Apu

Hukassa (kokonaisnäkemys)

Hukassa (kokonaisnäkemys)

Markus Leikola: "Tästä on hyvä maalikylän pojan ottaa toisen lappilaisen Yrjö Raution viestikapulasta kiinni. Puristamatta rystysiä valkeiksi kuitenkaan."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Saranapuolelta tullaan silloin kun ei kysytä – tai kuten Lapin tervaskanto Jorma Etto määritteli: suomalainen vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään.

Tästä on hyvä maalikylän pojan ottaa toisen lappilaisen Yrjö Raution viestikapulasta kiinni. Puristamatta rystysiä valkeiksi kuitenkaan.

Yhteiskunnan touhujen järjen perään tulen varmaan kysymään vielä useastikin, mutta päästetään ensiksi irti viran puolesta kysyjä. Syksyn tärkeimmän puheenvuoron käytti nimittäin Valtiontalouden tarkastusviraston (joka on paitsi kuitinsyynäyslaitos myös järkevyydenkyselyvirasto) pääjohtaja Tuomas Pöysti virastonsa järjestämässä johtamisfoorumissa. Pöystin mukaan päätöksenteon tietoperusta heikkenee jatkuvasti: toisin sanoen valtion tärkeimpiä päätöksiä tehdään yhä vähäisemmän tiedon varassa. Maailmassa, joka on aiempaa epävarmempi, tämä kuulostaa todella huolestuttavalta.

Tietoa on toisaalta liikaa, mutta sitä ei osata käyttää, toisaalta liian vähän, kun maailma muuttuu nopeasti.

Onneksi pääjohtajalla oli tarjota lääke parempaan johtamiseen: hallituksen tulisi pyrkiä älykkääseen ohjaukseen, joka reagoi palautteeseen nopeasti.

Ei liian massiivisia ohjelmia ja sitäkin vähää säädetään jatkuvasti.

Kataisen ykkösnyrkki Olli-Pekka Heinonen myötäili Pöystiä samassa seminaarissa syksyn alussa: eipä ei, valtiolla ei ole yhtenäistä, tiedostettua ja julkaistua ohjauspolitiikkaa, mutta kyllä pitäisi.

Ja kuitenkin kuva vaikkapa hallituksen kruununjalokivestä, sosiaali- ja terveysuudistuksesta on että ohjausta tässä yritetään. Ei ihme, jos ei oikein synny liiviä eikä takkia, ei pakkopaitaa eikä edes kestovaippaa.

En epäile, että meillä olisi tyhmiä, ilkeitä tai vastuuttomia poliitikkoja. Päiväkohtaisissa paineissa taipuvia tai neuvottomaksi itsensä tuntevia, ehkä enemmän tällaisia.

Olisi jo aika myöntää, että kukaan ei voi sekä elää empaattisesti lapsiperheen arkea, juosta Brysselissä puolustamassa isänmaata että hallita kaikki monimutkaiset kokonaisuudet seitsemässä päivässä viikossa 24 tuntia päivässä – ja pysyä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Siitä huolimatta nykymeno on parempi kuin aika ei niin kaukana historiassa, jolloin herrat hallitsivat kabineteissa keskenään kyllä koko senhetkisen maailman, mutta kun päätökset sitten sikisivät konjakinhuurun seasta, alamaisten rooliksi jäi totella uusia lakeja.

Tämän päivän kansalaiseksi kasvanut ei paljoa alamaismeiningistä perusta, joten poliitikkojenkin pitää lunastaa luottamuksensa ei vain vaalien, vaan myös gallupien välillä.

Nykypäivän päätöksenteon vitsaus on viisauden puute, ei tiedon puute. Vähemmälläkin tiedolla pärjää, jos sitä osaa käyttää ja tavoitteet eivät ole pilvissä. Toisaalta odotellaan ihmeellistä täydellistä viisautta, jotta uskallettaisiin käydä päättämään, vaikkei päätöksenteon pitkittämisestä seuraa kuin harmia ja ongelmien kasvua.

Jahkailu, joka aiemmin oli varsinaissuomalainen pahe, on kasvanut varsinaiseksi kansallishyveeksi koko poliittiseen kulttuuriin.

Vapauttavaahan se on, jos kaikkea ei tarvitse tietää, jos hölmöyksien välttäminen riittää. Mitä vähemmän hirttäydytään yksityiskohtiin, sitä vähemmän hölmöyksiä.

Kataisen hallituksen ohjelma jää historiaan kaikkien aikojen pisimpänä – seuraava on jo yleisluontoisempi, ei enää romaani, vaan novelli.

*****

Kintaalla twiitaten:

1. Mandelan hautajaiset olivat yhtä sovintojuhlaa. Hyvä, että juhlakalulta karisi nuoruutensa

soviet-into.

2. Castro ja Obama kättelivät Afrikkaan päästyään. 160 km salmi Kuuban ja USA:n välissä onkin

käsittämättömän leveä.

3. Obaman viittomakielen tulkilla Mandelan hauta­jaisissa ei ollut homma hanskassa. Lähti sekä

mopo että lapanen.

Julkaistu: 18.12.2013