Lapsena pelkäsi aina sitä, että joutuu nukkumaan.

Maailma oli loputon aarrearkku, jota halusi tutkia vaikka silmät ristissä. Silloin ei olisi ikinä uskonut, että aikuisena odottaa nukkumaan pääsemistä malttamattomana.

Minä ainakin nukun julmetusti. Poikanikin antoi minulle muutama kuukausi sitten positiivista palautetta.

– Äiti, sä oot hyvä nukkumisessa, hän sanoi.

Pimeänä vuodenaikana saattaa mennä unten mailla kaksikintoista tuntia.  

Ja päiväunet yleensä siihen päälle. Pidän aina huolen siitä, että olin sitten missä tahansa, minulla on mahdollisuus käpertyä jossain välissä johonkin koloon nukkumaan.

Minulta kysytään usein, kannattaisiko kartoittaa terveydentilansa perusteellisesti. On kartoitettu.

Tulos: olen ihminen, joka tarvitsee paljon unta. Ja mikä sen viattomampi tapa viettää vapaa-aikaa? Kun nukkuu, ei esimerkiksi lyö ketään.

Ennen varoiteltiin siitä, että liian vähäinen nukkuminen voi olla terveysriski. Nyt liiallinen nukkuminenkin on kuulemma vaarallista.

Siitä voi seurata esimerkiksi sydäninfarkti.

Siis oikeasti? Jos nukkuminenkin on vaarallista, mihin tässä ollaan menossa?

Toisaalta, mikäs sen lokoisampi tapa lähteä tästä maailmasta kuin kuolla pumpunpysähdykseen nukkuessaan?

Yllätyskuolemassa jää tietysti asioita selvittämättä, mutta eivät ne välttämättä selviäisi muutenkaan. Sellaisen kuoleman olen aikeissa itselleni hommata.

Väsyneelle ihmiselle suositellaan usein reipasta liikuntaa raittiissa ilmassa. Entä jos yksinkertainen nukkumaanmeno ajaisi saman asian, ja vielä paremmin?

Yksin nukkuminen on monien mielestä surullista. En käsitä. Mikäs sen ihanampaa kuin se, että saa nähdä rauhassa painajaisia, kuorsata ilman todistajia ja myllätä lakanat rullalle?

Jotkut väittävät, että elämä menee nukkuessa ohi. Entä sitten?  

Vuorokaudessa on ihan tarpeeksi tunteja, voi niistä osan viettää tajuttomanakin.

Sitä paitsi pitää nukkua varastoon nyt, koska vanhetessa saattaa unettomuus lisääntyä ja myös unentarve vähentyä.

Herranen aika, mitä sillä kaikella yli jääneellä ajalla sitten tekee?

Jo vaihdevuodet saattavat vaikeuttaa ammattinukkujan elämää. Minunkin yöpaitani liimautuu nykyään usein selkään kiinni, enkä edes yritä uskotella itselleni, että se johtuu liian kuumasta patterista.

Pitkillä lentomatkoilla nukkuminen on elinehto, ettei tule hulluksi.  

Nukahtamislääkkeitähän ei kuulemma saisi koneessa ottaa siltä varalta, että tulee ”jokin yllättävä tilanne”. Miten liikuttava kiertoilmaus!  

Jos lentokoneessa tulee jokin yllättävä tilanne, se ei varmasti ole mukava, joten parempi olla silloin taju kankaalla.

Melatoniini voisi olla hyvä, luonnonmukainen vaihtoehto myös lentokoneeseen. Kotisängyssä siitä saa villit unet. Kun aamulla herää, tuntuu kuin olisi nähnyt monta toimintaleffaa putkeen.

Ja lopuksi aiheeseen liittyvä sitaatti Matti Nykäseltä:

”Kun ihminen nukkuu, se ei tiedä mistään mitään, mutta kun se on hereillä, se voi saada vaikka kalan.”