Apu

Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto rakastavat törkyhuumoria – Suhteen kyytipojaksi tarvittiin umpisuoli ja sairaalabakteeri

Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston kotona kukkii alatyyli. Taiteilija-pariskunta uskoo naurun olevan avaintekijä heidän 30 vuotta kestäneessä suhteessaan.
Kuvat Antti Raatikainen

Muusikko Iiro Rantalan ja näyttelijä Lotta Kuusiston olohuoneen seinällä roikkuu kaksi valtavaa Kuutti Lavosen maalausta.

Toinen esittää nais-, toinen mieshahmoa. Jälkimmäinen katselee ympärilleen murjottavin ilmein.

Mahtaako se kuvastaa talon isäntää?

– No, ei oikeastaan, Rantala sanoo ja nauraa.

– Mutta se sopii hirveän hyvin meidän lattian sävyyn. Näin taiteellinen mä olen!

Kuutti Lavosen maalaus koristaa Rantalan ja Kuusiston asuntoa Lallukan taiteilijakodissa.

Hän tietysti vitsailee. Sekä Rantala että Kuusisto ovat täysiverisiä taiteilijoita päälaesta varpaanpäähän, ja sen mukainen on myös heidän asuntonsa.

Pariskunnan 156 neliön koti sijaitsee Lallukan taiteilijakodissa Helsingin Etu-Töölössä.

Täällä he ovat eläneet elämäänsä syyskuusta 2014. Naapureina asuvat muun muassa säveltäjä Olli Kortekangas ja näyttelijä Stig Fransman, alapuolella näyttelijä Sulevi Peltola.

Taiteilijaelämää, mitä suurimmassa määrin siis.

Se johdatti heidät aikanaan myös yhteen.

Resuisen näköisiä tyyppejä

Keväällä 1988 Espoon Teatterin kannatusyhdistys järjesti perinteiset teatteritanssijaiset. Esiintyjiksi tapahtumaan palkattiin Espoon balettiopiston parikymppisiä opiskelijoita.

Eräs heistä oli Lotta Kuusisto, Olarissa varttunut taiteilijaperheen tytär, joka osallistui muiden tanssijoiden mukana Tapiola Garden -hotellissa järjestettyihin harjoituksiin. Paikan päällä odotti nuori ja tuntematon jazzyhtye Trio Töykeät johtajanaan 18-vuotias pianisti Iiro Rantala.

Aika resuisen näköisiä tyyppejä, Kuusisto ajatteli säestyksestä vastannutta kokoonpanoa silmäillessään.

Trion energinen musiikki teki kuitenkin vaikutuksen, ja kuinka ollakaan, tanssiaisten jälkeen Kuusisto päätyi ystävänsä kanssa jatkamaan iltaa bändin poikien kanssa hotellin baariin. Illasta tuli pitkä ja kostea.

Yhteinen huumorintaju on Rantalan ja Kuusiston mielestä ehdottoman tärkeää. – Kolikon kääntöpuoli on se, että me kyllästytään aika nopeasti ikävystyttäviin ihmisiin. Valmiiksi käsikirjoitetut keskustelut ahdistavat jo etukäteen, Rantala kertoo.

Nyt ihailevia katseita keräsi puolestaan Kuusisto. Hän tunsi varsin hyvin jazzin historiaa ja teki knoppitiedoillaan nuoreen pianistiin syvän vaikutuksen. Ei Rantala ollut tällaiseen naiseen aiemmin törmännyt!

Eivätkä yhteneväisyydet siihen jääneet.

Pöydässä viljeltiin illan aikana laajalti hurttia muusikkohuumoria ja kilpailtiin siitä, kuka kertoo mauttomimmat jutut. Yllätyksekseen Rantala ja Kuusisto huomasivat nauravansa samoille vitseille.

Niille kaikkein törkeimmille.

Erittäin härskiä kamaa

Rantala ja Kuusisto sanovat huumorin olevan yhä avaintekijä heidän suhteessaan. Tavallaan koko heidän elämänsä perustuu siihen. Vitsejä väännetään arkipäivän rutiineista, työhuolista tai vaikkapa sukulaissuhteista – oikeastaan mistä tahansa.

Jutut eivät kestä edelleenkään päivänvaloa.

– Se on erittäin härskiä kamaa. Semmoista materiaalia, jota pitäisi mennä Arto Nybergiin pyytämään anteeksi, Rantala kuvailee.

"Tänä päivänä vain tuntuu, että huumori on aika tiukoilla. Ihmiset ottavat kaiken hirveän tosissaan."
Lotta Kuusisto

Sen myöntää Kuusistokin.

– Meidän mielestämme elämä ilman komediantajua on ylipäätään mahdotonta. Tänä päivänä vain tuntuu, että huumori on aika tiukoilla. Ihmiset ottavat kaiken hirveän tosissaan, Kuusisto arvioi.

Eivät he pelkää nauraa myös omille oikuilleen ja luonteenpiirteilleen. Molempien mielestä on ainoastaan vapauttavaa, jos erilaisia elämän kipupisteitä pystyy käsittelemään huumorin keinoin.

Rantalalle ja Kuusistolle huumori on toiminut selviytymiskeinona, ja todennäköisesti sillä on ollut iso osuus myös siinä, että he ovat pysyneet yhdessä. Suurin osa ystäväpariskunnista on päätynyt eroon.

Ei heidänkään rakkaussuhteensa silti pelkän huumorin voimin syntynyt.

Siihen tarvittiin tulehtunut umpisuoli.

Ihmisten erikoiset piirteet huvittavat Rantalaa ja Kuusistoa, mutta he osaavat nauraa myös itselleen. He kertovat monesti naljailevansa toisilleen, keneltä mikäkin ominaisuus on peritty.

Umpilisäketulehdus ja sairaalabakteeri amoreina

Syksyllä 1990 Rantala istui lentokoneessa matkalla New Yorkiin. Hän oli päässyt opiskelijaksi arvostettuun Manhattan School of Musiciin. Vuotta myöhemmin Kuusisto seurasi perässä ja aloitti omat tanssiopintonsa Nikolais & Louis Dance Labissa.

Eivät he vieläkään pariskunta olleet. Selvää vipinää kaksikon välillä silti oli.

Eräänä päivänä Rantala tunsi pistävää kipua vatsassaan. Pianisti kiidätettiin Harlemissa sijainneen North General Hospitalin teho-osaston leikkauspöydälle. Diagnoosi: umpilisäketulehdus.

"Mulle on edelleen kauhistus, jos kalenteri on tyhjä."
Iiro Rantala

Operaatio ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Rantala oli pulleampaa sorttia, ja leikkaava lääkäri avasi hänen vatsansa aluksi väärästä kohdasta.

Kun leikkauksesta oli selvitty, iski leikkaushaavaan sairaalabakteeri. Rantala makasi sairaalassa lopulta kolmen viikon ajan. Samalla hän tippui kaikilta toisen lukukauden kursseilta.

Jotain hyvää episodista silti seurasi. Kuusisto kävi katsomassa sairaalassa riutuvaa pianistia lähes päivittäin. Kokemus lähensi kaksikkoa.

Suomeen he palasivat pariskuntana.

Taitelijapariskunnan kotona kinastellaan harvoin. – Ehkä me riideltiin nuorempina, silloin, kun pitääkin riidellä. Nykyisin asioiden antaa mieluummin vain mennä. Vaikka saatan minä välillä mököttää. Esimerkiksi viime viikolla, kun pakastin oli päästetty sulamaan, Kuusisto kertoo.

Kärsimätön ja järjen ääni

Yhteistä elämää on takana lähes kolmen vuosikymmenen verran. Siinä ajassa molemmille lienee selvinnyt, minkälainen puoliso on rinnalle tullut otettua.

Pariskuntaa ei juuri tarvitse patistella, kun heiltä pyytää luonnehdintoja toisistaan.

Kuusisto kuvailee Rantalaa energiseksi, otteissaan ripeäksi ja ennen kaikkea rehelliseksi aviomieheksi. Jälkimmäistä ominaisuutta hän sanoo arvostavansa Rantalassa kaikkein eniten.

– Iiro on myös todella hyvä kannustaja. Hän on itse niin rohkea kokeilemaan kaikenlaista uutta. Hän patistaa, että tulta päin. Itse varmistelen enemmän.

Myös Rantala ylistää puolisoaan. Hän luonnehtii Kuusistoa perheen järjen ääneksi.

– Olen luonteeltani kauhean kärsimätön ja äkkipikainen, ja monessa asiassa olisi lähtenyt mopo käsistä, ellei Lotta olisi saanut pidettyä jalkojani maassa. Olen oppinut häneltä myös empatiakykyä. Lotta on kyllä tosi kiva kumppani.

Vieressä kuunteleva Kuusisto esittää loukkaantuvansa.

– Ai, vaan kiva? hän puuskahtaa.

– No niin, vituiksi meni tämäkin suitsutus, Rantala huokaa dramaattisesti.

– Kummankaan ei tarvitse alkaa mittailla toista. Eikä meillä ole mitään pahoja kriisipisteitä. Voimme antaa toisillemme hyvin kärkästäkin palautetta ilman, että se menisi miksikään parisuhdeväittelyksi, Kuusisto kertoo.

Nousujohteinen ura ja lapsia, ei kriisiä

Suomeen Rantala ja Kuusisto palasivat 1993 ja muuttivat saman tien yhteen. Kahta vuotta myöhemmin syntyi esikoispoika Topi.

Rantalan muusikon ura oli tuolloin vahvassa nosteessa: Trio Töykeistä kasvoi jazz-

ilmiö, jolle riitti kysyntää aina Australiaa myöten. Bändikeikkojen ohessa Rantala tehtaili innostuksissaan musiikki- ja tanssiesityksiä, elokuva- ja teatteriproduktioita, televisio-ohjelmia ja pianokonsertteja.

Kaikkiin tarjouksiin hän vastasi kyllä.

– Mulle on edelleen kauhistus, jos kalenteri on tyhjä, Rantala paljastaa.

Vuosituhannen vaihteessa syntyi toinen poika, Bruno. Samaan aikaan perhe rakensi omakotitaloa Sipooseen. Oli aikoja, jolloin Rantala ja Kuusisto ehtivät nähdä toisiaan vain satunnaisesti. Nuo vuodet olivat suhteen todelliset koetinkivet.

Rajoittiko puolison vauhti Kuusiston uraa?

Siihen Kuusisto ei usko, mutta ei hän myöskään kiellä, etteivätkö olosuhteet olisi hänen valintoihinsa vaikuttaneet. Ammattimaisen tanssimisen hän jätti vuonna 2004. Aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt kaikkeen.

– Voisihan näistä asioista tehdä suuremmankin kriisin, jos haluaisi. Mutta me ollaan oltu aika huonoja kriisiytymään.

– No, aika varhain tajuttiin se, ettei voi olla yhdessä, jos ajattelee, että toisen pitäisi muuttua jollakin lailla, Kuusisto kertoo. – Niin, mä esimerkiksi pieren edelleen, Rantala paljastaa.

Se tosin kuulostaa lähes vähättelevästi sanotulta. Pariskunnan välit ovat tosiasiassa niin mutkattomat, että he ovat päätyneet tekemään vuosien varrella lukuisia yhteistyöprojekteja.

Niistä merkittävimmäksi he laskevat Timo Parvelan ja Virpi Talvitien Maukka ja Väykkä -lastenkirjat, jotka ovat kääntyneet Rantalan ja Kuusiston hyppysissä musiikkinäytelmiksi ja Yleisradiolle tehdyiksi televisiosarjoiksi.

Molempien mielestä puolison kanssa työskentelemisestä on pelkästään hyötyä: työasioita voi puntaroida ja pallotella silloin, kun haluaa, ja lisäksi asioista voi puhua suoraan, vailla turhaa diplomatiaa. Se tosin vaatii molemmilta vahvaa keskinäistä luottamusta.

"Mun mielestäni kaikki on muuttunut koko ajan vain paremmaksi."
Lotta Kuusisto

– Kummankaan ei tarvitse alkaa mittailla toista. Eikä meillä ole mitään pahoja kriisipisteitä. Voimme antaa toisillemme hyvin kärkästäkin palautetta ilman, että se menisi miksikään parisuhdeväittelyksi, Kuusisto kertoo.

Eivät he muutenkaan ole kovia riitelemään. Taiteilijapariskunnille tyypillistä räiskyvää ja dramaattista mielipiteenvaihtoa Rantalan ja Kuusiston huushollista on turha etsiä. Kotinsa ilmapiiriä he kuvaavat ”mukavan harmoniseksi”.

Mikä on heidän salaisuutensa?

– No, aika varhain tajuttiin se, ettei voi olla yhdessä, jos ajattelee, että toisen pitäisi muuttua jollakin lailla, Kuusisto kertoo.

– Niin, mä esimerkiksi pieren edelleen, Rantala paljastaa.

– Kyllä näin on. Myös unissasi.

Riitämme sellaisina kuin olemme

Rantala ja Kuusisto pohtivat, että he taitavat elää  aika ihanaa vaihetta elämässään. Perheen pojat asuvat edelleen kotona, mutta he elävät jo hyvin itsenäistä elämää. Bruno, 18, kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi ja Topi, 24, pyörittää vuokra-asuntoja tarjoavaa start up -yritystä.

– Vielä kun tajuaisivat muuttaa, Rantala leukailee.

Ei hän sitä oikeasti tarkoita. Siitä Rantala ja Kuusisto sanovat olevansa erityisen kiitollisia, että välit jälkikasvuun ovat pysyneet hyvinä. Myös pojat viettävät mielellään aikaa vanhempiensa kanssa.

Myös viiden vuoden takainen muutto Helsinkiin on mullistanut heidän elämäänsä. Koskaan aikaisemmin he eivät ole käyneet konserteissa, teatteriesityksissä ja elokuvissa näin paljon. Joka paikkaan pääsee kävelemällä.

– Mun mielestäni kaikki on muuttunut koko ajan vain paremmaksi, Kuusisto sanoo.

– Elämä on tavallaan rauhoittunut. Ei me edelleenkään olla kaikesta samaa mieltä, mutta ei se muuta mitään. Voi luottaa siihen, että me riitämme sellaisina kuin olemme ja olemme jatkossakin hyväksi toisillemme.

Lotta Kuusisto

  • Syntynyt 6. kesäkuuta 1966 Helsingissä.
  • Entinen ammattitanssija ja koreografi, nykyinen freelancenäyttelijä ja Musiikkiteatteri Kapsäkin jäsen. Ura kattaa musiikkinäytelmiä, elokuvia ja tv-sarjoja.
  • Perheeseen kuuluu kaksi aikuista poikaa, 24-vuotias Topi ja 18-vuotias Bruno.

Iiro Rantala

  • Syntynyt 19. tammikuuta 1970 Helsingissä.
  • Pianisti, säveltäjä ja jazzyhtye Trio Töykeiden perustaja.
  • Säveltänyt muun muassa musikaaleja, elokuva- ja teatterimusiikkia. Juontanut myös radio- ja televisio-ohjelmia.

Julkaistu: 26.1.2020
Kommentoi »