Apu

Idols-kisa ratkeaa



Idols-kisa ratkeaa

Kilpailijat ovat raskainta sarjaa, mutta tuoreutta ja valovoimaa puuttuu.
Teksti Yrjö Rautio

Suuri yllätys olisi, jos Sauli Niinistö valittaisiin jo ensimmäisellä kierroksella, vielä suurempi, jos häntä ei valittaisi edes toisella kierroksella.

Kansa on mieltynyt tähän kokoomuslaiseen talousupseeriin – kuka mistäkin syystä, kuka ilman kummempaa syytä.

Niinistö on siitä ihanteellinen ehdokas, että häneen voi liittää mitä odotuksia tahansa, myös keskenään täysin ristiriitaisia. Hän on kyllin vaikeaselkoinen. Häneen liittävät toivonsa niin Nato-jäsenyyden kannattajat kuin vastustajatkin. Toiset heistä ovat väärässä, mutta se selviää vasta vaalien jälkeen.

Niinistön suosio ei perustu ainakaan siihen, mitä hän on tehnyt tässä vaalitaistelussa. Se perustuu kuusi vuotta sitten hankittuun kannatuspääomaan. Kilpailijat ovat raskainta sarjaa, mutta tuoreutta ja valovoimaa puuttuu. Ehkä ihmiset haluavat nyt myös vaihteeksi kokeilla oikeistolaista presidenttiä 30-vuotisen demareiden hirmuvallan jälkeen.

Niinistön suosio johtunee myös politiikan viihteellistymisestä. Ulkonäkö, edustavuus ja sulava käytös painavat joidenkin vaa’assa enemmän kuin kokemus ja osaaminen, vaikka Niinistöltä myös niitä löytyisi.

Presidentinvaalit ovat monille eräänlainen Idols-kisa.

Neljäs voittaa

Presidenttiä ei enää valita pätevyyden – kokemuksen, näyttöjen, kykyjen, verkostojen – perusteella. Jos niin tehtäisiin, Paavo Väyrynen ja Paavo Lipponen olisivat omaa luokkaansa. Kaukana heidän jäljessään tulisi Niinistö. Niinistön edelle menisi myös Pekka Haavisto, jos pelkästään presidentin valtaan kuuluvat asiat ratkaisisivat. Talous ei niihin kuulu, kansainväliset kriisit kuuluvat.

Väyrynen kilpailee Haaviston kanssa tasaväkisesti pääsystä toiselle kierrokselle. Hänestä ei ole Niinistön kaatajaksi, jos sinne pääseekin. Ei riitä, että on paljon kannattajia, jos vastustajia on vielä paljon enemmän.

Lipposen limbo on tämän vaalitaistelun suurin yllätys. Ilta-Sanomien gallupissa jopa Paavo Arhinmäki meni hänen ohitseen. Toiseksi suurimman puolueen suuri ehdokas olisi jäämässä vaaleissa sijalle kuusi.

Aivan näin tuskin käynee, mutta silti Sdp:tä uhkaa kaikkien aikojen vaalikatastrofi.

Sdp selitti viime kevään eduskuntavaalien tuloksen voitokseen, vaikka se oli historian huonoin. Jos Lipponen jää alle 10 prosentin, kaikki selittely mahtuu sanaan pöö.

Omituiset oivallukset

Vaalitaistelu synnyttää myös omituisten oivallusten kerhon.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen haluaa Väyrysen presidentiksi, jotta hänestä tulisi hallituksen vastavoima. Tämä, jos mikä, olisi painava syy olla äänestämättä Väyrystä.

Presidentti ei ole minkään vastavoima, kaikkein vähiten eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen. Jos hän sellaiseksi pyrkii, hän rikkoo perustuslakia ja saa aikaan pelkästään ison kriisin ja sekasorron.

Mikael Jungner taas uhkaa – tai lupaa – jättää Sdp:n puoluesihteerin pestin, jos Lipposen vaalitulos on yhtä huono kuin gallupit. Äänestäjälle tarjotaan kaksoisbonusta: kun et äänestä Lipposta, pääset myös Jungnerista.

Julkaistu: 19.1.2012