Image

Imagen pääkirjoitus: Oletko intohimoinen tyytyjä? Intohimo motivoi työelämässä, mutta jos sille ei anna aikaa, työstä tulee tympeää

Imagen pääkirjoitus: Oletko intohimoinen tyytyjä? Intohimo motivoi työelämässä, mutta jos sille ei anna aikaa, työstä tulee tympeää
Intohimo voi olla käpertynyttä mutta myös sillä tavalla kutsuvaa, että se luo mahdollisuuksia muillekin, kirjoittaa Imagen päätoimittaja Niklas Thesslund.
Julkaistu: 19.10.2022

Syyskuussa suoratoistopalveluihin tuli uusia kausia kahdesta suomalaissarjasta, joiden aiemmat kaudet olin monen muun tapaan jo ahminut. Tarkoitus ei ollut tarkastella ”representaatioita nuorehkoista suomalaisaikuisista kahdesta näkökulmasta”, mutta lopulta niin kävi, kun en malttanut katsoa yhtä sarjaa loppuun ennen toisen aloittamista vaan katsoin ohjelmia ristiin samojen iltojen aikana.

Nuorten aikuisten haahuilusta Helsingin Kalliossa kertova Aikuiset ei tarvinne enempiä esittelyitä, mutta kotimainen reality Latela on ollut ainakin omassa tuttavapiirissä tuntemattomampi. Sarjassa seurataan Tampereella ja sen naapurikunnissa asuvaa kaveriporukkaa, joka kunnostaa vanhoja autoja. Tehtävänanto on ollut jokaisella tuotantokaudella enemmän tai vähemmän sama: minibudjetilla hankitaan autonrämä, joka on rakennettava kokonaan uusiksi lyhyessä ajassa. Sarjan perimmäinen viehätys ei kuitenkaan ole autoissa vaan niiden korjaajissa, heidän välisessä ystävyydessään ja heidän ammattitaidossaan. Ei väliä, vaikka moottori olisi rikki ja auto runkoaan myöten ruosteen pehmittämä, osaavissa käsissä syntyy uutta osaa sen kun käy hommiin. Laji kuin laji, suvereenia osaamista on aina yhtä hurmaava katsoa.

Puheenaiheet ja kieli ovat Helsingin Kalliossa ja autotallilla Tampereen Kalkussa erilaiset, mutta suurelta osin molemmat sarjat käsittelevät samaa kysymystä merkityksellisyydestä, sitä, mikä lopulta on tärkeää. Aikuisissa siksi nousee ystävyys, sen ulkopuolella merkitys joko luistaa käsistä tai pysyy piilossa. Päähenkilö Oonan mitenkuten pystyssä sinnittelevä kahvila on tämän merkityksen etsinnän kuva, asemahalli ja välitila ennen matkaa päämäärään. Päämäärästä ei vain tiedä muuta kuin sen, että sellainen on kai aikuisella ihmisellä oltava.

Latelan autonrassaajien talli taas on määränpää itsessään, eikä ole epäselvää, mikä ainakin osalle porukasta on sitä kaikista tärkeintä. Tallilla kunnostettavien autojen vuoksi on lopetettu pari- ja työsuhteita ja saatu elintavoista ja liiallisesta stressistä johtuvia terveyshuolia.

Aikuiset on fiktiota ja Latela leikeltyä ja käsikirjoitettua tosi-tv:tä eivätkä ne näin ollen kerro, miten ”asiat oikeasti ovat”, mutta ajasta ne kertovat, sillä molempien näkökulma merkitykseen on yksilökeskeinen. Merkitys nousee oman jutun, oman intohimon löytämisestä.

Samasta aiheesta, mutta tietenkin tv-sarjojen ulkopuolista maailmaa tarkoittaen, puhui Hyvän historia -kirjallaan tunnetuksi tullut historioitsija Rutger Bregman Helsingin Sanomien haastattelussa syyskuussa. Bregmanin mukaan omaan intohimoon palautuva puhe työn merkityksellisyydestä jää helposti pinnalliseksi, kun oikeasti pitäisi puhua laajemmasta ja kauaskantoisemmasta merkityksestä. Bregman peräänkuulutti moraalista kunnianhimoa, johon kuuluu sen tarkastelu, mitä päämääriä oma työ palvelee ja mitkä ovat sen seuraukset. Bregmanin mukaan on jopa aikamme suurin tragedia, että monet palavat loppuun tekemällä jotain, millä ei alun perinkään ollut mitään väliä.

Bregmanin kaltaiset puhujat ja kirjoittajat osaavat tietenkin ottaa yleisönsä provokatiivisilla lauseilla, joiden perimmäistä väitettä on hankala kiistää. Totta kai meidän kaikkien tulisi nyt suunnata opetus-, ilmasto- tai hoitoalalle eri kriisien jatkaessa samanaikaista vyöryään. Mutta merkityksen ja intohimon ei tarvitse olla niin kaukana toisistaan kuin Bregman ehkä antaa ymmärtää. Intohimo voi olla käpertynyttä hinkkaamista mutta myös sillä tavalla kutsuvaa, että se näyttää mallia, nostaa standardeja ja luo mahdollisuuksia muillekin. Paras taide, arkkitehtuuri ja vaikkapa pienen piirin tapahtumana käynnistynyt Flow-festivaali ovat kaikki esimerkkejä tästä. Ne ovat syntyneet tyytymisen vastakohdasta, kutsuu sitä sitten intohimoksi tai elitismiksi.

Ehkä intohimo voi siksi olla työelämästä puhuttaessa myös niin vaarallinen sana, että sen mieluummin kiertää. Se on usein luonteeltaan hidasta, paneutuvaa ja syvää, että jos siihen ei ole tarpeeksi aikaa, mistä hyvänsä työstä tulee sellainen, jolla ei ole mitään väliä. Ellei sitten satu olemaan todellinen huippuosaaja, intohimoinen tyytyjä.

Twitter @niklasthesslund

Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi

Kommentoi »