Apu

Idealismista idiotismiin

Idealismista idiotismiin

Ylhäisön tapoihin kuului muinoin jaella köyhille pieniä murusia suurista rikkauksistaan. Nykyajan ylhäisön, yritysjohtajien ja muiden isotuloisten, vapaaehtoisissa palkanalennuksissa olisi sama maku ja tarkoitus.
Teksti Yrjö Rautio
Mainos

Matka idealismista idiotismiin vei vain noin kaksi sekuntia.

Presidentti Sauli Niinistö luopuu palkkionsa korottamisesta 160 000 euroon ja tyytyy vain 126 000 euroon – puhtaana käteen. Silläkin pihi mies pärjää, kun on muitakin tuloja, vaimo ansiotöissä ja kun saa ilmaiseksi asunnon Mäntyniemestä, kesämökin Kultarannasta ja täyden ylöspidon.

Niinistön päätöstä voi kunnioittaa. Ainakin hän toimi niin kuin on opettanut ja luvannut. Tosin paljon tehokkaampi tapa tinkiä presidentin erityiseduista olisi panna palkkio verolle.

Jos Niinistö halusi olla esimerkkinä jollekulle, niin ahnaille yritysjohtajille. Usko esimerkin voimaan vaatii suurta idealismia.

Presidentin yksityinen idealismi muuntui välittömästi yleiseksi idiotismiksi, kun mediamylly alkoi jauhaa hänen tekoaan. Kaikista tuuteista tulvi tauotta keskustelua yleisestä palkkojen alennuksesta. Koko maa tuntui tulleen hulluksi.

Aateveljet pilasivat

Niinistö joutui tarkentamaan, ettei hän suinkaan tarkoittanut yleistä palkkojen alennusta.

Hän halusi edistää oikeudenmukaisuutta ja parantaa taloustilannetta.

Niinistön sanoman pilasivat hänen omat aateveljensä ja innokkaat ihailijansa politiikassa, elinkeinoelämässä ja mediassa. Niinistön olisi pitänyt arvata, että juuri niin käy.

Yleinen palkkojen alennus kasvattaisi epäoikeudenmukaisuutta. Tuhansienkaan eurojen palkkaleikkaus ei rikkailla tunnu missään, satasenkin vienti voi tuhota pienituloisen toimeentulon.

Palkat eivät ole likimainkaan merkittävin Suomen talousongelmien syy. Maailman ja Euroopan talous on taantumassa. Suomen vientiteollisuuden kahden avainalan, metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden, tuotteet eivät mene kaupaksi, ja niistä saadaan entistä huonompi hinta. Palkka-alesta olisi hyvin vähän apua näihin ongelmiin.

Palkka-alesta hyötyisi vain vientiteollisuus. Kaikki muut häviäisivät. Kotimainen kulutus on varjellut meitä syvältä taantumalta. Palkka-ale hyydyttäisi kotimarkkinat ja syöksisi maan itse aiheutettuun lamaan.

Ylhäisön almuja

Ylhäisön tapoihin kuului muinoin jaella köyhille pieniä murusia suurista rikkauksistaan.

Nykyajan ylhäisön, yritysjohtajien ja muiden isotuloisten, vapaaehtoisissa palkanalennuksissa olisi sama maku ja tarkoitus. EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila sen sanoi: ”Taivaspaikan saa, kun lahjoittaa rahaa” (Talouselämä 4.1.).

Johtajien tuloja voitaisiin alentaa jo sen vuoksi, että kukaan ei niin suuria tuloja ansaitse eikä tarvitse. On sitä paitsi huono vaatia muilta palkanalennuksia, jos on itse juuri saanut kymmenien prosenttien palkankorotuksen.

Mutta ei edes yritysjohtajien palkanalennuksista juuri yhteistä hyvää koituisi. Verotulot vähenisivät, ja kestävyysvaje kasvaisi. Palkkasäästöt menisivät osakkeenomistajille.

Suurituloisten verotusta on kiristettävä jyrkästi, jos todella halutaan tasata tuloja ja edistää yhteistä hyvää. Ei tämäkään tosin ongelmatonta olisi.

Kyvykkäimmät yritysjohtajat voisivat karata rahakkaammille markkinoille, ja menettäisimme ehkä enemmän kuin hyötyisimme.

Julkaistu: 9.1.2013