Hoitoala kärsii työvoimapulasta, jonka syitä löytyy sekä palkkauksesta että työoloista.

Paperiteollisuuden ja terveydenhuollon vertailu on herkullista ison palkkakuilun lisäksi myös siksi, että molemmissa tehdään töitä kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Jos kustannukset karkaavat lapasesta, tehtaan voi aina lakkauttaa tai siirtää ulkomaille. Joku ministeri moittii, mutta mitä siitä. Terveydenhuollossa tuo liikkumavara on vähäisempi. Olkoon rinnastus ontuva, mutta terveydenhuolto on hiljattain saanut oman Kaipolansa ja Veitsiluotonsa.

Yle kertoi heinäkuun lopulla, että Kuopiossa kaupunki ja AVI puuttuivat Attendon hoitokodin palveluasumiseen. Vanhusten ympärivuorokautinen hoito keskeytettiin ja asukkaat siirrettiin muualle hoitajapulan vuoksi.

Samasta syystä Pohjois-Karjalassa suljettiin kokonaisia terveyskeskuksia viikoiksi. Sosiaali ja terveysministeriön ykkösselitys oli kohtaanto – eli sopimattomat tai väärillä alueilla sijaitsevat työnhakijat – mutta ongelmia myönnettiin olevan myös kannustimissa.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoi Avun haastattelussa keväällä, että koronakorvauksina sairaanhoitajille on tarjottu viiden euron kahviseteleitä kanttiiniin ja 25 euron kenkälahjakortteja.

Ulkopuolisen silmin katseltuna terveydenhuollon henkilöstöongelmista tulee mieleen kalastaja, joka istuu haavi kädessä ja valittaa, että kalaa pitäisi saada. Onki jäi kauppaan, koska se maksaa liikaa ja madot jäivät kaivamatta, koska kädet likaantuvat.