Image

Imagen pääkirjoitus: Pitääkö ihmisen aina uudistua?

Imagen pääkirjoitus: Pitääkö ihmisen aina uudistua?
Kun ihminen uudistuu, uudistumisen suunta voi olla päinvastainen kuin kaupallisilla uudistuksilla: karsiminen ja luopuminen, kirjoittaa päätoimittaja Niklas Thesslund.
Julkaistu: 22.9.2022

"Madonna on varoittava esimerkki siitä, kuinka käy, jos ihminen ei uusiudu.” Repliikki on Martina Aitolehdeltä tämän numeron kansi­jutusta ja jäi mieleen, kun toimituspalaverissa poimimme sen lehden selkämykseen. Aitolehteä harmitti, että vanha suosikkiartisti oli hänen mielestään jäänyt toistamaan vanhaa levyä. Samaan aikaan Madonnan kaltaisessa hahmossa tiivistyy myös kysymys siitä, kenen olisi uudistuttava, millä tavoin ja keiltä olemme oppineet sitä odottamaan. Ihmisiltä vai tuotteilta, kuuluivat ne sitten pop- tai johonkin toiseen teollisuuteen.

Syyskuun alussa tapasin vanhaa opiskelukaveria, jonka kanssa olemme tavanneet nähdä kerran pari vuodessa. Kaava on aina samanlainen: syödään, juodaan ja jutellaan, perjantai-illasta lauantaiaamuun. 25 vuoden aikana tapaamisissa on kuitenkin tapahtunut sisällöllistä muutosta. Ensin vitsailtiin, sitten marmatettiin Päiväni murmelina -tyyppisestä elämästä pienten lasten kanssa ja nykyisin puhutaan pitkälti siitä, miten oma paikka sukupolvien ketjussa vaihtuu ja mitä kaikkea se tarkoittaa. Toisin sanoen suhteesta on tullut syvempi ja vakavampi, mutta onko se uudistunut? Ei lainkaan, päinvastoin. Perusasetukset eivät ole muuttuneet, mutta suhteesta on tullut parempi.

Samalla tavalla vaikkapa parisuhde voi lujittua tai syventyä tai urheileva ihminen voi kehittyä pelaajana tai soittava soittajana, mutta ihmisten tai ihmissuhteiden ulkopuolella tällaista puhetapaa ei useinkaan ole. Kun kaupan, auton tai puhelimen ominaisuuksia parannetaan, myydään se usein uudistuksena ja uutena mallina, eikä niin, että tätä jo aika hyvää tuotetta on kehitetty edelleen. Toki varsinaista uudistamistakin on yleensä samalla aina tapahtunut, onhan uudessa puhelimessa aina enemmän kameroita kuin vanhassa. Kuitenkaan ominaisuuksien viilaaminen ei useinkaan riitä kertomaan, että käsillä on aiempaa parempi. Sanat ”uudistaminen” tai ”uusi” taas riittävät aina.

Ilmiselvin seuraus tästä on se, että iso osa kulutuksesta kohdistuu yhä vain uuden hankkimiseen. Ainakin oman ja pienen esiteini-ikäisiä käsittävän otoksen perusteella uutta himoitaan aivan yhtä kiivaasti kuin kolme vuosikymmentä sitten. Ajatusta siitä, että esimerkiksi vaate voisi parantua vanhetessaan, viljelevät ainakin meillä ainoastaan yli 40-vuotiaat.

Toinen kaupallisen ja henkilökohtaisen tai ihmissuhteita koskevan uudistumisen ero liittyy määrään. Kun naapurin lähikauppa reilu vuosi sitten uudistui, uusiksi meni aivan kaikki: värit, hyllyjako, valikoima ja esillepano. Jos hyllyillä oli ennen sataa erilaista tuotetta mutta jokaista melko paljon, oli eri tuotemerkkejä uudistuksen jälkeen tuplamäärä mutta jokaista pienempi erä hyllyssä. Enemmän oli silti enemmän.

Tämä lähikaupan uudistus tuli mieleeni, kun aloin miettiä, olenko itse onnistunut uudistumaan ja jos olen, milloin viimeksi. Onko tietoihin ja taitoihin tullut lisää valikoimaa? Onko tarjonta tuoretta tai ennakkoluulotonta?

Ehkä, mutta uudistumisella on silti ollut päinvastainen suunta kuin kaupallisilla uudistuksilla: karsiminen ja luopuminen. Syynä ovat tietenkin viime aikojen kriisit, jotka ovat kaikki ruokkineet erilaista vähentämistä, niin matkailun, shoppailun, autoilun kuin lihansyönninkin. Taipumukset lentää harvoin tai ostaa vain vähän uusia vaatteita ovat muuttuneet ainakin toistaiseksi pitäneiksi periaatteiksi kieltäytyä puuhista kokonaan. Toinen syy vähentämiselle liittynee ikään, samassa merkityksessä kuin missä toimittaja Manu Marttinen kirjoitti Imagen viime numerossa viisikymppisyydestään. Tasavuosia lähestyessään Marttinen oli oppinut ymmärtämään, mitkä asiat hänen elämässään olivat aina olleet kaikista tärkeimpiä, mitkä asiat ovat niitä, jotka todella lisäävät omaa onnellisuutta. Latteaa tai ei, sitä paremmin voin, mitä enemmän liikun.

Tämä ei tarkoita jämähtämistä vaan keskittymistä, ja siksi ihmislaji eroaakin esimerkiksi ruokakaupoista ennen muuta siinä, että yleensä vain ensimmäinen pystyy uudistumaan karsimalla valikoimaa.

Twitter @niklasthesslund

Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi

Kommentoi »