Mondo

Hyräilevä kaupunki



Hyräilevä kaupunki

ARKISTON KÄTKÖISTÄ. Mietitkö viikonloppureissukohdetta läheltä? Krakova saattaa olla juuri se, mitä etsit. Kävimme kaupungissa, josta löytyy rapistuneita palatseja, hullunkurisia baareja ja valtavia kakkupaloja - ja ihastuimme.
Teksti Minttu Poutanen
Kuvat Kaisu Jouppi

Rapistuneita palatseja, hullunkurisia baareja ja valtavia kakkupaloja. Kuka voisi olla ihastumatta Krakovaan?

On vaikea uskoa, että Bożego Ciała -kadun kapea jalkakäytävä sopisi hevoselle. Rasta­päinen vanha mies on toista mieltä. Hän kopsuttelee pullealla ratsullaan jalankulkijoiden seassa. Kaviot kopisevat kiveä vasten, nuhjuinen reppu heiluu selässä. Onpa outo näky graffitien koristamien 1800-luvun talojen seassa.

Tervetuloa Krakovaan, Puolan toiseksi suurimpaan kaupunkiin! Sanonnan mukaan Varsova on Puolan aivot ja Krakova sen sydän. Yliopistokaupunki on vuosisatoja ollut niin porvariston kuin boheemin kulttuuriväenkin suosiossa.

2000-luvulla Krakovaan on virrannut myös matkailijoita. Suuri osa saapuu ihailemaan kaunista vanhankaupungin-toria ja juomaan halpaa olutta.

Mutta jos osaa etsiä, Krakovasta löytää paljon enemmän, kuten vanhoja juutalaiskortteleita, Stalinin suunnitteleman kaupungin – ja miehen hevosen selässä.

Kirkon komeat tornit ovat lähes identtiset, mutta vasen on oikeaa korkeampi. Sen goottilainen kupoli näyttää juhlalliselta teräväkärkisine pikkutorneineen. Oikeanpuoleisen tornin kupoli on pyöreä ja yksinkertainen. Lopputulos vaikuttaa hullunkuriselta.

Rynek Główny -torin laidassa kohoava Mariankirkko on krakovalaisten ylpeys. Tarinan mukaan tornien rakentaminen annettiin kahdelle veljelle. Vanhempi sai omansa valmiiksi ensimmäisenä, joten nuorempi alkoi kateellisena haastaa riitaa. Lopulta isoveli puukotti pikkuveljensä hengiltä. Rakennusmiehet eivät suostuneet tekemään kuolleen veljen tornia loppuun.

Euroopan suurimpiin keskiaikaisiin toreihin kuuluva Rynek Główny on Krakovan sydän. Sen laidoilla seisoo kauniita kivitaloja, jotka kuuluivat aikoinaan Krakovan mahti­suvuille. Nykyään ne ovat toimistokäytössä ja monen alakerrassa toimii ravintola.

Tarjoilijat kiidättävät terassivarjojen alle kylmiä oluttuoppeja ja valtavia kakkupaloja. Ilmassa tuoksuu vienosti savulta ja makkaralta. Tuntuu kuin koko kaupunki hyräilisi kauan sitten unohdettua sävelmää.

Monelle matkailijalle Krakova tuo mieleen eurooppalaisista pääkaupungeista kootun pienoiskuvan. Keskustassa voi tuntea olevansa vuoroin Prahassa, vuoroin Budapestissä, Berliinissä, jopa Roomassa. On vanhankaupungintori porvaristaloineen, keskiaikainen linna, hulppeita barokkikirkkoja, trendikkäitä kuppiloita ja gallerioita. Kaikki on vain edullisempaa ja pienimuotoisempaa – ja vähän vinksinvonksin. Mutta harvalla Euroopan maalla on yhtä surullinen historia kuin Puolalla.

Vielä myöhäiskeskiajalla Puolan kuningaskunta kukoisti. Pääkaupunki Krakovasta myytiin viljaa, hunajaa ja suolaa itään ja länteen. Veikselin rannalle rakennettiin Wawelin linna katedraaleineen.

1300-luvulla kuningas Kasimir Suuri toivotti muualla Euroopassa vainotut juutalaiset tervetulleeksi. Krakovaan perustettiin yksi Keski-Euroopan ensimmäisistä yliopistoista, jossa opiskeli 1400-luvulla Nikolaus Kopernikus.

Pari sataa vuotta myöhemmin pääkaupunki siirtyi Varsovaan ja kuningaskunta ajautui hajaannukseen. Ensin maahan hyökkäsivät ruotsalaiset, ja 1700-luvun lopulla Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Katariina Suuri pakotti entisen rakastajansa Stanisław Poniatowskin luopumaan kruunusta. Krakova jäi Itävallalle. Ehkä siitä syystä monessa kadunkulmassa voi yhä törmätä brezel-rinkeleiden myynti­kärryyn.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola yhdistyi. Mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin se joutui jälleen antautumaan, tällä kertaa natsi-Saksalle.

Krakova oli toisessa maailmansodassa Varsovaa onnekkaampi. Pääkaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, Krakovan vanha keskusta säästyi, kuin ihmeen kaupalla. Toisin kävi sen asukkaille.

Mukulakivinen aukio on autio, mutta sinne tänne on ripoteltu tuoleja. Ne odottavat tyhjinä ja tummanpuhuvina osoittaen, etteivät omistajat enää palaa. Plac Bohaterów Gettalla sijaitseva tilataideteos kertoo Podgórzen kaupunginosan synkästä historiasta. Tänne natsit perustivat juutalaisgeton vuonna 1941. Getosta ihmisiä lähetettiin kuudenkymmenen kilometrin päähän Auschwitzin keskitysleiriin.

Aikalaislähteiden mukaan Podgórzen kadut täyttyivät huone­kaluista, jotka ihmiset olivat hylänneet tajuttuaan, ettei matkalle saanut ottaa mitään mukaan.

Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui maailman suurin juutalaisyhteisö. Neljäsosa Krakovan 250 000 asukkaasta oli juutalaisia. Sodan päättyessä koko yhteisö oli tuhottu. Yksi Krakovan getosta selviytyneistä on elokuvaohjaaja Roman Polański.

Muutaman kilometrin päässä Plac Bohaterów Gettalta sijaitsee Oskar Schindlerin tehdas. Se nousi suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun alussa Schindlerin lista -elokuvan myötä. Saksalainen tehtaanomistaja käänsi sodan aikana kelkkansa ja ryhtyi pelastamaan juutalaisia.

Nykyään tehtaan tiloissa toimii natsimiehityksestä kertova museo sekä kaksi vuotta sitten avattu modernin taiteen museo MOCAK. Podgórzesta povataan Krakovan seuraavaa trendialuetta, mutta keskipäivällä se vaikuttaa arkiselta. Rapistuneet kivitalot näyttävät vaatimattomammilta kuin keskustassa. Itäisellä laidalla on muutama 80-luvun ruma kerrostalo ja teollisuusalue.

Tällä hetkellä trendikaupunginosan titteliä kantaa Kazimierz. Sekin on entinen juutalaiskaupunginosa.

Rubinstein, Babelstein, Ariel. Szeroka-kadun varrella seisoo kylki kyljessä juutalaiseen keittiöön erikoistuneita ravintoloita. Niistä ei tosin kuulemma saa ihan puhdasta košeria. Vastikään vihreäksi maalatussa talossa numero 14 syntyi 1870-luvulla kosmetiikkakeisarinna Helena Rubinstein.

Vielä pari vuosikymmentä sitten Kazimierzin synagogat rapistuivat, talot mustuivat ja ikkunanpielet repsottivat. Nykyään alue muistuttaa Pariisin Marais’ta. Siitä on tullut Krakovan baarielämän keskus ja halutuimpia asuinalueita.

Keskusaukio Plac Nowy on täynnä baareja, ja viereiseltä Józefa-kadulta löytyy toinen toistaan hauskempia kahviloita. Ne ovat pullollaan eriparisia vanhoja huonekaluja. Nuorille krakovalaisille nuhjuinen tyyli edustaa kommunistista eksotiikkaa.

Uudistuksista huolimatta rappioromantikkokin löytää etsimänsä. Monimutkaiset omistuskiistat ovat hidastaneet rakennusten kunnostustöitä. Kun juutalaiset häädettiin keskustasta, taloihin asettui puolalaisia perheitä. Kommunistinen hallinto hämmensi omistussuhteita entisestään.

Juutalaista kulttuuriakin ollaan elvyttämässä, vaikka Krakovassa asuu tällä hetkellä vain noin parisataa uskonnon harjoittajaa. Kazimierzissa järjestetään kesäisin maailman suurimpiin kuuluva juutalaisen kulttuurin festivaali. Kaupunginosasta on tullut pyhiinvaelluskohde esimerkiksi amerikanjuutalaisille nuorille.

Błażej Grudniewski kääntää Fiat 125:n rattia niin, että punaisella karvalla pehmustetut tuolit nytkähtävät. Puolassa rakennettu autovanhus tutisee ja yskii. Olemme matkalla Nowa Hutan lähiöön, jonne paikallinen Crazy Guides järjestää kommunistisia kierroksia.

”Isoisälläni oli aikoinaan tällainen, mutta pienempi”, 26-vuotias Grudniewski huikkaa moottorin rohinan yli. Sitten hän alkaa kerrata Puolan kommunistista historiaa.

Natsimiehityksen jälkeen Puola joutui Neuvostoliiton syliin ja maahan asetettiin kommunistinen hallinto. Stalin päätti rakentaa Krakovan itäiselle laidalle suuren terästehtaan ja työläisten mallikaupungin. Arkkitehtuurin oli tarkoitus edustaa sosialistista realismia puhtaimmillaan.

Nowa Hutan keskusaukiolla näkymä on vaikuttava: leveät puistokadut aukeavat pohjoiseen, itään ja länteen. Järkälemäiset rakennukset ovat siististi rivissä. Sunnuntai-aamuna kaikkialla on hiljaista, jopa kaunista. Paraatikatu Aleja Różilla istuskelee verkkareihin pukeutuneita miehiä, jotka imevät posket lommolla tupakkaa. Valkoiset sukat pilkottavat sandaaleista.

Kommunismin aikaan elämä Nowa Hutassa oli rankkaa. Tehdas ei kannattanut, sillä raaka-aineet piti tuoda kaukaa, jopa Neuvostoliitosta asti. 1980-luvulle tultaessa tehdas oli tehnyt Krakovasta yhden Euroopan saastuneimmista kaupungeista. Keskusaukion rakentaminenkin jäi kesken, ja 1990-luvulla se nimettiin mullistusten huumassa Ronald Reaganin aukioksi.

”Krakova on muuttunut valtavasti. Vielä kahdeksan vuotta sitten olisit löytänyt mustan ja likaisen kaupungin, jossa ei ollut baareja”, Grudniewski sanoo.

Kun Puola liittyi EU:hun vuonna 2004, eurooppalaiset matkailijat kiinnostuivat Krakovasta. Ravintolakulttuuri alkoi kukoistaa, ja nyt Krakova on kuuluisa vilkkaasta ja rennosta baarielämästään.

Gabriela Szwarczyńska on sonnustautunut kirkkaanpunaisiin korkokenkiin ja lähtenyt töiden jälkeen yhdelle Drukarniaan. Paikallisten suosima baari sijaitsee Veikselin rannalla Podgórzen kaupunginosassa. Paikka on sisustettu kuten monet muutkin Krakovan trendibaarit: on kitsejä huonekaluja, tummia pintoja ja yhden tilan seinät on tapetoitu vanhoilla sanomalehdillä.

”Puolalla on identiteettiongelma. Emme tiedä, haluammeko olla konservatiivisia vai moderneja”, päälle parikymppinen Szwarczyńska ja hänen ystävänsä Magdalena Ryczek kuvailevat. He työskentelevät kumpikin juristeina. Ryczekin mielestä Krakova on hyvä paikka elää. Nuorille riittää töitä.

Krakovassa on 14 yliopistoa. Jatkuvan opiskelijavirran ansio­sta kaupunki pysyy ikinuorena. On kiinnostavaa pöhinää: ulkoilmakonsertteja, taidenäyttelyitä ja katubileitä. Viime vuosina Krakovaan on muuttanut myös tunnelmaan ihastuneita ulkomaalaisia.

Heihin kuuluvat portugalilainen Osvaldo ja saksalainen Verena, jotka istuvat suositun Alchemia-baarin terassilla. 37-vuotias Osvaldo työskentelee insinöörinä IBM:llä. 25-vuotias Verena rakastui Krakovaan ollessaan opiskelijavaihdossa. Valmistuttuaan muotialalle hän pakkasi kimpsunsa ja muutti Krakovaan etsimään töitä. ”Ihanan ja rennon tunnelman takia. Monet ystäväni muuttavat nyt Berliiniin, mutta minä haluan pysyä täällä.”

Alchemia on sisustettu vielä Drukarniaakin hullunkurisemmin: baaritiskin yläpuolella roikkuu täytettyjä alligaattoreita, joka puolella on lasipulloja, kynttilöitä ja kummallisia esineitä. Yhdessä huoneessa on vanhoja muotokuvia ja seuraavaan kuljetaan vaatekaapin kautta.

Królicze Oczy -baarista kantautuu kovaäänistä mölinää. Lattialla kuusikymppinen mies punnertaa tuopin vieressä. Nuoremmat iskevät vuorotellen pöytään złotyja kannustuksia huudellen. Newcastlelaiset kaverit ovat lyöneet vetoa, jaksaako porukan vanhin tehdä 60 punnerrusta minuutissa.

2000-luvun alussa Krakova oli suosittu polttarikohde, mutta nyt porukoiden määrä on vähentynyt. Ehkä syynä on hintojen nousu. Krakova on kuitenkin edelleen edullinen kaupunki. Tuopin saa parilla eurolla, aterian alle kymmenellä. Ja Krakovasta löytyy hyvää ruokaa: mausteisia keittoja, raviolia muistuttavia pierógeja, makkaroita ja suussasulavia kakkuja. Ravintoloita on joka kulmassa. Kaikkialla voi myös törmätä erääseen hyväntuuliseen mieheen. 

Siellä hän hymyilee silmät muikeasti sirrillään ja suu lempeässä mutrussa. Paavi Johannes Paavali II:n suuri värikuva katselee Franciszkańska-kadulle Pałac Biskupin eli Piispanpalatsin ikkunasta.

Karol Wojtyła ehti toimia kaksi vuosikymmentä Krakovan arkkipiispana, ennen kuin hänet valittiin paaviksi. Wojtyłalla oli tapana seisoskella palatsin ikkunassa juttelemassa ihmisten kanssa. Johannes Paavali II on Krakovassa kaikkialla, hän kohottaa siunaavan kätensä julisteissa ja hymyilee postikorteissa. Puola tunnetaan hartaan katolisena maana. Krakovan vanhassakaupungissa on lähes 40 kirkkoa, ja yksi hienoimmista sijaitsee Piispanpalatsin vieressä.

Sisällä on hämärää. Seiniä peittävät värikkäät orvokkimaalaukset, ja tummansinisessä katossa tuikkivat kullatut tähdet. Goottilaisen Fransiskaanikirkon sisätilat ovat lat­tiasta kattoon jugendia. Pysäyttävin yksityiskohta on pääoven yläpuolella. Siellä kohoaa valtava lasimaalaus, jossa parrakas jugend-Jumala luo maailmankaikkeuden. Turkoosin, sinisen ja keltaisen sävyt hehkuvat pimeässä.

Piispanpalatsilta matkaa voi jatkaa Planty-puistoa pitkin kohti Wawelin linnaa. Ja kas, linnavuoren edessä olevalla nurmikolla on tuttu näky: pullukan hevosen selässä ratsastava vanha mies. Tällä kertaa hän on kannustanut ratsunsa täyteen laukkaan. 

Julkaistu: 13.1.2014