Pari viikkoa ennen presidentti Mauno Koiviston 90-vuotispäivää, juhlajärjestelyjen keskellä, Rouva Tellervo Koivisto matkasi raitiovaunulla vakioreittiään Katajanokalta Helsingin keskustaan.

Tuli aika nousta vaunusta Mannerheimintiellä.

– Kuului töminää, moni muukin nousi rytinällä. En meinannut päästä ulos, minut suljettiin siihen. Vilkaisin kassiin, lompakko oli poissa ja kaveri jo City-käytävässä menossa, Tellervo Koivisto kertoo.

Hän ei loukkaantunut fyysisesti, mutta henkinen kolhu sai tärisemään. Lisänä kaikki se harmi ja vaiva, mikä lompakon mukana varastettujen korttien perumisesta ja uusimisesta seuraa.

Silti hän sanoo, että ihmisen on turvallista matkata Helsingissä ratikassa – omaisuuden ei aina.

Rouva Koiviston rikoksen kohteeksi joutuminen selvisi sivujuonteena, kun Apu haastatteli presidentti Koivistoa pari päivää hänen 90-vuotisjuhliensa jälkeen.

Torstaina ilmestyvä Apu kertoo lisää rouva Koiviston kohtalosta.

Huomisessa Avussa myös  tietoa siitä, miten optimistinen on Mauno Koiviston näkemys maailmanmenosta, mitä hän tuumaa omasta kunnostaan, miten hän muistelee 1920-luvun Turkua ja suuren sisäisen sovun aikaa Suomessa syksyllä 1939.

– Aika hurisee tossa. Ei valittamista, presidentti Koivisto sanoo lempeästi.

Teksti Raila Kinnunen

Kuva Jarno Mela/Lehtikuva