Apu

Huonompikin marjakesä kaipaa poimijoita – thaimaalaiset tulevat jälleen

Huonompikin marjakesä kaipaa poimijoita – thaimaalaiset tulevat jälleen
Keskinkertaiseksi povattu mustikkasato ei säikytä marjankerääjiä. Heitä tulee viime kesän malliin.
Julkaistu: 5.7.2019

Marjakesän tuntee siitä, kun ensimmäiset thaimaalaiset poimijat saapuvat Lappiin. Se tapahtuu tällä viikolla.

Samaan aikaan merkit viittaavat siihen, että ainakin mustikkasadosta näyttäisi tulevan korkeintaan keskinkertainen.

– Eihän se hirmu hääviltä näytä. Näyttäisi olevan tulossa toinen huono mustikkakesä putkeen. Viime kesä oli valtakunnallisesti heikko, mutta kun Itä-Lapissa oli parempia satoja, niin kaikkiaan marjaa kuitenkin saatiin, sanoo marjanjalostusyhtiö Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta.

Kutsuttujen käteen on jäätävä vähintään 30 euroa päivässä

Suomen metsissä kypsyy vuosittain yli 500 miljoonaa kiloa metsämarjaa, josta alle kymmenesosa otetaan talteen.

Luonnonmarjojen poiminta tapahtuu pääosin ulkomaisella työvoimalla. Vuosittain Suomeen saapuu noin 4000 vieraspoimijaa, valtaosa Thaimaasta, mutta myös esimerkiksi Ukrainasta ja Venäjältä. Suomalaiset myyvät saaliinsa mieluummin sukulaisille tai laittavat omaan pakkaseen.

Muutamat yritykset, kuten Polarica Marja ja Marja Bothnia Berries, kutsuvat ulkomaista työvoimaa sekä Suomen että Ruotsin metsiin. Marjayritykset ovat sopineet, että kutsuttujen käteen on jäätävä vähintään 30 euroa päivässä.

Viime kesänä ulkomaalaiset tienasivat marjalla, ennen muuta Lapin mustikalla, aiempaa paremmin. Parhaaltaan tilipussiin kertyi noin 14 000 euroa. Eniten mustikkaa tuli myyntiin Lapista – 3,5 miljoonaa kiloa. Puolukkasato oli kehno. Sitä kerättiin pääosin Länsi- ja Itä-Suomesta.

Hillasatoa vaikea arvioida

Thaimaalaispoimijoita on tulossa Suomeen viimekesäinen määrä, noin 2400. Ensimmäiset heistä aloittavat kesäurakkansa hillalla. Samaan aikaan osa ilmeisesti poimii mustikkaa Etelä-Suomessa.

Hillasato näyttäisi jäävän niukahkoksi. Avosoiden marja on kärsinyt kylmästä alkukesästä, mutta korpihillaa löytyy. Hillan poiminta alkanee heinäkuun puolivälissä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan mustikkaa tulee tänä kesänä hillitysti.

– Mustikan sato näyttäisi jäävän alle keskimääräisen, mutta puolukalla menee toisinpäin. Helposti joku vetää semmoisen johtopäätöksen, ettei metsään kannata mennäkään, mutta tosi marjastaja saa sankonsa täyteen, vaikka tutkija ennustaisi mitä, Luken erikoistutkija Rainer Peltola naurahtaa.

Hillan kukinta on mennyt hyvin, mutta vasta ensimmäiset raakileet tällä viikolla tarkentavat kuvaa.

– Hilla kukkii monin paikoin jopa runsaasti, mutta se on niin maaginen marja, että kukinnan perusteella ei uskalla luvata yhtään mitään, Peltola sanoo.

Hilla on iso juttu pohjoisessa – 97 prosenttia siitä kerätään Lapista –, mutta satomäärältään se on vain reilu prosentti mustikkasadosta.

Kasvukausi on aikaistunut

Pitemmällä aikavälillä kasvukausi näyttäisi aikaistuneen, mutta muita merkittäviä eroja ei ole.

– Marjasadossa tapahtuneet muutokset liittyvät lähinnä metsähoitorutiineihin ja soiden ojituksiin. Tietenkin, jos ilmastonmuutos etenee ja kesistä tulee helteisiä ja kukinta menee hirveän aikaiseksi, voi olla ongelmia, että kerkeävätkö pölyttäjähyönteiset siihen mukaan, Peltola sanoo.

Etelä-Suomessa mustikan pääsato kypsyy parissa viikossa, Lapissa heinäkuun loppupuolella. Sato riippuu olosuhteista.

– Kevään pitäisi olla rauhallisesti ja hitaasti etenevä. Lyhyet ja nopeat hellejaksot keväällä ja alkukesällä ja niitä mahdollisesti seuraavat kylmät säät ja pakkaset ovat huonoja. Parempi olisi, että kukinta lykkääntyisi reilusti kesäkuun puolelle, Peltola sanoo.

Viikon tai kahden kukintavaihe on kriittinen.

– Pitäisi olla poutaa ja mielellään 15–20 astetta lämmintä, että pölyttäjät olisivat aktiivisia. Raakilevaiheessa ainoa vaara on enää pitkittynyt helle ja kuivuus kuten viime kesänä.

Marjanpoiminnan "oheistuotteiden" arvo mittaamaton

Luonnontuotealan liikevaihto on yli 500 miljoonaa euroa. 43 prosenttia viime vuonna kauppoihin tulleista luonnonmarjoista ja -sienistä tuli Lapista, 29 prosenttia Itä-Suomesta.

Suomalaisilla luonnon raaka-aineilla on kova kysyntä eritoten Aasiassa. Tullihallituksen tilaston mukaan jäädytetyn mustikan arvo on 4,7 miljoonaa euroa, josta yli puolet tulee Kiinasta, reilu kolmannes Ruotsista.

Kiantaman tuotteistakin puolet menee vientiin.

– Aasia nousi jo 1990-luvun lopussa voimakkaasti. Vienti on ollut isoa, mutta näyttää tasaantuneen, eikä radikaalisti kasva. Kiina on suurin yksittäinen marjanostaja, Vasunta toteaa.

Viennillä on siis potentiaalia, jos vain poimijoita riittää. Kotimaisen keruuvoiman puute, joka näkyy myös mansikanpoiminnassa, ei Vasunnan mielestä ole vain suomalainen ilmiö.

– Englannissakin, kun maataloustuotteet kerätään pellosta, kerääjät ovat pääasiassa ukrainalaisia ja muita. Ruotsissa tämä muutos tapahtui jo kymmenen vuotta aikaisemmin, Vernu Vasunta sanoo.

Rainer Peltola ei mittaa marjan arvoa vain rahallisesti, koska kaupallinen poiminta edustaa kokonaisuudesta vain kolmasosaa.

– Kyllä suurin osa marjoista päätyy edelleen suomalaisten omiin pakastimiin. Kun ruvetaan laskemaan sitä virkistyksen, liikunnan ja hyvän mielen arvoa, mitä marjanpoiminnasta tulee, ja vielä ainutlaatuisen kulttuuriperinnön säilyttämisen arvo, niin miten sen muutat euroiksi. Niiden arvo on mittaamaton, Peltola sanoo.

1 kommentti