Virolainen Nömme Kalju sen sijaan teki seurahistoriaa Yankuba Ceesayn ja Damiano Quintierin maaleilla. Joukkue selviytyi ensi kertaa Mestarien liigan ja ylipäätään europelien toiselle kierrokselle, mikä kirvoitti vajaat 5000 katsojaa huutomyrskyyn ja pelaajat spontaaniin riemuun.
Kaljun joukkueen nuoriso-osasto rynni ottelun jälkeen pressitilaisuuteen enemmän ja vähemmän vajavaisesti pukeutuneena; tarkoitus oli mitä ilmeisimmin ajaa valmentaja Igor Prinsiltä (ainakin) hiukset. Jääkaappipakastimen kokoinen kivikasvo kuitenkin ajoi pelaajat paljonpuhuvalla eleellä odottamaan tilaisuuden loppua.
HJK:n leirissä ilmeet olivat ymmärrettävästi synkemmät. Klubin peli on ailahdellut kauden mittaan laidasta toiseen, mutta päävalmentaja Sixten Boströmin ajan helmasynnit eli liiallinen hitaus, pallokontrollin ja poikittaissyöttelyn nostaminen itseisarvoksi, pelin puuroutuminen harhasyöttöjä viliseväksi näpertelyksi ja vaikeudet keskikentän ylittämisessä näkyivät Kadriorgin stadionilla alusta lähtien.
- Tehtiin itse taas peli vaikeaksi. Ekan matsin jälkeen oli tiedossa, että Kalju pelaa fyysisesti, tukkii keskikentän ja pyrkii vain vastahyökkäyksiin, mutta silti kävi näin. Pallonsiirtelyllä pyritään löytämään tilaa ja rakentamaan peliä, mutta kyllä sillä pitäisi olla myös selvä tarkoitus ja tilanteet pitäisi kyetä päättämään johonkin. Homma olisi pitänyt hoitaa jo kotikentällä eri lähtöasetelmaan, Klubin kapteeni ja maalivahti Ville Wallén tiivisti pettyneenä.
HJK:n todelliset paikat olivat etenkin ensimmäisellä puoliajalla harvassa, ja niistä Joel Pohjanpalon yritys pienestä kulmasta oli ennen Demba Savagen kavennuspuskua lähimpänä maalia. Pohjanpalolla oli lisäajalla myös mahdollisuus pelastaa HJK:n eurounelma, mutta puolittain läpi päässeen hyökkääjän veto suuntautui ohi maalin.
Nuorukaisen yrittäminen (ja tuskastuminen) paistoivat muutenkin ylimmälle penkkiriville asti, mutta kun Nömme Kalju tukahdutti vieraiden väkinäisen ja hitaan pelinrakentelun useimmiten jo keskialueella, hyökkäyksessä ei ollut paljon tehtävissä.
Tilanne parani hieman toisella puoliajalla, kun HJK - osin olosuhteiden pakosta - teki pelaajavaihtoja (muun muassa Mikael Forssell), nosti hyökkäystä ja pyrki rakentamaan peliä myös nopeilla pystysyötöillä ja pitkillä keskityksillä.
Isäntien 2-0-voittomaali oli silti Klubin kannalta ikävä tiivistelmä tapahtumien ja koko otteluparin kulusta. Taas yhden keskikentän pallonriiston jälkeen Kaljun Damiano Quinteri sai 35. minuutilla syötön pystyjuoksuun. Italialaishyökkääjä runttasi Tapio Heikkilän tieltään, paineli maalille ja sijoitti pallon vastaan tulleen Wallénin jalkojen välistä verkkoon. Yksinkertaista, suoraviivaista ja tehokasta.
0-0:aan päättyneen ensimmäisen ottelun jälkeen valmennus ja muutamat Klubin pelaajat myönsivät yllättyneensä vastustajan kovuudesta, mutta kaksinkamppailusta virolaiset veivät myös kotikentällään vähintään 80 prosenttia.
- Toisella puoliajalla oli paikkoja ratkaista peli, mutta vastustaja oli se, joka teki merkkausvirheistä kaksi aika helppoa maalia. Nyt on vaikeaa analysoida, mutta totta kai tästä menee minun piikkiini iso osa. Sen voin sanoa, että lähipäivät käyn omia tekemisiäni läpi huomattavasti kovemmalla otteella kuin pelaajien, Sixten Boström sanoi.
Suomalaisella jalkapalloväellä on usein jonnekin huvittavan ja älyttömän välimaastoon sijoittuva tapa paisutella sekä lajinsa että yksittäisten ottelujen merkitystä (ja vaipua epätoivoon, jos ja kun siinä yksittäisessä ottelussa tulee tappio).
Mutta siitä ei pääse mihinkään, että Tallinnassa pelissä todella oli lähes yhtä paljon Suomi-futiksella kuin HJK:lla. Muiden suomalaisseurojen nolot avauskierroksen eurotappiot färsaarelaisille ja luxemburghilaisille amatöörijoukkueille olivat herättäneet liikaa kiusallista huomiota.
Sixten Boström kritisoi HJK:hon kohdistuneita euro-odotuksia "epärealistisiksi ja vääriä paineita aiheuttaviksi". Klubin resursseilla, satsauksilla ja tämän kauden nimekkäällä kokoonpanolla jatkoonpääsy 1. kierrokselta oli kuitenkin seuran ehdoton vähimmäistavoite. Kun sitä ei saavutettu, kausi on jo tässä vaiheessa epäonnistunut sekä urheilullisesti että taloudellisesti niin pahasti, että seurauksia tulee aivan varmasti.
Yksi niistä koskee todennäköisesti Sixten Boströmin työsuhdetta. Ellei nyt, niin syksyllä Veikkausliigan päätyttyä.
Tylyä tai ei, HJK vuosimallia 2013 ei ole harjoittelupaikka, vaikka kärsivällisyys onkin urheilussa turhan usein aliarvostettu hyve. Tietty määrä tulosta olisi pitänyt tulla jo nyt, jotta puheille pitkän linjan kehitysprosessista olisi sekä uskottavuutta että taloudellista selkänojaa.
Laajemmissa yhteyksissä jokainen voi halutessaan pohtia muutamaa asiaa, jotka Suomen jalkapallossa ja koko joukkueurheilussa tuntuvat olevan hetkittäin hukassa muuallakin kuin HJK:n edustusryhmässä.
Eli: onko joukkue ja peli valmentajaa varten vai toisinpäin, lasketaanko kentällä maalit vai tyylipisteitä ja mikä ero on teorialla ja käytännöllä?
Paitsi se, että jälkimmäisen hallitsijat voittavat tilanteita, otteluita, mitaleita ja mestaruuksia. Edelliset eivät.
