Apu

Hyvää matkaa, jääsydämet! Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevän Icehearts-joukkueen tie kohti aikuisuutta jatkuu hyvissä käsissä

Hyvää matkaa, jääsydämet! Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevän Icehearts-joukkueen tie kohti aikuisuutta jatkuu hyvissä käsissä
Seurasimme Icehearts-poikajoukkueen matkaa kolmen vuoden ajan. Paljon on tehty, ja paljon yhdessä koettu. Nyt on Suutarilan Messien aika jatkaa elämässään eteenpäin.
Julkaistu: 13.6.2022

Messi, Lionel Messi lukee paidan selässä. Mutta nyt ei olla Barcelonassa eikä Pariisissa, vaan Helsingissä. Pallo kuitenkin pyörii, ja Messi-paitainen poika potkii sitä yhtenä Suutarilan ala-asteen Iceheartsin iltapäiväkerhon jäsenenä.

Kentällä on pienet futsal-pelit ja kasvattaja – niin kuin täällä kutsutaan turvallista luottoaikuista – Toni Schüller on pelissä mukana: välillä veskarina, välillä kentällä, välillä myös tuomarin roolissa.

Pallo osuu yhtä pojista jalkojen väliin. Se tuntuu naurattavan myös näitä kymmenvuotiaita poikia – ihan niin kuin on edellisiäkin sukupolvia.

– Hei, pojat, ei se naurata, jos itseä osuu, Schüller sanoo ja kysyy saman tien pojan vointia.

– Ootsä kunnossa?

Poikaa naurattaa itseäänkin. Ei hätää.

Suutarilan ala-asteen Iceheartsin iltapäiväkerholaiset pelaavat futsalin lisäksi salibandya.

Icehearts-joukkueissa pelasi tänä keväänä jo 950 lasta

Suomessa on pelattu jääsydänten joukkueessa jo 26 vuoden ajan.

Icehearts-järjestön perustivat pappi, jääkiekon parissa pitkään toiminut Ilkka Turkka ja hänen poikansa Ville vuonna 1996. Järjestön tavoite on ollut alusta lähtien estää syrjäytymistä. Iceheartsin toiminta on ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.

Ensimmäisenä vuonna Turkat vetivät vantaalaista jääkiekkojoukkuetta. Mukaan otettuja lapsia yhdisti se, että he olivat syrjäytymisvaarassa. Heille haluttiin antaa mielekästä tekemistä ja tilaisuus pelata oikeassa jääkiekkojoukkueessa. Lätkä on kallis harrastus eikä mahdollista läheskään kaikille lapsille.

Syrjäytymistä vastaan Icehearts toimii edelleen lapsia kasvattaessaan, mutta jääkiekon lisäksi treenataan muitakin lajeja. Suutarilan tämä ryhmä keskittyy salibandyyn ja futsaliin.

Toiminta on myös laajentunut. Päättyneen lukukauden aikana omia joukkueita oli eri puolilla Suomea. Icehearts-logopaidassa pelasi 62 joukkuetta, joihin kuului 950 lasta. Nykyisin mukana on myös tyttöjoukkueita.

Nykyisin kaikki Icehearts-joukkueet eivät välttämättä osallistu mihinkään kilpasarjaan. Kilpailua tärkeämpää on tarjota lapselle turvallinen polku kuljettavaksi 12 vuodeksi.

Turvallisuutta tuo ennen kaikkea tuttu aikuinen, oman ryhmän kasvattaja, joka on sitoutunut viemään lapsen nuoruuden nivelkohtien läpi täysi-ikäisyyteen saakka. Kun kasvattajaksi ryhtyy, sitoutuu siis hommaan 12 vuodeksi.

Vuonna 2019 kasvattaja Toni Schüller pelasi Unoa Waelin ja muiden poikien kanssa.

Iltapäiväkerhossa viihdytään kesälomallakin

Alex vääntää Suutarilan ala-asteen liikuntasalin nurkassa harmaapaitaisen Jaakon kanssa.

Alex menee viidennelle, Jaakko neljännelle luokalle, kun koulu elokuussa jatkuu. Heillä on kotoa saatu lupa esiintyä tässä lehtijutussa.

Jaakko on ollut mukana Iceheartsin Suutarilan ala-asteen joukkueessa alusta lähtien, kolme vuotta. Jalkapallo on Jaakolle mieluista, ja kentällä hän näyttää pärjäävän oikein hyvin.

– Mä pelaan myös Malmin Palloseurassa, Jaakko ilmoittaa.

Alex käy koulua Puistolassa ja kulkee koululle muutaman kilometrin matkan polkupyörällä. Jos sää on mahdoton, Schüller tai muu koulun kasvattajista hakee Alexin autolla.

Kesäloma on molemmille mieluinen, mutta kivoja muistoja on Iceheartsin kesän iltapäiväkerhostakin. Siitä, kun mennään uimaan Kumpulaan.

– Ja se oli ihan parasta, kun oltiin Eerikkilässä leirillä, Alex kertoo.

Urheiluopistossa oltiin kuulemma samaan aikaan kuin Huuhkajat, Suomen miesten jalkapallomaajoukkue.

Vuonna 2020 Ali ja Jaakko keskeyttivät vesisodan poseeratakseen.

Kasvattajan työhön sitoudutaan 12 vuodeksi

Icehearts saa elokuussa kovan luokan täydennystä, kun nuorisotutkimuksen suuri nimi Mikko Salasuo aloittaa elokuussa järjestön erityisasiantuntijana. Hän on talous- ja sosiaalihistorian dosentti, joka siirtyy Iceheartsiin Nuorisotutkimusseuran vastaavan tutkijan paikalta.

Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on Salasuolle hyvin tuttua, hänet tunnetaan ennaltaehkäisevän päihdetyön pioneerina Suomessa.

Salasuo on hyvällä näköalapaikalla kommentoimaan Iceheartsia ennen aloittamistaan.

Iceheartsin tärkeyden ja merkityksen Salasuo määrittelee mielessään nyt näin: ”Suomalaisen yhteiskunnan palvelut ovat jakautuneet erilaisiin siiloutuneisiin toimialoihin jo koulussa, mutta kaikille lapsille se ei alkuunkaan riitä”.

– Icehearts ottaa kopin näistä, siilojen ulkopuolelle pudonneista lapsista. Kokonaisvaltaisesti, Salasuo sanoo.

Maaliskuussa 2021 Jerry (vas.) nautti mäenlaskusta Alin kanssa ensimmäisenä päivänään Suutarilan Iceheartsissa.

Tavallaan kyse on yksinkertaisesta asiasta, Salasuo tähdentää. Kun joku lapsi esimerkiksi vilkkautensa, huomionkipeytensä tai muun syyn takia tarvitsee tukea koulussa pärjäämiseen, hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka auttaa kasvamisessa.

– Se on ikiaikainen kasvatuksen tapa, joka on ollut vähän rapautumassa koulusta – tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat vanhemman auttamaan. Lapselle ei saa tulla tunnetta, että hän joutuu räpistelemään yksin näissä siiloissa, joissa ei yksin pärjää.

Tarvitaan pysyvyyttä ja turvaa. Siksi Icehearts-kasvattaja sitoutuu tehtäväänsä peräti 12 vuoden ajaksi. Icehearts-joukkue antaa lapsen rinnalle aikuisen, joka pysyy siinä varmasti kaikki kasvamisen vuodet.

Se on kasvattajalle vaativa sitoumus, sillä hän ei voi vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa toiselle puolelle Suomea 12 vuoteen.

On oltava mukana lasten elämässä aikuisuuden kynnykselle asti.

– Mutta kyllähän kasvattajan työ on palkitsevaa. Mikä voisi olla palkitsevampaa kuin onnistuminen?

"Se, joka ei tykkää meetvurstista, on outo"

Pelaamisen jälkeen pojat kokoontuvat Iceheartsin iltapäiväkerhon luokkatilaan. On nälkä. Ihmekös tuo kasvavilla pojilla, joilla kouluruuan nauttimisista on jo tunteja ja sen jälkeen on jo urheiltu hiki päässä.

Jugurttia ja leipää odottaessa on aikaa puhua jalkapallon keräilykorteista.

– Mulla on Ronaldo! Multa puuttuu vaan Lewandowski ja Angel di Maria.

Schüller huutelee ruokavaihtoehtoja.

– Se, joka ei tykkää meetvurstista, on outo, joku ilmoittaa.

Joukkue jakautuu hetkessä muutamien poikien keskusteluryhmiin. Ulkopuolinen ei ymmärrä, mitä rivien väleissä tai ilmeillä viestitään.

Mutta Schüller huomaa, että ilmassa leijuu jonkinasteinen ärsyttäminen.

– Älä tuo pöytään sellaista, mitä et voi kertoa, hän sanoo.

Poika virnistää. Onko ilmeessä voitonriemua? Oliko hän kasvattajan huomion perässä alun perinkin, lähtiessään vähäeleisesti provosoimaan kaveriaan?

Marraskuussa 2020 Suutarilassa: salibandya vihdoinkin! Iceheartsissa ensimmäinen vuosi on ryhmäytymistä, toisen vuoden syksyllä alkavat urheilujoukkueen harjoitukset.

Ryhmäkoolla varmistetaan, että kaikki saavat huomiota

Suvivirsi, kevätjuhla ja lukuvuoden päättyminen herättävät ohjaaja Schüllerissä ristiriitaisia tunteita. On tietysti palkitsevaa, että kouluvuosi on saatu pakettiin, ja kesäkuun ajan oma Icehearts-ryhmä kokoontuu iltapäiväkerhoon maanantaista keskiviikkoon.

– Mutta on myös haikeaa, että ensi syksynä ei enää ole iltapäiväkerhoa. Pojat kasvavat ja jakautuvat omiin hommiinsa, saavat itse päättää, mitä he tekevät, kasvattaja Schüller sanoo.

– Tiivistä toimintaa meillä on jatkossakin, mutta se muuttaa muotoaan. Itsenäistyminen lisääntyy sitä kohti, kun pojat täyttävät 18 vuotta

Toni Schüller tietää kasvattajan työn ilot ja surut. Hän vetää Suutarilassa jo toista 12 vuoden joukkueputkeaan. Tämä Suutarilan ala-asteen Icehearts-joukkue on muotoutunut 15 lapsen, pojan ryhmäksi. Schüllerin mielestä lasten määrä on nyt sopiva.

Perusteluja on useita. Schüllerin mukaan noin kolmannes lapsista ei pidä jalkapallon tai salibandyn pelaamisesta, joten viitisen poikaa jää peleistä pois melkein aina – osallistuminen ei ole pakollista.

– Ne viisi poikaa pitää myös pitää toiminnassa mukana, heillekin pitää löytyä aikaa. He eivät saa jäädä ulkokehälle.

”Toimintaa muuttaa nyt muotoaan. Itsenäistyminen lisääntyy sitä kohti, kun pojat täyttävät 18 vuotta.”
Toni Schüller

Ja mitä enemmän lapsia on, sitä vähemmän jokaiselle on mahdollista osoittaa huomiota erikseen. Täälläkin huomiota janotaan.

Kun muut pelasivat futsalia, yksi poika kiipesi korkealle seinälle ripustetun leuanvetotangon päälle istumaan.

Kasvattajan hyväksyvää kehua suorastaan kerjätään ruokapöydässäkin. Joku sanoo ”Saisinko” monta kertaa peräkkäin, ja kysyy sitten Schülleriltä, istuiko hän nyt hyvin ja rauhallisesti paikallaan.

– Ja kysyit vielä kohteliaasti. Sitä arvostan vielä enemmän, kasvattaja sanoo.

Icehearts

  • Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.

  • Perustettu vuonna 1996 Vantaalla.

  • 62 aktiivista joukkuetta.

  • Noin 950 lasta mukana toiminnassa.

  • 14 paikkakuntaa.

  • 10 Icehearts-polun läpikäynyttä joukkuetta.

Kommentoi »