”Oikeastaan meidän on pitänyt selittää, miksi Suomessa ei ole juuri ollut uusliberalismia. Uusliberaalit ideat, tällainen markkinaehtoistuminen, ovat hiipineet vaivihkaa Suomeen ilman, että niitä olisi edistetty ideologisesti. 1990-luvulta löytyy yksi porukka, Nuorsuomalainen puolue, jota voi pitää ideologisesti uusliberaalina. Nusuissa on kiinnostavia yhtäläisyyksiä nykyiseen liberaalipuolueeseen. Tosin nuorsuomalaisilla ja sen johtajalla Risto E. J. Penttilällä oli sivistysporvarieetos, että kulttuuri on tärkeää ja tutkimus- ja kehitysrahoitus erittäin tärkeää. Liberaalipuolueesta se ei välity.”

”Selkein muutos oli rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla. Se oli suomalaisten toimijoiden näkökulmasta varsin epäideologinen muutos, mutta siihen vaikutti paljon, mitä valtavirran taloustiede ja OECD silloin sanoivat. Lisäksi on uuden julkisjohtamisen uudistuksia, julkisen valinnan teorian inspiroimaa julkisen sektorin markkinaehtoistamista ja kaiken ulkoistamista ja kilpailutusta.”

”Hallintokulut ovat kasvaneet vain vähän sitten 1990-luvun. Niihin pitäisi päästä syvemmälle, että näkisi miten, mutta ulkoistamiset vaikeuttavat tilastointia tosi paljon. Tilastoista näkee, että Suomi on pudonnut täysin Länsi-Euroopan kelkasta, mitä tulee viranhaltijoiden määrään suhteessa väestöön. Ulkoistamisen vaikutuksia ei näe: kuinka moni tehtävä on oikeasti säilynyt mutta siirtynyt julkisen sektorin henkilöstötilastoista hankintakuluksi?”

”Pohjoismaissa hyvinvointivaltiolla on niin kova suosio, ettei kukaan saa vaaleissa kannatusta vaatimalla sen leikkaamista. Korkeintaan sosiaaliturvan leikkaamisesta voidaan puhua. Siitäkin suosikki on asumistuki. Se on ekonomistien mielestä hyvä tuki mutta onnistuttu populistisesti demonisoimaan niin, että korotukset menisivät vuokranantajille. Maahanmuutosta haluaisi leikata vajaa puolet, mutta monihan haluaisi työperäistä maahanmuuttoa. Yritystuet on kanssa yksi toiveiden tynnyri. Niistä yli puolet on erilaisia verotukia tai huojennuksia. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoveron huojennus maksaa vuodessa 800 miljoonaa, mutta sen kaikki oikeisto- ja porvaripuolueet haluavat kyllä säilyttää.”

”Yksi vääristynyt käsitys on väite, että valtion rahat olivat loppumassa eikä valtio olisi saanut lainaa. Velka kasvoi niin kovaa vauhtia, että pystyttiin näyttämään, että näin ja näin paljon pitää leikata ja sopeuttaa. Ei ole ainakaan toistaiseksi esitetty todisteita, että rahojen loppuminen olisi ollut todellinen uhka. Iiro Viinasen piti käydä henkilökohtaisesti neuvottelemassa jenilainoja Japanista, yritysjohtajat heittelivät, että Suomi joutuu IMF:n holhoukseen. Ne pitäisi perata tarkkaan. Aion itse toivottavasti tutkia asiaa. Käydä läpi arkistoja, valtiokonttorin papereita ja pöytäkirjoja ja selvittää, mistä on lainattu rahaa ja millä korolla.”

”Kuvio on aika sama kuin ennen vuoden 2015 vaaleja. Valtionvarainministeriöstä tulee madonluvut, ja poliitikot alkavat rummuttaa, että tämä pitää saada nyt kuriin. Ensi hallituskaudeksi on puhuttu neljän miljardin sopeutuksista, mutta realistisesti siitä summasta saataisiin kasaan ehkä puolet. Ylipäätään poliitikoilla on hyvin heikko käsitys, mistä sopeutukset voidaan raapia. Lisäksi olen vähän skeptinen sen suhteen, kuinka suuria sopeutuksia kannattaa tehdä ainakaan kauhean nopealla aikataululla. Velanhoitomenot nousevat nyt, mutta Jenkeistä rupeaa olemaan viitteitä siitä, että inflaatio kääntyy laskuun, jolloin myös korot laskevat. Samoin Euroopassa me ollaan menossa taantumaan koronnostojen takia, mistä seuraa yleensä korkojen lasku. Leikkaukset heikentävät talouskasvua entisestään. Jos hallituskauden alussa tehdään äkkinäisiä suuria sopeutuksia mutta tarjontalähtöinen inflaatio jää meille pidemmäksi aikaa, niin siinähän sitä ollaan sitten.”

”Poliitikkojen pitää katsoa suhdanne­tilannetta. Jos ollaan taantumassa, ei kannata sopeuttaa hirveästi, kuten 1990-luvun lamassa tai eurokriisissä tehtiin. Eurokriisin aikaan Kataisen ja Stubbin hallitukset sopeuttivat vuosina 2011–2015 enemmän kuin Sipilän hallitus niiden jälkeen. Toki myös muut maat tekivät samaa, ja koko euroalue oli taantumassa pari vuotta. Se oli erittäin huono hetki tehdä niin. Taantuma vain syveni, joten sinänsä ei ole ihme, ettei velkasuhde lähtenyt Kataisen ja Stubbin aikana paranemaan.”

”Ainakin 2010-luvun hallitukset leikkasivat juuri niistä asioista, joilla voisi vaikuttaa talouskasvuun, vähintään pitkällä aika­välillä. Hirveästi ei ollut järkeä leikata koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehityksestä tilanteessa, jossa Suomen vientiveturit ovat vaikeuksissa ja pitäisi kehittää nopeasti uusia kasvualoja ja korkeaa tuottavuutta.”

”Se on yksinkertainen laskutoimitus. Ilman eläkkeitä siis oltaisiin suunnilleen samassa luokassa kuin oltiin silloin. Jotkut muutkin menoerät ovat varmasti kasvaneet, mutta toiset pienentyneet suhteessa. Siinä näkyy ikääntyvän väestön ongelma, koska maksussa olevia eläkkeitä on poliittisesti erittäin hankala leikata. Onneksi työeläkejärjestelmä on nyt hyvässä kunnossa. Tilastoja katsoessa pitäisi muistaa, että eläkkeet lasketaan julkisiin menoihin ja työeläkemaksut kokonaisveroasteeseen. Kun on poliittinen tavoite, että kokonaisveroaste ei saa nousta, työeläkemaksujen mukanaolo luo pakon leikata muualta.”

”En ole vielä hirveän pessimistinen, mutta ehkä työvoiman riittävyydestä pitäisi olla enemmän huolissaan kuin rahojen riittävyydestä. Esimerkiksi kokoomuksen viimeisimmässä välikysymyksessä huoli asetettiin selkeästi eri kohtaan.”

”Kyllä varmaan. Työvoimapulankin suhteen puhutaan usein siitä, ettei yksityiselle sektorille riitä työvoimaa eikä sen takia saada talouskasvua ja maksajia julkisille menoille. Julkisen sektorin työvoimapula jää sen varjoon, vaikka nytkin on julkaistu listoja pahimman työvoimapulan aloista, joiden kärjessä on sotealoja ja varhaiskasvatusta. Siihen nähden suhteettoman huomion saavat savonlinnalaiset pk-yritykset ja se, että tänne meille Savonlinnaan ei löydy työn­tekijöitä tekemään sähkökaappeja.

”Toivottavasti muustakin kuin siitä, mistä sopeutetaan. Miten saadaan kasvua, mistä saadaan työvoimaa, mitä EU:ssa pitäisi tehdä vihreän siirtymän ja rahapoliitikan suhteen. Ehkä tuommoisista asioista kannattaisi.”