Paanajärven kansallispuisto itärajan takana sai seuraa viime viikolla, kun Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev allekirjoitti sopimuksen Hiipinän kansallispuistosta Kuolan niemimaalla.

Puisto kattaa 840 neliökilometriä 1300 neliökilometrin erämaa-alueesta eli se on hieman suurempi kuin Kevon luonnonpuisto. Hiipinässä ovat Kuolan niemimaan korkeimmat, yli 1000-metriset tunturit, joilla liikkuu vuosittain kymmeniä tuhansia vaeltajia. Ainutlaatuisen luontonsa ansiosta se tunnetaan yhtenä pohjoisen Venäjän suosituimmista matkailualueista.

Luontojärjestöt, kuten Venäjän WWF, olivat vuosia ajaneet Hiipinää kansallispuistoksi. Venäjän maantieteellinen seura esitti ajatuksen jo 100 vuotta sitten. Kuolan tiedekeskus käynnisti suojeluprojektin 1999, mutta tulosta saatiin vasta nyt.

Visaisin este puiston tiellä olivat alueella toimivat kaivosyhtiöt, jotka louhivat erityisesti apatiittia ja nefeliiniä. Niinpä puisto kattaa vain osan siitä, mitä WWF oli toivonut. Rauhoittamisen on määrä kuitenkin taata perinteiset maankäyttöoikeudet luontaiselinkeinoja harjoittaville saamelaisille.

Suomessakin kansallispuistot ovat olleet vahvasti tapetilla. Suomussalmen Hossassa avattiin viime kesänä Suomen 40. kansallispuisto (110 neliökilometriä). Seuraavaksi on jo ehdotettu Inarijärveä.

Inari on viimeinen erämainen, pääosin rakentamaton ja hakkaamaton suurjärvi Suomessa, kooltaan 1386 neliökilometriä. Inarin Luonnonystävät ry. haluaisi muuttaa sen kansallispuistoksi ja rajoittaa lomamökkirakentamista. Adressi kiertää parhaillaan verkossa.

– Lähinnä rannat haluaisimme suojelun piiriin. Kansallispuiston periaate on olla ihmisiä varten, että siellä voisi nykyisillä tavoilla edelleen toimia, kotitarve- ja ammattikalastusta ja retkeilyä. Sehän palvelisi myös matkailua, joka kaipaa koskematonta luontoa ympärilleen, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Roininen.

Vuodesta 1929 Inarijärven rantametsät ovat olleet Metsähallituksen rauhoittamia. Roininen pelkää, että Metsähallituksen yhtiöittämisen seurauksena sinnekin voidaan lähteä hakkaamaan.

Inarijärven osayleiskaavaehdotuksen toteutuessa järven rannalla olisi noin 700 mökkitonttia.

– Mökkikylien osalta osayleiskaavassa on nyt hieman maltillisemmat suunnitelmat, mutta jokainen uusi mökki nakertaa sitä erämaisuutta, Roininen sanoo.

Inarin kunta on vastahakoinen kansallispuistoajatukselle, koska pelkää sen vievän kunnalta päätösvallan alueen maankäytössä.

– En ainakaan itse missään nimessä ole sen takana. Kansallispuistoilla on järjestyssääntönsä, jotka tulevat jossain vaiheessa rajoittamaan alueen käyttöä. Se on iso järvialue. Nykysäännöilläkin jää tilaa rauhassa liikkua, ei siihen tarvita erillistä kansallispuistostatusta, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari.

Kaava-alue käsittää kaksi kolmannesta Inarijärvestä. Taustalla on rakennettavien alueiden ja tonttien puute sekä matkailun tarpeet.

– Kaavamuutokset kohdistuvat yksityismaille. Valtionmaille ei tule rakennuspaikkoja ollenkaan, Huotari sanoo.

Osayleiskaavaehdotus on parhaillaan hallinto-oikeudessa valitusten takia.