheenjohtaja. Ja kuuden lapsen isä. Ei ihme, että hän ei ehdi harjoitella esiintymisiään.

Alustavat Mars-tehtävän tavoitteet: 2022: rahtilennot. Vähintään kaksi rahtilentoa Marsiin. Varmista vesivarat ja tunnista uhat. Järjestä energia-, kaivos- ja elämän ylläpitoon tarvittava infrastruktuuri tulevia lentoja varten. Valkokankaalle Muskin esityksen taustalle heijastettua tekstiä ei voi syyttää ainakaan liiasta vaatimattomuudesta.

”Vuosiluku ei ole kirjoitusvirhe, se on pyrkimyksemme. Olemme jo aloittaneet järjestelmän rakentamisen. Aloitamme ensimmäisen avaruusaluksen rakentamisen ensi vuoden toisella kvartaalilla.”

2022 ei ole tavoitteena sattumalta. Silloin on noin kahden vuoden välein tapahtuva Maan ja Marsin kohtaaminen, jolloin planeettojen radat käyvät lähinnä toisiaan.

”Vuonna 2024 haluamme yrittää lentää neljä alusta, joista kaksi on miehitettyjä – kaksi rahtilentoa ja kaksi miehitettyä lentoa. Ensimmäisen tehtävä on löytää paras vesilähde ja toisen rakentaa rakettimoottorin polttoainetehdas. Sitten rakennamme tukikohdan. Aloitamme ensin yhdellä aluksella, sitten useita aluksia, sitten alamme rakentaa kaupunkia, teemme kaupungista yhä suuremman… ja suuremman. Ajan kuluessa maankaltaistamme Marsin ja teemme siitä oikein mukavan paikan olla.”

Oikeastaan Muskin vision kutsuminen suureksi on rankkaa vähättelyä. Hän uskoo, että Marsin omavaraisuus saavutetaan, kun siellä asuu noin miljoona ihmistä. Muskin laskujen mukaan se vie 40–60 vuotta. Se olisi oikeasti suuri harppaus ihmiskunnalle.

Täydellinen riippumattomuus Maasta on sekin vasta ensimmäinen osa Muskin suurta suunnitelmaa. Jos ihmislaji haluaa selvitä tähtitieteellisen pitkiä aikoja, sen on suunnattava muihin planeettakuntiin, koska Aurinkomme ei ole ikuinen. Lähimpään vieraaseen tähtijärjestelmään Alfa Centauriin on matkaa noin 41 000 000 000 000 kilometriä eli 4,37 valovuotta. Eikä ole varmaa, että juuri Alfa Centauria kiertää ihmiselle sopiva planeetta.

Tämä toinen tavoite voi jäädä Muskin lasten ratkaistavaksi, mutta seminaariyleisön uskoa sankariinsa se ei vähennä.

Puheensa kesken Musk kiittää. Yleisöstä on nimittäin huudettu hänelle niin kuin vain tämänkaltaisissa tilaisuuksissa.

”Pystyt siihen, Elon!”

Nyt olisi oikea hetki. Elon Muskin mielestä maasta irtautumista ei pitäisi viivyttää, sillä pian voi olla liian myöhäistä. Musk haluaa ihmiskunnalle henkivakuutuksen, sillä Maa ja maailmankaikkeus ovat vaarallisia paikkoja.

Siperian taivaan yllä räjähti asteroidi vuonna 1908. 60-metrinen asteroidi kaatoi useiden kilometrien korkeudesta kahdeksankymmentä miljoonaa puuta. Maahan asti osuessaan se olisi räjähtänyt tuhannen Hiroshiman ydinpommin voimalla.

Tapaus on yli sadan vuoden takaa, mutta kosmiset läheltä piti -tilanteet eivät ole harvinaisia. NASA:n mukaan 22. maaliskuuta 1989 asteroidi nimeltä 4581 Asclepius kiisi yli 60 000 kilometrin tuntivauhtia 684 000 kilometrin päässä Maasta. Etäisyys on vain kaksi kertaa matka Kuuhun. Vähän alle kilometrin kokoinen asteroidi ohitti Maan kohdasta, jossa Maa oli ollut kuusi tuntia aikaisemmin. Vastaavia, mutta onneksi ei yhtä dramaattisia, ohilentoja tapahtuu parin kolmen vuoden välein.

Galaksissamme tapahtuu supernova keskimäärin viidenkymmenen vuoden välein. Ne ovat maailmankaikkeuden isoimpia räjähdyksiä, jotka syntyvät kun jättimäiset tähdet kuolevat. Noin kolmenkymmenen valovuoden päässä tapahtuva supernova saattaisi viedä meidät mukanaan.

Räjähdykset ja törmäykset ovat vain osa uhista. Maan magneettikenttä esimerkiksi kääntyy ympäri keskimäärin puolen miljoonan vuoden välein. Puolenvaihdon aikana magneettikentän voimakkuus laskee huomattavasti ja avaruuteen karkaa valtava määrä happea. Tutkijoiden mukaan puoltenvaihto on ollut yksi aikaisempien massasukupuuttojen aiheuttajista.

Luultavasti on tietenkin todennäköisempää, että teemme kaiken itse. Hankkiudumme lähelle sukupuuttoa globaalin epidemian, itse aiheutetun ilmastonmuutoksen tai ydinsodan seurauksena.

Tiedejärjestö Bulletin of the Atomic Scientists ylläpitää niin sanottua Tuomiopäivän kelloa, joka kuvaa planeettamme hyvinvointia ja turvallisuutta. Se kehitettiin 70 vuotta sitten varoittamaan ydinsodan uhasta mutta ottaa huomioon nykyään muitakin asioita, kuten ilmastonmuutoksen. Tuomiopäivän kello on nyt kaksi ja puoli minuuttia vaille keskiyö.

Marraskuussa Bioscience-tiedejulkaisu puolestaan julkaisi 15 000 tieteentekijän allekirjoittaman vetoomuksen ”Maailman tieteilijöiden varoitus ihmiskunnalle: toinen huomautus”. Vetoomuksen mukaan iloisesti lallatteleva kulutusyhteiskunta ja väestönkasvu vaarantavat myös ihmislajin oman tulevaisuuden.

Paahtoleipää meistä tulee viimeistään silloin, kun oma Aurinkomme muuttuu kuumaksi punaiseksi jättiläiseksi. Se tapahtuu onneksi vasta noin viiden miljardin vuoden päästä, mitä ennen meidän on syytä yrittää pitää huolta Maasta, koska täältä lähteminen on aika hemmetin vaikeaa. Varsinkin jos haluaa rakentaa rakettimoottorin kokonaan itse.

Vuonna 1999 Elon Musk perusti verkkomaksusovellus X.comin. Siitä tuli myöhemmin PayPal, ja vuonna 2002 tehdyn yrityskaupan myötä eBay:n omaisuutta. Musk sijoitti rahat uusiin yrityksiinsä. Yksi niistä oli SpaceX, joka sai potista yli sata miljoonaa dollaria. Vuonna 2008 lähes koko potti oli savuna ilmassa.

Yltääkseen avaruuteen asti kantoraketin moottorin pitäisi roihuta kolme minuuttia. SpaceX:n Merlin-moottori pysyi alkuvaiheen testeissä käynnissä noin puoli sekuntia. Joskus moottori halkesi, joskus räjähti, mutta kehitystyössä siitä saatiin vähä vähältä parempi. Neljä vuotta yrityksen perustamisen jälkeen, vuonna 2006, ensimmäinen oikea kantoraketti oli lopulta valmis. Kolme ensimmäistä laukaisua kuitenkin epäonnistuivat.

”Onneksi neljäs laukaisu – siinä olivat viimeiset rahamme – onnistui. Muuten se olisi ollut SpaceX:n loppu. Mutta kohtalo piti meistä sinä päivänä.”

Onnistuneen testin jälkeen NASA:n kanssa solmittu sopimus pelasti yhtiön tulevaisuuden. SpaceX alkoi kuljettaa rahtia kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle ja takaisin. Vaikka yhtiöllä on näyttöjä, sitä ei ole listattu pörssiin. Musk ei usko sijoittajien ymmärtävän toisen planeetan kolonisaation taustalla olevaa bisnesmallia ja siihen tarvittavaa pitkäjänteisyyttä. Heilahtelevat osakekurssit saattaisivat suistaa raketit radaltaan.

”Haluaisin lisätä, että syy sille, miksi kerään varoja, on SpaceX:n rahoittaminen. Minulla ei ole mitään muuta motivaatiota varallisuuden kerryttämiseen kuin mahdollisimman suuren panoksen antaminen siihen, että elämästä tulee moniplaneettaista”, Musk sanoi IAC:ssa 2016.

Nyt SpaceX on jo esitellyt avaruusaluksen, jolla on ihan oikeasti mahdollisuus mennä Marsiin. BFR eli Big Falcon Rocket tai tuttavallisemmin Big Fucking Rocket on todella iso. Jos sen pystyttäisi Helsingin Olympiastadionin tornin viereen, se olisi vielä 34 metriä korkeampi ja useita metrejä leveämpi. Avaruusaluksessa on neljäkymmentä hyttiä, joihin mahtuu mukavasti noin sata matkustajaa.

SpaceX:n strategia onkin olla avaruusalan halpalentoyhtiö. Muskin ajatus menee näin: lennon hinnan pitää olla mahdollinen tarpeeksi isolle joukolle ihmisiä, joilla on sekä halu mennä Marsiin että riittävästi rahaa. Muskin arvioiden mukaan kipuraja menee noin 200 000–500 000 dollarissa eli ”keskiluokkaisen omakotitalon hinnassa”. Ajan myötä yhtiö aikoo päästä noin 100 000 dollarin lippuihin ”riippuen siitä, kuinka paljon painoa ihminen ottaa mukaan”.

”On pikkuisen hankalaa, että meidän pitää keksiä, kuinka pienennämme matkakustannusta Marsiin viisi miljoonaa prosenttia”, Musk sanoi IAC:ssa 2016.

Suurimmat säästöt tulevat kantorakettien ja avaruusalusten uudelleenkäytöstä. Avaruuslennot ovat käsittämättömän kalliita, sillä kantoraketit räjähtävät ilmakehään tai uppoavat mereen ja avaruusalukset on suunniteltu kertakäyttöön.

Jo nyt SpaceX:n kantoraketit ovat laskeutuneet onnistuneesti takaisin maanpinnalle 19 kertaa. Tulta syösten, pehmeästi ja tarkasti paikalleen.

Tavanomaisista halpalentoyhtiöistä SpaceX:n erottaa kuitenkin se, että sen perimmäinen tarkoitus ei ole tarjota pelkkiä lomalentoja. Monet menisivät vain yhteen suuntaan.

Mutta ehkä sekään ei ole este. Jo neljä vuotta sitten kaksisataatuhatta ihmistä ympäri maailmaa ilmoittautui Mars One -nimisen hankkeen astronauttihakuun. Tavoitteena on kouluttaa joukko ihmisiä astronauteiksi ja lähettää heidät yhdensuuntaiselle matkalle Marsiin, jonne he jäisivät asumaan loppuelämäkseen. Hollantilaisen rikkaan yrittäjän aloittamalla hankkeella ei ole omaa teknologian kehitystä, joten sen järjestämät mahdolliset lennot ovat muiden toimijoiden varassa. Lennot maksettaisiin muun muassa lahjoitusvaroin ja tekemällä matkasta tosi-tv-ohjelma.

Vaikka onnistuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, se on ainakin osoittanut, että kiinnostuneita Mars-matkaajia on paljon.

Ensimmäinen avaruusraketti oli ase. Kesäkuussa 1944 natsien V2-ohjus rikkoi avaruuden rajan ensimmäisenä ihmisen tekemänä esineenä. Ohjus, lempinimeltään Kostoase 2, tappoi toisessa maailmansodassa noin 9 000 liittoutuneiden sotilasta ja siviiliä. Ohjusten rakentamiseen osallistuneita pakkotyöläisiä ja vankileiriläisiä arvioidaan menehtyneen noin 12 000.

Ohjuksen kehitti nuori saksalainen raketti-insinööri ja SS-upseeri Wernher von Braun.

Sodan jälkeen von Braun vietiin salaa töihin Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassaan von Braun suunnitteli Saturn V -kantoraketin, joka työnsi Neil Armstrongin, Michael Collinsin ja Buzz Aldrinin irti Maasta ja ensimmäisinä ihmisinä Kuuhun. Saturn V oli käytössä koko Apollo-avaruusohjelman ajan. Harva on saanut kunniamerkit sekä Adolf Hitleriltä että Yhdysvaltojen presidentiltä. Von Braun on yksi heistä.

Vapaa-ajallaan Yhdysvalloissa von Braun kirjoitti kirjan avaruusmatkailusta. Vuonna 1952 julkaistu Das Marsprojekt on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä avaruusmatkailun oppaista. Von Braun laski ensimmäisen lähdön Marsiin vuodelle 1965. Hän visioi uudelleenkäytettävät ja kiertoradalla tankattavat raketit, laski polttoainetta säästävät siirtoradat ja mietti avaruusmatkailun psykologisia ongelmia.

Von Braunilla oli pontimensa kirjan tekoon: hän yritti saada Yhdysvallat tähtäämään Kuun jälkeen Marsiin. Hänen ehdotuksensa 1980-luvulla tehtävästä Mars-matkasta päätyi presidentti Richard Nixonille asti. Nixon valitsi Apollo-ohjelman seuraajaksi kuitenkin avaruussukkulan kehittämisen, jonka avulla armeija ja tiedusteluorganisaatiot voisivat kuljettaa vakoilusatelliitteja Maan kiertoradalle.

Valtioiden välinen kilpajuoksu avaruuteen on kylmää sotaa, yrityksillään rikastuneiden miljardöörien avaruuskilpa tämän ajan kuva. Nopeuden lisäksi he kisaavat siitä, kenellä on isoin visio: Vain 560 ihmistä on käynyt avaruudessa. Virgin Galactic avaa avaruuden meille lopuille. Maa, kaikessa kauneudessaan, on vain lähtöpiste. Me olemme Blue Origin ja tästä se alkaa. SpaceX – Teemme elämästä moniplaneettaista.

Muskia lähinnä lähtötelineissä ovat Virgin-imperiumilla rikastunut Sir Richard Branson ja Amazon-verkkokaupan perustaja Jeff Bezos. Bransonilla on useampi avaruusyhtiö, joista tunnetuin lienee vuonna 2004 perustettu Virgin Galactic. Se tavoittelee asiakkaikseen rikkaita avaruusturisteja, jotka haluavat käydä kurkkaamassa maapalloa avaruuden puolelta. Yhtiön sivujen mukaan noin 700 ihmistä on maksanut lentonsa, joiden piti alkaa jo vuonna 2009, mutta lähtöselvityksessä taitaa olla ruuhkaa.

Bezosin vuonna 2000 perustamaa Blue Originia pidetään yleisesti SpaceX:n pahimpana kilpailijana. Yhtiön tavoite on aloittaa kaupalliset avaruusmatkat jo ensi vuonna. Yrityksen kotisivujen kuvissa avaruusturistit istuvat tyylikkäässä kapselissa, jossa he voivat nauttia painottomuudesta ja katsella alla näkyvää maapalloa isoista ikkunoista.

Yritys on jo SpaceX:n tavoin saanut rakettinsa irti Maasta ja laskeutumaan ehjänä takaisin. Blue Origin ei vielä mainosta matkoja Marsiin, mutta sinne hekin ovat menossa. Heidän uusin rakettinsa on ”iso askel kohti visiotamme siitä, että avaruudessa asuu ja työskentelee miljoonia ihmisiä”.

Uusi avaruuskilpa on nostanut avaruusmatkailun jälleen suuren yleisön tietoisuuteen. Sillä on suuri merkitys Mars-matkan toteutumisen kannalta, koska avaruuslennot ovat muutakin kuin rakettitiedettä: Jos tarpeeksi moni uskoo ja antaa panoksensa kollektiiviseen mielikuvitukseen Mars-matkasta, se muuttuu pikkuhiljaa scifi-tarinasta todellisuudeksi. Tahto löytää tarvittavat teknologiat, olettaen, että fysiikan lakeja ei tarvitse matkaa varten rikkoa.

Yleisellä mielipiteellä on merkitystä myös politiikkaan, joka on yksi suurimmista esteistä Mars-matkalle. Avaruustutkimuksen edelläkävijä ja tärkein rahoittaja on edelleen Yhdysvaltojen avaruushallinto NASA. Oman Mars-ohjelmansa lisäksi se pitää erilaisilla kehitysrahoituksilla ja tilauksilla monet yksityiset avaruusyhtiöt toiminnassa. NASA:n oma tavoite on tehdä kantoraketin ja miehittämättömän aluksen testilento kahden vuoden päästä ja miehitetty Mars-lento 2030-luvulla.

Myös NASA:n pyrkimys on rakentaa Marsiin pysyvä koti. ”Toisin kuin Apollo-ohjelmassa, aiomme jäädä”, sanotaan NASA:n Journey To Mars -strategiassa.

Mauna Loa on tulivuori Havaijilla. Sen läheisyyteen on rakennettu ” simuloitu Mars”, jossa Havaijin yliopiston ja Nasan HI-SEAS-tutkimushankkeen tutkijat asuvat vuoden kerrallaan muusta maailmasta eristettynä.

Viimeisimmässä testissä tehtäväryhmän kuusi jäsentä asuivat eristettynä kupolimaisessa rakennuksessa ja saivat mennä ulos vain avaruuspuvussa. Ulkomaailmaan viestittiin sähköpostitse, jossa oli Maan ja Marsin etäisyyden simuloimiseksi kahdenkymmenen minuutin viive.

Saksalainen geofyysikko Christiane Heinicke oli yksi ryhmän jäsenistä. Hän tottui nopeasti elämään Mars-simulaatiossa.

”Kaipasin eniten muille ihmisille puhumista. Parin kuukauden jälkeen tiesin jo etukäteen, mitä miehistön jäsenet vastaavat. Halusin uusia ajatuksia ja ideoita”, Heinicke kertoi puhelimitse Saksasta.

Eristys vaikuttaa voimakkaasti aisteihin myös ulkona.

”Avaruuspuvun sisällä haisee hiki, muovi ja häivähdys kemikaaleja. Ainoat äänet ovat tuuletin, joka pumppaa ilmaa kypärään, ja radioyhteys muuhun miehistöön. Et tunne auringon lämpöä ihollasi tai laavakivien pintaa paksujen hanskojen läpi. Itsesi ja planeetan välissä on aina ohut muuri. Kun menin tehtävän jälkeen ensimmäistä kertaa ulos ilman pukua, askeleiden ääni laavakiviä vasten oli kuin musiikkia.”

Simulaatioissa on aina takaportti: entinen elämä Maassa odottaa kuvun ulkopuolella. Visioissa, joissa ihmiskunta levittäytyy Marsiin, tätä optiota ei ole. Marsiin olisi tarkoitus jäädä. Tulevaisuudessa saatammekin tuntea ihmisiä, jotka ovat syntyneet Marsissa. Heistä tulee ensimmäisiä paljasjalkaisia marsilaisia.

Matka tähän on tietenkin pitkä. Ensin pitäisi kestää lentomatka. Sen ajaksi on arvioitu kolmesta yhdeksään kuukautta riippuen lähdön ajankohdasta ja käytössä olevasta polttoainemäärästä. Muskin mukaan (kaukaisessa) tulevaisuudessa Marsiin päästäisiin noin kuukaudessa.

”Se on ihan mahdollista, jos vertaamme sitä entisaikojen purjehdusmatkoihin, jotka saattoivat kestää kuusi kuukautta tai enemmän.”

Alkuvaiheessa kohti Marsia purjehdittaisiin kymmenin tuhansien solmujen vauhdilla. Varsinaiset ongelmat alkavat ilmakehän ulkopuolisessa painottomuudessa. Tasapainoelimet eivät enää tiedä, miten päin ihminen on. Se saattaa aiheuttaa matkapahoinvointia, jolla olisi ikävät seuraukset kuuden kuukauden lennon aikana. Ilman painovoimaa ihmisen immuunijärjestelmä ei toimi tehokkaasti. Sydän kutistuu, koska sen ei tarvitse nähdä vaivaa veren pumppaamiseen. Näköaisti heikkenee. Verisuonet kovettuvat. Luumassa pienenee ja lihakset surkastuvat.

NASA:n tutkimusten mukaan nämä muutokset ovat nopeita. ISS:llä yli puoli vuotta olleilta astronauteilta otetut pohjelihasnäytteet näyttävät lihasten koon ja voiman heikentyneen merkittävästi, vaikka jokainen testihenkilö teki päivittäin yli viisi tuntia aerobisia harjoitteita ja 3–5 kertaa viikossa painoharjoittelua.

Kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä asettua Marsiin asumaan.

Mars on Maan jälkeen tutkituin planeetta. Siksi siitä tietenkin tiedetään vuonna 2017 jo monenlaista.

Esimerkiksi se, että Marsin painovoima on noin 38 prosenttia Maan painovoimasta. Se tekisi vaeltamisesta Marsin pinnalla kevyttä, jos siellä voisi liikkua. Valitettavasti Marsin kaasukehä on erittäin ohut ja lähes täysin hiilidioksidia. Marsilla ei myöskään ole sulaa ydintä, joka aiheuttaisi planeetan ympärille säteilyltä suojaavan magneettikentän, vaan säteily Marsin pinnalla on voimakasta.

Sekin tiedetään, että Marsin päivä on vain noin neljäkymmentä minuuttia pidempi kuin Maan päivä. Ja se, että Marsin vuosi on 687 Maan päivää ja vuodenaikojen vaihtelut rajuja: keskilämpötila on hurja -63 astetta ja talvisin lämpötilat voivat tippua alle 140 pakkasasteeseen.

Lukemat ovat rajuja jopa suomalaisille. Siksi Marsia olisi maankaltaistettava.

Jos planeetan lämpötilaa voitaisiin nostaa, se luultavasti vapauttaisi jäätyneitä kaasuja maaperästä. Kaasut vahvistaisivat kaasukehää, joka mahdollistaisi kasvihuoneilmiön alkamisen. Lämmön noustessa napajäätiköt sulaisivat ja muodostaisivat juoksevaa vettä. Juokseva vesi saattaisi mahdollistaa Maasta tuotujen kasvien kasvattamisen ulkona, jolloin kaasukehään tulisi lisää happea. Planetaarinen ekosynteesi käynnistyisi ja kukat kukkisivat. Ehkä.

Elämän mahdollistamiseksi Marsiin voitaisiin pystyttää satojen kilometrien mittaisia peilejä, jotka ohjaisivat auringonvaloa napajäätiköille.

Asteroidivyöhykkeeltä voitaisiin etsiä sopiva asteroidi ja törmäyttää se Marsiin lämmön ja kasvihuonekaasujen toivossa. Voisimme rakentaa Marsiin tehtaita, jotka tupruttaisivat kaasukehään jääkaapeista ja spraypurkeista tuttuja kasvihuonekaasuja, freoneja. Geenimuunnellut bakteerit saattaisivat hajottaa Marsin maaperästä löytyviä aineita kaasukehää tukeviin muotoihin. Nopein tapa olisi räjäyttää ydinpommi napajäätiköllä, joka käynnistäisi planeettaa lämmittävän ketjureaktion. Ehkä.

Maankaltaistaminen olisi pidempi projekti kuin Länsimetro, mutta se ei Elon Muskia pelota. Optimistiset arviot pyörivät sadoissa vuosissa, mutta useiden tutkijoiden mukaan se veisi vähintään tuhat vuotta, jos olisi ylipäätään mahdollinen. Marsin ohuen kaasukehän, olemattoman magneettikentän ja heikon painovoiman ansiosta työn pitäisi olla jatkuvaa, koska lämpö, vesi ja kaasut saattaisivat karata avaruuteen.

Maankaltaistaminen on pragmaattista, mutta eettisesti arveluttavaa. Mikä oikeus ihmisillä on muokata toista planeettaa? Maapallon mantereiden valloitusretket eivät anna kovin ylevää kuvaa ihmisen toiminnasta.

Vuonna 1967 laadittu Ulkoavaruuden sopimus koskee myös Marsia. Sen mukaan ulkoavaruus on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, jota kuka tahansa saa käyttää ja tutkia. Kukaan ei kuitenkaan voi vaatia omistusoikeutta Marsiin.

Maankaltaistamiselle on onneksi vaihtoehtoja.

”Säteilyn taso on Marsissa aivan älytön. Avaruuspukuakaan ei pysty suojaamaan niin hyvin, että sen kanssa voisi vain oleilla ulkona. Pääasiassa eläminen tapahtuisi sisätiloissa”, sanoo maisema-arkkitehti Sanna Sarkama, joka teki lopputyönsä Aalto-yliopistoon Mars-asumuksista.

Voisimme rakentaa Marsin kaupungit niin, että ne suojaavat ihmisiä karuilta olosuhteilta. Planeetalla on valtavia laavaluolia, jotka tarjoavat luonnollisen säteilysuojan. Ne saattaisivat olla paras vaihtoehto pitkäaikaiseen asumiseen. Laavaluolien sisään rakennetut tiiviit tilat mahdollistaisivat oleskelun ilman erikoisvarusteita t-paita päällä.

Kaiken tämän jälkeen vaikkapa Helsingin täydennysrakentaminen kuulostaa pelkältä sudokulta, mutta nykyhetkeen katsovatkin vain he, jotka eivät tee työkseen disruptiota.

Vaikka Mars on elämälle vihamielinen paikka, se on Aurinkokuntamme planeetoista eniten Maan kaltainen. Kaikki muut planeetat ovat ihan hirveitä paikkoja. Silti vaikka Maassa syttyisi ydinsota tai siihen iskeytyisi asteroidi, Maa olisi edelleen ihmiselle paras paikka elää.

Myös Elon Muskille. 

Julkaistu: 4.1.2018