Puheenaiheet
Apu

Ikisielu ja Höntsäntöntsä

Ikisielu ja Höntsäntöntsä

Kun näyttelijä Johannes Lahtela lähti kolme viikkoa ensitapaamisen jälkeen kosimaan kollegaansa Anna-Leena Sipilää, eräs teatterinäytelmä jouduttiin esittämään tuplanopeudella ja poliisikin pääsi rähjäämään.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kirsi Tuura
Mainos

Kaikki hyvät tarinat alkavat sanoilla ”Olipa kerran”. Olipa siis kerran kulttuurikodin kasvatti Johannes Lahtela, joka teini-ikäisenä ihastui Q-teatterin näytöksiin. Eritoten häneen kolahti näyttelijä Anna-Leena Sipilän lavakarisma.

– Enpä tiennyt, että näyttämöllä seisoi tuleva vaimo.

Kului vuosia. Teatterikoulunsa jo päättäneenä Sipilä työskenteli freelancenäyttelijänä eri teattereissa. Lahtela pääsi kolmannella yrittämällä Teatterikorkeakouluun ja valmistui 2001. Pariskunta teki samaa työtä törmäämättä kuitenkaan toisiinsa.

– Marraskuussa 2003 Teatterikorkean kurssitoverini Jani Karvinen houkutteli minut Kansallisteatteriin katsomaan Avioliittoa italialaisittain. Hänellä oli sellainen kutina, että voisin pitää kollegastamme, joka on hänen kanssaan lavalla, Johannes Lahtela kertoo.

– Esitin näytelmässä hupsua tyttöä, höntsäntöntsää, Anna-Leena Sipilä muistelee.

Väliajalla Lahtela marssi esittäytymään näyttelijöiden lämpiöön naiselle, jota oli ihaillut jo kauan. Sipilä oli kipeä ja kuumeinen, mutta antoi numeronsa ja sai Lahtelalta soiton jo samana iltana. Rakkaus kolahti ensisilmäyksellä, molemmin puolin.

– Muistaakseni sinä syksynä ei tullut kaamosta ollenkaan. Aurinko taisi paistaa koko ajan, Sipilä hymyilee.

Kun tapaamisesta oli kulunut kolme viikkoa, Johannes Lahtela lähti kosimaan. Mies näytteli Vaasan kaupunginteatterin Kipsikiipeli-näytelmässä mafiapomo Leftiä, Anna-Leena asui Helsingissä.

Lahtelalla oli pieni mahdollisuus ehtiä 

teatterista viimeiselle Vaasa–Helsinki-lennolle, mutta se vaati kollegoiden apua. Niinpä järjestäjä lyhensi väliaikaa kymmenen minuuttia, ja näyttämöllä repliikit puhuttiin tavallista nopeammin. 

– Kävin kerran pokkaamassa, sitten taksi kiidätti minut kentälle. Olin loukannut harjoituksissa jalkani, joten kukkapuska kainalossa onnuin koneeseen, lensin Helsinkiin ja polvistuin Pasilassa. Anski vastasi myöntävästi.

Seuraavana päivänä umpirakastunut pariskunta lähti ostamaan kihlasormuksia. Kesken ajomatkaa poliisi pysäytti, sillä Sipilä oli oikonut kaistoja. Ensin poliisi puhallutti ja alkoi sitten tuijottaa vakavana Sipilää suoraan silmiin. 

– Naurahdin hermostuneesti, että ”En minä ole mitään huumeita käyttänyt. Tämä silmien loiste johtuu siitä, että olen niin rakastunut tuohon mieheen”. Ja silloin poliisi jyrähti: ”Tajuatko ollenkaan, kuinka vaarallista tuo on! Voimakas tunnetila on täysin verrattavissa humalatilaan, tuollaisessa tilassa ei saa ajaa!”

Poliisi ripitti häntä aikansa ja päästi pariskunnan jatkamaan matkaansa vasta sitten, kun Sipilä oli ensin pyhästi vannonut, ettei aja enää niin rakastuneena ja autokin pysyy tallissa loppupäivän.

Puoli vuotta myöhemmin pidettiin häät. Morsian oli pukeutunut siniseen mekkoon, joka alkoi sovituksessa kummasti kinnata.

– Hääviikolla havaitsin olevani raskaana.

Yhteinen Stella-tytär on nyt kymmenvuotias, Anna-Leenan Saara on 16. 

– Voi toki edetä myös järkevästi: seurustella pitkään ja asua yhdessä ensin neljä vuotta siinä illuusiossa, että pitkä seurustelu antaa muka takeen suhteen onnistumiselle. Olen aika vaistonvarainen ihminen. Kun sisikunta sanoo, että tuohon suuntaan, niin sinne sitten mennään, Lahtela sanoo ja vilkaisee vaimoaan.

– Minuakin taidettiin pitää hulluna, etenkin kun oli ennestään jo krantun maine miesten suhteen. Mutta nopeasti etenevässä suhteessa oli sekin ihana asia, että sai mennä naimisiin silloin kun on vielä rakastunut. Useat tutut menivät vasta kun olivat olleet usean vuoden yhdessä, Sipilä jatkaa.

Koti perustettiin Seinäjoelle, mutta siellä ei ollut turvaverkkoa. Lapset olivat pieniä, ja vanhemmat tekivät töitä teatterissa.

– Kiikutin lapsia kuutena päivänä viikossa hoitoon kymmenestä kahteen ja kuudesta iltakymmeneen ajatellen, ettei tässä ole mitään järkeä. Pikkuhiljaa teatterityö alkoi muuttua merkityksettömäksi. Tajusin, että jos teen näyttelijän työtä enää vain saadakseni siitä palkkaa, voin aivan hyvin tehdä jotain muutakin, Lahtela kertoo.

Kolmen viikon tuntemisen jälkeen kihloihin, puolen vuoden päästä naimisiin. Parasta kaikessa oli mennä rakastuneena naimisiin.

Lahtela jätti Teatterin ja alkoi automyyjäksi, eikä lapsia tarvinnut enää raahata iltahoitoon. Useita tv-, radio- ja elokuvarooleja tehnyt Sipilä alkoi kaivata töihinsä monimuotoisuutta, joten perhe muutti takaisin pääkaupunkiseudulle. Sipilä jatkoi näyttelijänä, ja Lahtela oli muutaman vuoden PR-toimistossa asiakkuusjohtajana. Vuonna 2009 hän perusti Esiintymistaidon Akatemia Oy:n yhdessä pedagogi Ilkka Tyynelän kanssa. Firmalla on tallissaan kymmenkunta näyttelijää.

Lahtela on erikoistunut runomonologeihin ja voittanut niillä palkintoja. Viime vuonna hän esiintyi ensimmäisenä suomalaisena teatterintekijänä Armenian Yerevanissa kansainvälisellä Highfest-teatterifestivaalilla, missä Pentti Saaritsan runoihin pohjautuva monologiesitys oli tekstitetty venäjäksi. Vasta paikan päällä selvisi, ettei yleisö ymmärtänyt venäjää eikä suomea. 

Toisilla olisi mennyt pupu pöksyyn, mutta Lahtela päätti heittäytyä.

– Silloin todella valkeni, että ”Ei ole tärkeää, mitä sanotaan vaan miten se sanotaan”. 

Aidon läsnäolon voima on pitelemätöntä. 

– Tilanne Armeniassa vaati uskallusta luottaa siihen, että läsnäolo kantaa. On oikeastaan kumma, että Suomessa tähän on kiinnitetty niin vähän huomiota. Vaikka tapaamisessa olisi vaakalaudalla yrityksen maine ja sopimuksella olisi iso rahallinen arvo, edelleen meillä mennään sillä asenteella, että ”tuurilla ne laivatkin seilaa”. Tosin asenteet ovat alkaneet muuttua. 

Sipilä katselee pää kallellaan miestään, jonka kädet tekevät suuria italialaisia kaaria.

– Menin naimisiin idealistinäyttelijän kanssa, joka muuttui autokauppiaaksi, ja nyt olen naimisissa toimitusjohtajan kanssa. Samasta ihmisestä voi löytyä monta erilaista tyyppiä. Rakastuin Johanneksen intoon. Hän on suuri vanha sielu. Ikisielu, Sipilä virnistää.

Onko rakkaus muuttunut?

– Luojan kiitos kyllä, muuten ei ehkä oltaisi enää hengissä. Ensimmäinen vuosi oltiin niin onnellisia että yökötti!

Kumpikin tarvitsee välillä omaa tilaa, ja kumpikin sitä myös antaa ja saa. Omina hetkinään Sipilä harrastaa liikuntaa tai vetäytyy lukemaan. Viime huhtikuussa Lahtela kävi kasaamassa ajatuksiaan viikon ajan Athosvuoren luostareissa Pohjois-Kreikassa.

– Olen myös saanut tehdä töitä ulkomailla, kun Johannes on hoitanut lapsia. Tein kolmen kuukauden kiertueen Ruotsissa ja kuuden viikon harjoitteluperiodin Berliinissä, Sipilä kertoo.

Tuleeko koskaan riitaa? 

– Vain silloin kun toinen on kätkenyt toisen tavaran, Sipilä hymyilee.

Millä rakkautta ylläpidetään?

– Kahdenkeskisillä treffeillä; mennään hyvään ravintolaan syömään. Syyskuussa lähdemme ensimmäistä kertaa kaksistaan lomamatkalle ilman lapsia. Mutta aivan hyvin toimii myös tiskikoneen tyhjennys. Rakkaudesta voi puhua vaikka kuinka paljon, mutta loppusuoralla käytännön teot ratkaisee, Lahtela sanoo.

– Arjesta on tullut nykypäivänä asia, jota pitäisi välillä päästä pakenemaan. Parisuhteessa pitäisi koko ajan olla jotain ilotulitusta ja juhlaa. No, se on minulle juhlaa, että tuossa on ollut tuo sama ihminen viimeiset yksitoista vuotta, ja sekin on juhlaa, että tuon ihmisen lisäksi on kaksi ihanaa tyttöä!

Elokuussa avioliitto täyttää 11 vuotta. ●

Teksti Eve Hietamies, kuvat Kirsi Tuura

Julkaistu: 16.9.2015