Image

Imagen pääkirjoitus: Ilmastokriisi politisoitui, eikä huutokilpailussa pärjää elämäntapoja alleviivaamalla

Imagen pääkirjoitus: Ilmastokriisi politisoitui, eikä huutokilpailussa pärjää elämäntapoja alleviivaamalla
Niklas Thesslund kuskasi äidilleen kaupasta ruokaa ja tajusi, kuinka pieni tämän ilmastokuorma oli verrattuna hänen oman perheensä elintapoihin.
Julkaistu: 21.4.2021
Kun koronapandemia reilu vuosi sitten alkoi, toin kauppareissulta ruokia myös äidilleni. Kaupassa mukanani oli kaksi ostoslistaa: hänen ja oman perheeni. Jälkimmäisellä listalla oli rahkoja ja avokadoja ja erikseen vielä kohta ”herkkuja”, joka tarkoitti yleensä jäätelöä tai suklaata.
Ensimmäisellä listalla niitä ei ollut, vaan lista oli muutenkin lyhyempi ja perustavanlaatuisempi: perunoita, porkkanoita, sipuleita, ruisleipää ja pakasteseitä. Aineksia, jotka eivät varmuudella pilaannu jääkaappiin ja joista saa tavallista arkiruokaa useamman päivän ajaksi. Keittoja ja patoja, 1980-lukua. Ostosten lasku oli tietenkin olematon. Niin myös ilmastokuorma verrattuna ruokiin, jotka kannoin perheelleni.
Kauppareissut jäivät mieleen juuri kahden kauppalistan vuoksi. Oma tapa syödä ja valmistaa ruokia alkoi tuntua tarpeettomalta mässäilyltä ja suurten ikäluokkien suhde ruokaan sellaiselta, joka voisi pelastaa maailman. Tai ainakin viivyttää sen tuhoa.
Kerta ei tietenkään ollut ensimmäinen, kun katsoin ikäluokan säästäväisyyttä tai taloudellisuutta ihmetellen ja ihaillen. Tietenkin tiesin marjoja, sieniä, haukia ja lahnoja täynnä olevat pakastimet. Olin ne omin silmin nähnyt, lehdissähän niitä ei juuri esitellä.
Media rakastaa katkoksia, muutosta ja käänteitä, ja siksi lehtiin pääsee helpommin se, joka ryhtyy lentolakkoon, kuin se, joka ei koskaan muutenkaan lennä. Marjastuksen löytävä kaupunkilainen vaikuttaja on todennäköisempi jutunaihe kuin ikänsä marjastanut ja mehustanut eläkeläinen.
"Vastakkaisilta laidoilta kuuluvat kovimmat äänet myös ilmastokeskustelussa, josta on jo hyvän aikaa sitten tullut masentavaa miekkailua."
Asian pitäisi tietenkin olla toisin päin. Mutta kun ei ole, kuvan keskikohta jää tyhjäksi ja vastakkaisilta laidoilta kuuluvat kovimmat äänet myös ilmastokeskustelussa, josta on jo hyvän aikaa sitten tullut masentavaa miekkailua. Sen anti on ehkä siinä, että se saa etsimään ilmastoidoleita vaikka sitten suurista ikäluokista.
Näistäkin asioista on kyse Oskari Onnisen Imagen numeroon 4/2021 kirjoittamassa artikkelissa Ei paniikkia. Sen lähtökohtana on havainto Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuosittaisesta arvokyselystä. Kyselyssä toistuu samoja väittämiä vuodesta toiseen, jolloin päästään kiinni mahdollisiin muutoksiin suomalaisten arvoissa. Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa on yksi kyselyn väitteistä, ja viime kesän kyselyssä täysin ja jokseenkin samaa mieltä olleiden osuus vastaajista oli laskenut edellisestä kyselystä.
Onnisen haastattelema tutkijatohtori Pauliina Patana Harvardin yliopistosta sanoo yllättyneensä siitä, miten nopeasti ilmastonmuutos Suomessa politisoitui. Kun perussuomalaiset alkoivatkin kahden vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa puhua ilmastokysymyksistä, vihreistä ja vasemmistosta tuli heidän vastapoolinsa ja muiden puolueiden tehtäväksi jäi etsiä paikkansa näiden väliltä. Sellainen on aina reaktiivista ja siksi helposti luonteeltaan huutokilpailu, jossa ei pienimuotoisia elämäntapoja tähdentämällä pärjää.
"Mökkeilyä on vaikea nähdä ratkaisuna ilmastokriisiin, mutta yhtä tuhoisaa olisi syyttää heitä – meitä – jotka haluavat joskus vaihtaa maisemaa."
Maltillisuus ei tosin ole kummoisessa kurssissa muutenkaan. Korona-aika olisi voinut synnyttää puhetavan, jossa mahdollisimman pienimuotoinen elämä kotona olisi nähty arvokkaana luonnonkin kannalta, mutta enemmän kuin tätä on nähty kotimaanuutisia esimerkiksi mökkibuumista.
Mökkeilyä on vaikea nähdä ratkaisuna ilmastokriisiin, mutta yhtä tuhoisaa olisi syyttää heitä – meitä – jotka haluavat joskus vaihtaa maisemaa. Kyse on jälleen kerran siitä, miten mökkeilee. Lähipiiriin kuuluvista mökkeilijöistä toiset saunovat vain kerran viikossa ja toiset saavat lähes kaiken mökkinsä sähkön auringosta. Ja tämän ehkä arvasittekin: molemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin.
Marjastuksen löytävä kaupunkilainen vaikuttaja on todennäköisempi jutunaihe kuin ikänsä marjastanut ja mehustanut eläkeläinen.
Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi
Kommentoi »