Image

Imagen Sankarit 2015: Naurattaja



Imagen Sankarit 2015: Naurattaja

Aku hirviniemi on provokaattori ja valtakunnankoomikko, joka ei edes yritä tehdä sivistynyttä huumoria. Hän on yksi Imagen Sankareista 2015.
Teksti Niklas Thesslund
Kuvat Juha Törmälä

Kaksi miestä kapuaa kerrostalon rappuja kirjat ja esitenivaskat kainaloissaan. Sitten soitetaan ovikelloa ja kun ovi aukeaa, on aika kertoa, millä asialla sitä ollaan.

”Moro. Olisko teillä hetki aikaa keskustella Popedasta.”

Aku Hirviniemi ja Jussi Vatanen ovat ovelta toiselle kiertäviä popedantodistajia ja heidän Kingi-ohjelman inserttinsä paras kotimainen sketsi vuosikausiin. Tutun muodon ja uuden sisällön törmäyttävän sketsin toimintaperiaate on silkkaa Studio Julmahuvia, Hirviniemi ja Vatanen ovat Popedasta kertoillessaan kuin 90-luvulla raitiovaunuja jäljittäneet Tommi Korpela ja Janne Reinikainen.

Muiden Kingin ja Putouksen nauhoitettujen sketsien tavoin sketsi on myös muistutus siitä, millaisen jatkumon tuorein pää uudet lauantai-iltojen viihdeohjelmat kaikesta suureellisuudestaan huolimatta ovat.

1980-luvun Velipuolikuu, Tabu ja Mutapainin ystävät olivat tärkeitä 1990-luvun Studio Julmahuvin tekijöille, joista osasta tuli nykyisen liveperinteen yhdeksän vuotta sitten aloittaneen Läpivedon sekä sitä seuranneen Putouksen tekijöitä. Kingi ja Putous ovat edeltäjiään suorempia, mutta yhtä kaikki osaltaan lenkkejä samassa ketjussa.

Yksi molempia ohjelmia kannatelleista on juuri Aku Hirviniemi, joka on Putouksen viiden vuoden takaisesta avauskaudesta lähtien saanut kannatella myös valtakunnankoomikon viittaa. Hirviniemi on tuonut tarkimpiin hahmoihinsa niin paljon tuttua ja todellista, että katsojien on ollut helppo tunnistaa niistä naapurinsa, työkaverinsa tai pahimmassa tapauksessa itsensä.

Tammikuun alussa Hirviniemen sketsihahmohuumori nousi puheenaiheeksi. Hänen vuokseen korotettiin ääntä puolesta ja vastaan. Kingi-ohjelman avausjaksossa nähtiin kohtaus, jossa Hirviniemen esittämän sketsihahmon Hannu Pakaraisen hartioilla ollut Suomen lippu oli syttyä tuleen ja hahmo kävi tallomaan lippua sammuksiin ja yritti virtsata sen päälle. Kohu oli valmis. Ilta-Sanomissa kysyttiin, ”menikö Kingi mauttomaksi” ja Iltalehdessä ”menikö Aku Hirviniemen tempaus liian pitkälle”.

Toisten mielestä Hirviniemi oli häpäissyt Suomen lipun, toisten mielestä hän oli sananvapauden asialla rytyyttäessään pyhänä pidettyä kansallissymbolia. Aihe oli tapetilla: satiirilehti Charlie Hebdon toimituksesta alkanut ja lopulta 17 ihmishenkeä vaatinut ampumavälikohtaus oli tapahtunut vain kolme päivää aiemmin.

MTV3:n Filmihallin sohvalla Aku Hirviniemi vääntää auki ensin vichytölkin, sitten mandariinin ja lopuksi suunsa. Hänen mukaansa lippukohu oli surkeiden sattumusten sarja, jossa Ranskan tapahtumia ja sketsiä käytiin vertailemaan.

”Tietenkin jos mä olisin cool, sanoisin, että mä olen tän keksinyt statementiksi”, Hirviniemi aloittaa.

”Kyseessähän oli lipunpelastusyritys. Hannu Pakarainen on chaplinmainen surullisen hahmon ritari, joka yrittää vain olla isoisänsä silmissä niin isänmaallinen kuin mahdollista ja kaikki menee kuitenkin surkealla tavalla pieleen. Se mua tässä ärsytti, että mun piti alkaa selittää ihmisille vitsiä auki, selittää fiktiivisen hahmon tarinaa.”

Hirviniemen pitäminen sananvapaustaistelijana olisi tietenkin kohtuutonta liioittelua. Lippu ei ollut aito ja vaikka olisikin ollut, se olisi silti ollut vain mykkä lippu, ei profeetta eikä poliittinen vallanpitäjä.

Mieluummin Hirviniemi on televisioviihteen ammattilainen, joka jälleen kerran onnistui siinä, missä jokainen alalla toivoo: ohjelmasta tuli puheenaihe.

”Mut on iltapäivälehdissä leimattu hankalaksi ihmiseksi, jollainen mä välillä olenkin, kun pitää tuottaa sisältöä lehtiin ja jo seuraavassa numerossa haukutaan. Sain suurta nautintoa siitä, että tietty lehdistö sai kuraa siitä, kuinka ne olivat ensin käsitelleet Ranskan tapahtumia ja olivat seuraavassa hetkessä polkemassa meikäläistä.”

Komiikan yksi tehtävä on paljastaa tabuja ja keisari ilkosillaan. Mutta niin kuin sanomalehdissä on muitakin osastoja kuin politiikan uutiset, on huumorillakin tehtäviä, jotka ovat mieluummin arkea helpottavia kuin rakenteisiin puuttuvia. Juuri tämän Hirviniemi kokee asiakseen.

”Ihan rehellisesti jos puhun, niin miellyttämisen halu ajaa mua koomikkona. Mutta oman narsismin on oltava vain väline. Jos saa ihmiset hymähtämään ankean talven keskellä, on se ollut sen arvoista. Yhteiskunnallisen huumorin on oltava sivistynyttä ja salaviisasta. Mä olen hirmu huono niitä kirjoittamaan.”

Julkaistu: 15.4.2015