Aikoinaan alue tunnettiin sadunomaisena Persiana, sitten eristyneenä ja vähän pelottavana Iranina. Nyt maa avautuu nopeasti matkailijoille. Iran on omiaan sille, joka kaipaa pientä seikkailua. Tässä vinkkejä, miten matka sinne kannattaa suunnitella. Tavallaan on kuin taikasauva olisi heilahtanut, ja kaikki on toisin. Alkuvuonna 2016 Iran täytti velvoitteet ydintekniikan sopimuksissaan, ja YK, EU sekä Yhdysvallat alkoivat purkaa maata kauan koskeneita saartoja. Nyt useat lento­yhtiöt avaavat yhteyksiä Teheraniin, ja kauppamiesten kanssa Iraniin saapuu yhä vuolaampi matkailijoiden virta.

Mutta tietenkään todellisuudessa kaikki ei vielä ole toisin. Iran on edelleen länsimaiselle vieraalle erikoinen ja vähän haasteellinen valtakunta. Sen politiikassa on hankalat puolensa ja ihmisoikeusrikkomuksensa. Sen palvelut eivät aina toimi nopeasti. Tavallaan maa on matkailijalle juuri nyt myös eräänlainen ­aarreaitta: vielä aito, muuttumaton, syvästi vaikuttava. Iraniin tehdään Suomesta valmismatkoja, mutta siellä pärjää mainiosti myös omatoimisesti. Suomalainen tarvitsee matkaan viisumin, mutta sen voi saada saapuessaan lentokentällä. Viranomaiset voivat tosin viisumia kirjoittaessaan kysellä matkasuunnitelmasta ja terveystodistuksesta. Matkaan kannattaa varata ainakin viikko, mieluummin kaksi tai enemmänkin. Etäisyydet maan sisällä ovat valtavat, ja paras tapa nähdä paljon on lentää isojen kaupunkien välillä. Liput ovat edullisia, kuten moni asia Iranissa. Paikallisten lentoyhtiöiden – suositeltavia ovat olleet Iran Air, Mahan Air ja Kish Air – meno-paluun kaupunkien välillä saa usein 50–100 eurolla. Junat ja laaja bussiverkosto ovat toimivia, mutta niissä on varauduttava verkkaaseen tahtiin. Maan sisäisiä lippuja on työlästä ostaa ulkomailta, sillä yhteydet Iranista eivät usein toimi netissä tai englanniksi. Parasta on käyttää maahan saavuttuaan apuna paikallisia matkatoimistoja. Matkalle on otettava koko budjetti dollareina tai euroina käteisenä, sillä ulkomaiset luotto­kortit eivät usein auta. Raha on hyvä vaihtaa rialeiksi pankissa, mikä voi viedä aikaa, tai luotettavalta vaikuttavassa vaihto­toimistossa. Hotelleilta ei kannata odottaa kansainvälistä tasoa, mutta vastineeksi voi löytää kauniiksi kunnostetun vanhan karavaani­seraljin eli tienvarsimajatalon. Pääkaupunki Teheran ansaitsee ainakin pari päivää. Suurkaupungissa on hidasta kulkea, mutta Teheran on silti vaikuttava. Sieltä löytyvät maan parhaat museot, kuten Kansallismuseo ja Golestanin palatsi. Moni haluaa nähdä myös entisen Yhdysvaltain lähetystön, jossa tapahtui vuonna 1979 maailmanhistoriaan jäänyt pantti­vankikriisi. Jännitteistä maiden suhteessa kertoo, että amerikkalaiset voivat matkustaa Iranissa edelleen vain oppaan kanssa. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat kaunis Isfahan, azerbaidžanilaisen kulttuurin keskus Tabriz, puutarhoistaan tunnettu Širaz ja tuuli­torneistaan kuuluisa Yazd. Kun reissaajan on valittava, etusijalle kannattaa nostaa Isfahan, Širaz ja Yazd. Niissä päänähtävyydet ovat samoja kuin muualla Iranissa: basaarit, upeat moskeijat sekä aukiot. Paikalliset tulevat iltaisin juttelemaan ja piknikille puistoihin ja usein avaavat uteliaina keskustelun matkailijoiden kanssa. Iranissa on parikymmentä Unescon suojelukohdetta. Sen kulttuurihistoria on Persian kautta maailman merkittävimpiä, ja sen nykykulttuurissa kukoistaa älykäs elokuva. Iranista on mitattu yksi maailman kuumimpia kohtia, Lutin aavikon pinnan 70,7 astetta – paikka on niin autio, ettei siellä usein käydä. Talvisin maan vuorilla lasketellaan iloisesti. Monelle kävijälle suuri elämys Iranissa on paikallisten ystävällisyys. Uutisissa nähdyt selkkaukset ovat kaukana lämmöstä, jota vieras saa. Taarofiksi kutsuttuun kohteliaisuuden ja avuliaisuuden tapaan on hyvä perehtyä ennalta. Naismatkailijan on maassa peitettävä hiuksensa hunnulla. Sen ei kannata antaa estää. Iran on sen arvoinen.