Lena Meriläiselle, 61, koti on ollut rauhan tyyssija, jossa näyttelijä viihtyy erinomaisesti yksin. Puoliso Olli Tola, 65, on toista maata. Tv-tuottajana vuosia työskennellyt Tola luonnehtii itseään työnarkomaaniksi, jolle päivittäiset sosiaaliset tapaamiset ja tapahtumat ovat tärkeitä.

Viime viikot Meriläisen ja Tolan perheessä on haettu uudelleen arjen asetelmia. Olli jäi huhtikuun alussa eläkkeelle, ja hän on jatkanut kotona kirjoitustyötä. Lenan kuvaukset Syke-sarjassa päättyivät samoihin aikoihin. Pari on kuusikymppisinä uudessa elämäntilanteessa, kun toista voikin tuijoitella kotona keskellä arkipäivää.

– Nyt tässä ihmettelen, kun Olli tulee kirjoituskammiostaan höpöttämään minulle. Päivieni rauha on mennyttä, Lena virnistää.

– Ja Lena marmattaa, miksi astianpesukone on koko ajan täynnä. Onhan se tietysti täynnä, kun kokkaan ja syön lounasta nyt kotona.

34 vuotta yhdessä ollut pari on ehtinyt käydä läpi monenlaisia elämänvaiheita. 

Rakkaus alkoi Turun Kaupunginteatterissa vuonna 1982 työpaikkaromanssina. Olli palkattiin teatteriin ohjaajaksi. Hän kiinnitti pian huomiota tummaan sensuelliin näyttelijään, Lenaan. 

He yrittivät alkuun hillitä tunteitaan, sillä molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Kotona odottivat pienet lapset.

–  Yritimme kovasti, ettei olisi niin vahvasti napsahtanut. Meni varmaan vuosi, kunnes teimme päätöksen lyödä hynttyyt yhteen. Tietysti oli kamalan kivuliasta, kun siinä hajosi kaksi perhettä, Olli muistelee.

– Moni sanoi, että tuosta ei muuten tule mitään. Meillä oli kuitenkin alusta asti vahva halu ja tarve olla yhdessä, Lena jatkaa.

Kolmekymppisten taiteilijoiden arki oli teatterissa työlle omistautumista. Olli pyrki uralla määrätietoisesti eteenpäin ja siirtyi teatterista Yleisradioon tv-sarjojen tuottajaksi. Molempien tyttäret jäivät entisille puolisoille, mutta kyläilivät viikonloppuisin.

– Emme todellakaan hylänneet lapsiamme. Silti tunsin äitinä asiasta pahaa oloa, jota peitin jatkuvaan työntekoon. Olen saanut selitellä päätöstä näihin päiviin asti ulkopuolisille, vaikka välit tyttäreeni ovat hyvät ja erittäin läheiset. 

– Valitsimme hieman erilaisen elämäntyylin kuin toiset. Mielestäni elimme täyttä elämää. Työelämässä oli hienoja juttuja, nautimme toisistamme ja elämästä. 

1990-luvun alussa Lena jäi vapaaksi näyttelijäksi ja aloitti legendaarisessa Kotikatu-sarjassa. Pari muutti Helsinkiin. Lenasta tuli sarjan myötä koko kansalle tuttu kasvo. Olli on tehnyt koko suhteen ajan pitkää työpäivää.

”Eihän fyysisen vetovoiman pitäisi loppua ikinä.”

Vaikka yhteistä aikaa on välillä vähemmän, pari näkee yhä toisissaan piirteitä, joihin aikoinaan rakastuivat.

– Ovat ne siellä, mutta toki niistä pitää välillä muistutella. Olli on yhä raikkaan hauska. Ollin näkökulmat asioihin yllättävät minut edelleenkin. 

– Lenan huumorintaju on hieno ominaisuus. Hän osaa nauraa itselleen. 

Yhteisen huumorin lisäksi molemmat arvostavat sitä, että toinen pitää huolta itsestään.

– Annan Lenalle täydet pisteet siitä, miten upeasti hän on pitänyt itseään kunnossa. Fyysinen viehätys on parisuhteessa tärkeää. Muistutan tästä aina hääpuheissani. Minulla on asiasta omakohtaista todistusaineistoa. 

Lena arvelee, että Olli on paremman näköinen nyt kuin nuorempana. 

– Eihän fyysisen vetovoiman pitäisi loppua ikinä. Kyllä se on minullekin tärkeää. Olen kannustanut Ollia liikkumaan. On tärkeää, että miehen askel on joustava ja hän pitää itsestään huolta.

Pitkään  suhteeseen on mahtunut myös kriisejä. Vuosien aikana molemmat ovat joutuneet hiomaan särmiään. 

On vaikea uskoa, että rauhalliselta vaikuttava Lena osaa olla temperamenttinen jääräpää.

– Tiedän, että lähestyn Ollia liian usein moitteen kautta. Olen hitaasti syttyvä, mutta syttymiseni kyllä kuuluu ja  näkyy. Kaikki läheiseni tietävät tämän. 

– Meillä ei ole mitään ongelmia, jos tehdään niin kuin Lena haluaa. Se liittyy ihan kaikkeen: kauppaan tai kaupungille lähtemiseen, ruoan ostamiseen tai maalle menemiseen. Miehen näkökulmasta nämä ovat  pikkujuttuja, joissa on helpompi antaa periksi. 

– Tämä on härkäluonteeni ongelmallinen rytmikysymys. En osaa vaihtaa suunnitelmia salamannopeasti. Onneksi Olli tietää tämän. Hän aloittaa ideoidensa hivuttamisen nykyään ajoissa. 

Lenan ja Ollin suhteen kipupisteet ja kehityskohteet tulivat suurelle yleisölle tutuksi Elämä pelissä -ohjelmassa, jossa neljä tunnettua pariskuntaa pui terapeuttien ja asiantuntijoiden kanssa parisuhteensa tilaa. 

Nyt – lähes vuosi kuvausten jälkeen – Lena ja Olli voivat sanoa, että ohjelma toi oivalluksia, jotka ovat auttaneet arjessa.

– Vaikka Lena on yhä hidas ja vähän hankala menemään uusiin asioihin, niin nykyään hänen uteliaisuutensa usein voittaa.

Lena manasi ohjelmassa, kuinka hän on kyllästynyt Ollin jatkuvaan puhumiseen. 

– Olli ottaa nyt enemmän huomioon muiden kantoja. Hän antaa myös muille suunvuoron. Hän ei myöskään hoputa minua, vaikka toki näen hänestä, että häntä ärsyttää lähdön viivästyminen.

– Ohjelman jälkeen muutin siltä osin käytöstäni. Sitähän lähdimme hakemaan, Olli sanoo.

Pari sai ohjelman jälkeen kiitosta rohkeudesta käsitellä kameroiden edessä myös vaikeita aiheita. Ohjelmassa he kertoivat avoimesti aviokriisistä, joka puhkesi Lenan ikäkriisin myötä.

– Vaikeina aikoina Ollin tahto on pitänyt liittomme kasassa. Jos olen ollut kyllästynyt tai väsynyt suhteeseemme, niin olen käynyt prosessin läpi itsekseni ja Ollin kanssa puhumalla. Ollin tahtotila on aina tehnyt vaikutuksen, Lena kiittelee.

– Minä en ole tahtonut ikinä erota ja jos toinenkaan ei loppujen lopuksi tahdo, niin päätös on kuitenkin aika yksinkertainen, Olli sanoo.

Olli Tola viihtyisi vielä yöelämässä, mutta Lena haluaa usein kulttuuririentojen jälkeen kotiin. – Olli jaksaisi puhua ihmisten kanssa vaikka kuinka kauan, mutta minua alkaa usein kyllästyttää.

Parisuhdeterapiassa pari ei ollut käynyt ennen ohjelmaa. Lenan mielestä terapiaan kannattaa mennä, jos riidat alkavat viedä arjesta liian ison ajan.

– Parisuhteessa jymähtää helposti vanhoihin uriin. Meillekin oli käynyt niin. On hyvä jos joku ulkopuolinen aukaisee tilanteita. Terapiassa saa myös valittaa toisen keskeyttämättä. Siellä tulee ehkä paremmin kuulluksi. 

Olli uskoo, että syyllistäminen on parisuhteen pahimpia myrkkyjä.

– Toisen syyllistämisen sijaan kannattaa miettiä, mitä voisi tehdä että tuo toinen tulisi onnellisemmaksi, vaikka lopulta jokainen on vastuussa omasta onnestaan.

Ihmiset ovat tulleet ohjelman jälkeen kertomaan Lenalle ja Ollille omista parisuhteistaan. Yksi palautteista sai Lenan kyyneliin.

– Yksi tuttu laittoi viestiä, että pelastitte vanhempieni liiton. He olivat katsoneet sarjaa ja päättäneet, että ei erota vielä. Että jos nuo voivat puhua asioista niin kyllä mekin voimme.

Palataan parin kotiin Helsingin Töölöön, jossa Olli on aloittanut aamun reippaalla sauvakävelylenkillä ja Lenan ohjaamalla pilates-harjoituksella. 

Nyt Olli kirjoittaa elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Viime vuosina hän vetäytyi kirjoittamaan työpäivän jälkeen, mutta eläkkeellä illat jäävät vapaaksi. 

Olli kiittelee Lenaa siitä, että tämä kannusti häntä aloittamaan uusimman uransa kirjoittajana.

– Mietin eläkkeelle jäämistä yli kaksi vuotta. Olen aina ollut työkeskeinen ihminen. Tietenkin mietin, mikä identiteettini on eläkkeellä. Siksikin minulle oli tärkeää aloittaa kirjoitustyö aikaisemmin. Nyt minulla oli työtilauksia odottamassa, eikä hyppäys eläkkeelle tuntunut niin suurelta.

Uuteen  elämänvaiheeseen kuuluvat vahvasti molempien tyttäret perheineen.

Kun aikaa on enemmän, niin ehkäpä isovanhemmat  ehtivät joskus olemaan lapsiperheiden hoitoapuna arjessa. Lena hoitaa lisäksi tyttärensä kanssa omaa äitiään, joka on vakavasti sairas.

Molemmat toivovat, että voisivat jatkaa työntekoa niin kauan kuin kiinnostavia projekteja riittää. 

Sitä ennen edessä on vapaa kesä, jonka aikana pari viettää aikaa Ollin sukumökillä Luopioisissa sekä matkustaa Marbellaan.

Pari katsoo luottavaisesti yhteiseen tulevaisuuteen.

– Tuntuu todennäköiseltä, että elämme lopun elämämme yhdessä. On tietysti hyvä muistaa, että elämä on hirvittävän hauras, mutta uskon, että meillä on tuki toisissamme. ●

Teksti Emilia Saloranta, kuvat Timo Pyykkö