Apu

Iran: Šaahi lähti, yksinvalta jäi

Iran: Šaahi lähti, yksinvalta jäi
Persian kulttuuri on maailman vanhimpia, mutta nykypolville Iran näyttäytyy lähinnä kuolemaa milloin kenellekin huutavina mielenosoittajina ja burkhaan verhottuina naisina. Vallankumouksen 40-vuotispäiväjuhlien taakse kätkeytyy paljon mutkikkaampi todellisuus.
Julkaistu: 20.3.2019

Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Iran tarkoittaa ”arjalaisten valtakuntaa”. Lännessä suosittiin historiallisesti kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä, ja sitä käytetään yhä puhuttaessa historiallisesta Iranista.

1800–1900-luvuilla Persiasta tuli siirtomaaimperiumien, kuten Venäjän ja Ison-Britannian, taistelukenttä. Asetelma säilyi amerikkalaisilla täydentyneenä vuoden 1979 vallankumoukseen, jolloin Iranista tuli shiiaislamilainen teokratia. Ajatollah Khomeini joukkoineen ajoi šaahi Muhammed Reza Pahlavin maanpakoon.

Pahlavin hallinnon aikaan (1941–79) Iran oli hyvin toisennäköinen kuin nyt: naisilla oli kansalaisoikeudet, ihmiset saivat pukeutua, opiskella ja juhlia vapaasti eikä uskonnollisia rajoituksia juuri tunnettu. Vapaamielisen pinnan alla oli kuitenkin väkivaltainen yksinvaltius, jossa korruptio ja nepotismi rehottivat ja osa kansasta eli äärimmäisessä köyhyydessä toisten nauttiessa rajattomista rikkauksista. Myös lännen ja etenkin Yhdysvaltojen vaikutus maan sisäisiin asioihin raivostutti monia.

Kun Khomeini palasi maanpaosta ja nousi valtaan, opiskelijat, liberaalit ja vasemmisto saivat huomata vain vaihtaneensa raa’an diktatuurin toiseen. Nykyiset toisen ja kolmannen polven iranilaiset maahanmuuttajat ovat enimmäkseen vallankumousta tai sen jälkeisiä vainoa ja puhdistuksia paenneiden jälkeläisiä.

Papiston ruokkima länsiviha kumpusi aiemmin myös lännen Irakille Irakin–Iranin sodassa (1980–88) osoittamasta tuesta. Yhdysvaltain-suhteita haittasi erityisesti USA:n lähetystötyöntekijöiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja tuki šiiamuslimien Hizbollahin kaltaisille järjestöille.

Kaksi jälkimmäistä ovat pääsyy Iranin ja Israelin verivihollisuuteen, joka taas on yksi Lähi-idän konfliktien juurisyistä. Jännitteen kasvu on viime aikoina näkynyt koventuneina puheina ja rajaloukkauksina.

Yhä useammat iranilaiset, etenkin nuoret, ovat väsyneet pappisvaltaan, sotaretoriikkaan ja kansainväliseen eristykseen. Teheranin ylä- ja keskiluokalla on keinonsa kiertää rajoituksia, mutta avoin kapinointi on aina tukahdettu kovin ottein. USA:n irrottautuminen ydinsopimuksesta vaikeuttaa myös maan sisäisiä uudistuksia.

Iranin taival

  • Toisen maailmansodan aikaan länsiliittoutuneet painostivat Britannian ja Neuvostoliiton yhteishyökkäyksellä šaahi Reza Pahlavin luovuttamaan vallan esikoispojalleen Mohammed Reza Pahlaville. Syyskuussa 1941 tapahtuneen vaihdoksen jälkeen Iran avasi ”Persian käytävän” länsiavulle N-liittoon. Alkoi voimakas länsivaikutuksen ja amerikkalaisen läsnäolon aika.
  • Öljyteollisuuden kansallistaminen (1951) johti valtataisteluun šaahin ja pääministeri Mohammed Mossadeqin välillä ja brittien sekä CIA:n sekaantumiseen asiaan. Sotilasvallankaappaus 1953 päättyi Mossadeqin syrjäyttämiseen.
  • 1960 alkoi Valkoinen vallankumous, jossa huntupakko poistettiin, naiset saivat äänioikeuden ja pääsivät töihin. Raaka-ainevaroja kansallistettiin ja koulutusta ja terveydenhuoltoa uudistettiin. Uudistuksista huolimatta šaahi hallitsi itsevaltaisesti. Iranin salainen poliisi SAVAK pidätti, kidutti ja surmasi lukuisia opposition kannattajia. Tulo- ja luokkaerot olivat valtavat.
  • Talous kasvoi öljykriisillä 1973, samoin korruptio. Šaahi lisäsi asevoimien määrärahoja ja ­aloitti jättimäisiä ­rakennushankkeita. Šaahipari kävi ­Suomessa 1970.
  • Oppositioryhmiä toimi maanpaossa ja johtajien puheita salakuljetettiin maahan. Liikehdintä šaahinvaltaa vastaan alkoi tammikuun 1978 suurilla mielenosoituksilla.
  • Vallankumous: šaahipari pakeni ja ajatollah Khomeini palasi maahan 1. helmikuuta 1979. Toinen öljykriisi. Iranin ja Irakin sota alkoi 1980.
  • Khomeinin hallinto paljasti luonteensa: vallankumoukseen osallistuneita opiskelijoita, liberaaleja ja vasemmistolaisia teloitettiin, vainottiin ja pakeni maasta. Iranista tuli ääri-islamistinen teokratia.
  • Raskas ja raaka Irakin sota päättyi 1988, kun Khomeinin oli pakko taipua rauhaan Saddam Husseinin kanssa. Khomeinin kuoleman (1989) jälkeen johtoon nousi yhä vallassa oleva Ajatollah Khamenei.
  • Iran jatkoi ydinprojektejaan, vaikka vallan-kumouksen jälkeen sitä estettiin saamasta uraania ja länsirakentajat vetäytyivät. 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa Bušehrin voimalan loppuun-rakentamisesta.
  • Iran keskeytti uraanin rikastamisohjelmansa vuonna 2003 kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pyynnöstä. Maan sisällä jatkui kamppailu konservatiivien ja liberaalejen välillä, mutta todellinen valta pysyi uskonnollisella papistolla. USA:n presidentti George W. Bush julisti Iranin osaksi ”pahan akselia”.
  • Presidentiksi nousi 2005 vanhoillinen ja voimakkaan länsi- ja Israelvastainen Mahmud Ahmadinežad. Samana vuonna Iran ilmoitti käynnistävänsä uraanin rikastamisohjelman uudelleen.
  • Ahmadinežadin uudelleenvalinta 2009 aiheutti syytöksiä vaalivilpistä ja mellakoita. ”Vihreä vallankumous” tukahdutettiin kovin ottein ja oppositiopoliitikkoja pidätettiin.
  • Maltillisen uudistusmielinen Hassan Rouhani valittiin presidentiksi 2013 ja 2017. Orastava liennytys ja kauppasuhteiden solmiminen lännen kanssa vaikeutuivat, kun presidentti Donald Trump irrotti USA:n Iranin ydinsopimuksesta 2018.

Kommentoi »