Apu

Korvaako kotimainen särkikala tonnikalan? – Lahnassa fosforia prosentti painosta, ja se kaikki on pois vesistöjä rehevöittämästä

Korvaako kotimainen särkikala tonnikalan? – Lahnassa fosforia prosentti painosta, ja se kaikki on pois vesistöjä rehevöittämästä
Särkikalaa on pyydetty Suomen vesistä hoitokalastuksen nimissä, mutta vasta nyt roskakalana pidetystä kalasta on tullut bisnestä. Alan jättiläinen toimii Nurmeksessa.
Julkaistu: 3.8.2021

Entiselle metsurille, Nurmeksessa asuvalle Markus Tolvaselle kalastaminen on intohimo, ei vain ammatti. Siksi häntä kirpaisi jo 1990-luvun lopulla, kun muikun ja siian kalastuksen sivutuotteena saadut lahnat, ahvenet ja särjet piti heittää pois.

– Ajattelin, että niitä jalostamalla voisi hyvin korvata Suomeen tuotavan tonnikalan.

Aivan pian ajatus ei toteutunut, mutta nyt Markus ja Raakel Tolvanen omistavat Pielisen Kalajalosteen, joka on suomalaisen särkikalan jalostajista jättiläissarjaa. Sen särkisäilykkeet ja muut kalajalosteet ovat tuttuja kauppojen hyllyistä ympäri Suomen.

Nurmeksen Pitkäkoskella toimivan yrityksen varsinainen kalastussesonki on jo ohi. Etenkin särkikaloja voi kalastaa jalostettaviksi tuotteiksi ainoastaan kylmän veden aikaan. Vesien lämmittyä lisääntyvät levät tuovat särkikaloihin tympeän maun. Tolvasilla särkikalan pyynnin ja jalostamisen lämpötilaraja on järvillä kymmenen astetta.

Kalat purkitetaan Nurmeksen Pitkäkoskella.

Tänä vuonna Pielisen Kalajaloste tavoittelee jopa miljoonan purkitetun kalatuotteen myyntiä.

Osa näistä miljoonasta purkista sisältää myös muikkua, ahventa ja kirjolohtakin, mutta valtaosin purkkeihin menee erilaisia särkikaloja. Markus Tolvanen kertoo kalayrityksensä alkuajoista, jotka kuvaavat hyvin myös muiden järvikalan jalostajien haasteita ja alkuvaikeuksia.

– Meidän piti paitsi kehitellä särkikaloista tuotteet, myös hankkia ja rakentaa itse tarvittavat koneet kalojen käsittelyyn.

Yritys sai joihinkin hankintoihin investointitukia, mutta muuten kalojen kalastus, keräily ja jalostaminen toimii ilman tukia yritysvetoisesti.

”Mitä pienempi järvi, sitä tehokkaampaa hoitokalastus on pitkäjänteisesti hoidettuna. Lahna sisältää 0,8 prosenttia fosforia kalan painosta. Kun sen pyytää pois ja ihmisten ravinnoksi, ravinne on pois vesistön kierrosta.”

Hydrobiologi Miina Mäki, John Nurmisen säätiö

Pielisen Kalajaloste työllistää myös kalastajia ympäri maata, sillä se ostaa jalostettaviksi sopivia särkikaloja rannikkoalueita myöten. Tätä varten Pielisen Kalajalosteella on käytössään useita kuljetusrekkoja.

Toiminnan pitää olla kaikille kannattavaa, jotta se jatkuu. Kotimaisen kalan buumista huolimatta kuluttajat eivät ole halukkaita maksamaan särkikalasäilykkeistä mahdottomia summia.

– Olemme tavoitelleet sitä, että suomalaisen kalapurkin hinta pysyisi kaupan tiskillä alle kolmessa eurossa, niin se olisi kilpailukykyinen sertifioidun tonnikalapurkin kanssa, Tolvanen sanoo.

Markus Tolvanen omistaa yhdessä puolisonsa Raakelin kanssa Pielisen Kalajalosteen.

50 miljoonaa kiloa vuodessa

Jyväskylän yliopiston toissavuotisen tutkimusraportin mukaan Suomen sisävesillä särjen kalastus on mahdollista viisinkertaistaa nykyisestä, jos se tehdään kestävästi. Kaupallisessa ja vapaa-ajankalastuksessa sisävesisärkien yhteissaalis on nykyisin kolmesta neljään miljoonaa kiloa.

Tutkimuksen mukaan nykyisestä särkisaaliista kaupalliset kalastajat kalastavat noin viidenneksen, josta 70 prosenttia kertyy hoitokalastuksista.

Suomen sisä- ja rannikkovesien yhteinen vuotuinen särkikalapotentiaali on arvioitu jopa 50 miljoonaksi kiloksi. Silti särjistä on ollut viime vuosina jopa alueellista pulaa joidenkin särkituotteiden voimakkaasti lisääntyneen kysynnän takia.

Sen sijaan sisävesien nykyistä kokonaisahvensaalista, 5–10 miljoonaa tonnia, ei ole varaa enää juurikaan kasvattaa, sillä se on kutakuinkin sama kuin arvioitu ahvensaalispotentiaali. Vapaa-ajankalastajat nappaavat ahvenista nykyisin yli 95 prosenttia.

– Lahnasta valmistetut koetuotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton, kertoo John Nurmisen säätiön projektipäällikkö, hydrobiologi Miina Mäki.

90-luvun hoitokalastus tyrehtyi tukien puutteeseen

Kalojen hyötykäyttöä voidaan siis lisätä selvästi, mutta ei mitenkään rajattomasti. Jokainen vesistö on myös erilainen, joten hoitokalastusta suunniteltaessa kalastusarvioiden pitää perustua paikalliseen, tutkittuun tietoon.

Lisäksi, jos tähdätään kalojen hyödyntämisen ohella vesistöjen tilan parantamiseen, pitää hoitokalastusten jatkua pitkään, kuten esimerkiksi Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä on tehty. Aikoinaan 1990-luvulla polkaistiin nopeasti pystyyn paljon hoitokalastushankkeita, jotka sitten kuolivat yhtä nopeasti tukien loppuessa.

Nyt tavoitteena on, että särkikalojen kalastus, kuljetus ja tuotteistaminen tapahtuvat tulevaisuudessa ilman tukia, joko nousevien hintojen tai nykyistä pienempien yksikkökustannusten ansiosta. Tämä on ollut tavoitteena myös eräissä John Nurmisen säätiön viime vuosien projekteissa.

Lähikalahankkeessa Saaristo- ja Selkämereltä kalastettiin 700 tonnia lahnaa ja särkeä ja luotiin näille kaloille markkinavetoinen arvoketju. Tämä tarkoittaa, että toiminnan toivotaan jatkossa hoituvan ilman tukia.

Säätiön projektipäällikön, hydrobiologi Miina Mäen mukaan säätiöllä on myös menossa Baltic Fish -hanke, jossa ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisia toivotaan mukaan särkikalatalkoisiin.

– Lahnasta valmistetut koetuotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton, Mäki kertoo.

”Säkylän Pyhäjärvellä on pystytty pitämään järven tilaa hoitokalastusten avulla parempana. Eläinplanktonia syöviä kaloja on vähemmän, jolloin eläinplankton syö tehokkaammin kasviplanktonia eli vettä samentavia pienleviä. Tämä on siis eräänlaista biomanipulaatiota.”

Hydrobiologi Miina Mäki, John Nurmisen säätiö

Lähikalabuumi tuli jäädäkseen

Kaikkineen voi sanoa, että suomalainen lähikalabuumi on tullut jäädäkseen ja se luultavasti myös voimistuu. Alalla on jo useita kymmeniä kaupallisia toimijoita, jotkut pitkäikäisiä ja jotkut hetken yrittäjiä. Myös sisävesien ja rannikkoalueiden hoitokalastus on vakiintumassa pitkäaikaiseksi toiminnaksi.

Mutt siirtääkö hoitokalastus huomiota pois rehevöitymisen juurisyistä eli vesistöihin valuvista liiallisista ravinnepäästöistä?

– Hoitokalastus on täydentävää vesiensuojelua, jota edeltävät ulkoisen kuormituksen vähentämistoimet. Mitä pienempi järvi, sitä tehokkaampaa hoitokalastus on pitkäjänteisesti hoidettuna. Lahna sisältää 0,8 prosenttia fosforia kalan painosta. Kun sen pyytää pois ja ihmisten ravinnoksi, ravinne on pois vesistön kierrosta, Mäki sanoo.

– Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvellä on pystytty pitämään järven tilaa hoitokalastusten avulla parempana. Eläinplanktonia syöviä kaloja on vähemmän, jolloin eläinplankton syö tehokkaammin kasviplanktonia eli vettä samentavia pienleviä. Tämä on siis eräänlaista biomanipulaatiota.

Projektipäällikkö Mäki korostaa, että kullakin järvellä pitää tietää, mitä on tekemässä. Hoitokalastusten pitäisi hänen mukaansa myös aina perustua petokalojen vapauttamiseen, sillä petokalat hoitavat itse hoitokalastuksen. John Nurmisen hankkeissa pyydetään vain lahnoja ja särkiä.

Pielisen Kalajaloste työllistää vakituisesti noin 20 työntekijää ja sesonkien aikana noin 30.

Väärä pyynti aiheuttaa petokalatappioita

Uudenmaan ELY-keskuksen entinen kalatalousjohtaja ja Suomen Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestön eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja Markku Marttinen sanoo, että väärä pyynti hoitokalastuksesssa voi aiheuttaa pahoja petokalatappioita.

– Olen nähnyt, kun kuhanpoikasia liiskaantuu nuottien pohjalle muusiksi tai koko saalis on mädäntynyt, kun rysiä ei ole koettu ajoissa.

Marttinen muistuttaa, että särkikalat ovat petokalojen pääravintoa rehevöityneissä järvissämme. Vanhoilla lahnoilla on puolestaan oma merkityksensä vesiekosysteemissä, eikä niitä pidä rajattomasti poistaa hoitokalastuksenkaan nimissä.

Mutta miten sitten toimitaan Pielisellä, kun sivusaaliina saadaan kesäaikana tuotteiksi kelpaamatonta kalaa?

– Kalastus ei kesällä kokonaan lopu, mutta otamme talteen vain tarvittavat kalat ja vapautamme loput kalat. Tätä varten aluksessa on luukku, josta kalat voi vapauttaa nopeasti, Pielisen kalajalosteen tiedottaja Juha Halonen kertoo.

Pielisen Kalajaloste työllistää vakituisesti noin 20 työntekijää ja sesonkien aikana noin 30. Osa työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia, ja yritys hankkii heille myös asunnot. Sesonkityöntekijöinä on lähinnä bulgarialaisia.

Silti särjistä on ollut viime vuosina jopa alueellista pulaa joidenkin särkituotteiden voimakkaasti lisääntyneen kysynnän takia.

Kaikki alkoi Vesijärvestä

Järvien hoitokalastus alkoi 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Silloin pahasti rehevöityneestä Lahden Vesijärvestä yritettiin poistaa ravinteita tehokalastamalla liikoja särkikaloja.

Särkikalojen tiedettiin nostavan rehevöityneiden järvien pohjasta ravinteita, etenkin fosforia, kiertoon, kun kalat pöyhivät ravinteikkaita pohjamutia. Särkikalat sisältävät myös itsessään paljon ravinteita. Kilossa särkiä on 0,7-0,8 grammaa fosforia ruotojen koosta riippuen. Myös tieto siitä, että särkikalat syövät vesien eläinplanktonia, joka on tärkeä osa kasviplanktonin kurissa pitämistä rehevissä järvissä, loi innostusta särkikalojen tehopyyntiin.

Alkuperäisenä syynä vesistöjen rehevöitymiseen olivat kuitenkin ihmisten itse aiheuttamat päästöt maa- ja metsätaloudesta, asutuksen jätevesistä ja teollisuudesta. Vesijärvenkin rehevöitymisen aiheuttajia olivat sinne lasketut Lahden kaupungin jätevedet sekä maa- ja metsätalouden päästöt.

Kun Lahden jätevedet myöhemmin ohjattiin Vesijärven sijasta Porvoonjokeen ja päästöjä muutenkin leikattiin, huomattiin, että tarvitaan vielä viimeinen silaus kalakantoja manipuloimalla.

Syntyi käsite hoitokalastus.

Hoitokalastuksen keskeinen idea on vähentää tehopyynnillä vesistön särkikalakantoja tehostetun nuotta- ja rysäpyynnin avulla. Hoitokalastuksessa on tarkoitus päästää vapaiksi pyynnissä saatavat petokalat, sillä ne syövät edelleen särkikaloja ja tasapainottavat näin kasvi- ja eläinplanktonin suhteita.

Särkikalalajeja on Suomessa 19, joista järvissä ja merenrannikolla yleisimmät ovat särki, lahna, salakka ja pasuri.

Kommentoi »