Kilpauimari Ari-Pekka Liukkonen voitti pronssia 50 metrin vapaauinnissa pitkien ratojen EM-kilpailuissa viime elokuussa. Se oli luultavasti seurausta hyvistä harjoituksista keväällä ja kesällä: Liukkonen pystyi jälleen treenaamaan lujaa, kun pari vuotta vaivannut mykoplasma vihdoin hellitti viime vuoden helmikuussa. Samassa kuussa Liukkonen kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan, ensimmäisenä suomalaisena huippu-urheilijana.
Mitkä tekijät vaikuttivat päätökseen astua julkisuuteen juuri vuosi sitten talvella?
”Vuoden 2013 syksyllä alkoi olla sellainen olo, että jotain täytyy tehdä: Rion olympalaiset lähestyvät, mutta en voi treenata kunnolla enkä olla oma itseni. Kaapissa olo oli alkanut tuntua koko ajan raskaammalta, oli jatkuvasti mietittävä mitä tehdä tai sanoa. Mietin, että parasta mitä voin tehdä, on lopettaa oman seksuaalisuuden peittely. Ajattelin, että kertomalla asiasta saisin pois yhden ison stressitekijän, joka haittasi myös urheilua.”
Miksi homoseksuaalisuus on yhä niin hankala asia juuri urheilupiireille?
”Yksi syy on varmasti pukukoppikieli, se miten esimerkiksi homo-sanaa on totuttu käyttämään. Kulttuurialoihin verrattuna voi olla niinkin, että urheilu ei ole samalla tavalla elinikäistä kuin taiteilijuus. Moni urheilija on voinut ajatella, että pitää asian salassa siihen asti, että ura on ohi.”
Ryhdyit jo nuorena harjoittelemaan kilpailunomaisesti kestävyysharjoittelun sijaan. Mistä rohkeus tähän on peräisin?
”En ole ajatellut, että kaikki tämä vaatisi rohkeutta. Olen aina vain tehnyt asioita, jotka olen kokenut oikeiksi ja joista olen tykännyt. Monessa kohdassa on ollut myös tuuria. Se, että kotipaikkakunnallani Pieksämäellä ei ollut valmennusta, mahdollisti vapaamman harjoittelun. Tiukan valmentajan alaisuudessa isossa seurassa ura olisi voinut loppua aikoja sitten. Yläaste- ja lukioiässä oli etua siitä, että isällä on lentopallosta huippu-urheilutausta. Hän ymmärsi, että vapaan harjoittelun lisäksi on saatava valmennusta, sillä uinti on tekniikkalaji. Valmentajaani Marko Malvelaan en taas olisi tutustunut, jos olisin valinnut lukion jostain muualta kuin Jyväskylästä.”
Millaiset asiat ovat kehittäneet itsenäisyyttäsi?
”Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja siitä, mistä asiat johtuvat. Yksi tekijä on sekin, että olen aina erottunut joukosta pituuteni takia. Aikuiset ovat ehkä pitäneet minua aikuisempana kuin olen ollutkaan. Olen sitten joutunut tavallaan kasvamaan siihen.”
