Molemmista HJK:n maaleista vastasi Demba Savage (kuvassa), jonka merkitys Klubin hyökkäykselle on nimivahvassakin ryhmässä yhä kiistaton.
Hallinta lopahti muuten erinomaisesti pelanneen Mac Kandjin pimenemiseen toisen puoliajan alussa; toinen keltainen kortti heilahti, kun hyökkääjä kosti rappaamisensa lähes tuomarin nenän edessä.
- Älytön temppu, vaikka tuomarilinja heilahtelikin. Kyllä pitäisi tietää, miten pelataan, kun on varoitus alla... Mutta ei tässä viitsi enempää asiasta säätää, puuskahti yleensä tyyni Markus Heikkinen.
- Kaikki meni hienosti 55 minuuttia ja siihen punaiseen korttiin asti. Tuomiosta voi keskustella, mutta kyllä pelaajan tehtävä on pysyä kentällä. Vajaalla pelatessa vastustaja pääsi lähemmäs ja lähemmäs boksia, kun keskitykset löysivät tilansa, päävalmentaja Mika Lehkosuo totesi apeana.
Vaikka Lehkosuo tunnetaan pallonhallinnan puolestapuhujana ja välillä yli-innokkaaltakin vaikuttavana teoreetikkona, Klubin pelissä on lähes koko ajan näkynyt pragmaattinen lähestymistapa ja kyky variaatioihin niin vastustajan mukaan kuin pelitapahtumien sisällä.
Hieromista ei nytkään harrastettu hieromisen vuoksi, vaan käytännössä aina, kun oli paikka, keskialueelta käynnistetty nopea hyökkäys päättyi parilla-kolmella syötöllä vaaralliseen maalipaikkaan ja laukaukseen. Etenkin parikymppiset Robin Lod ja Rasmus Schüller pyörittivät peliä ajoittain harvinaisen kypsästi, jolloin maalipaikat ja toisensa löytävät Savage ja Kandji pääsivät lähes nokikkain Apoelin maalivahdin Urko Rafael Pardon kanssa.
- Vastaiskupeli toimi todella hyvin. Kärjistäen voi sanoa, että Apoel piti palloa enemmän, mutta me kävimme tekemässä maalit, Lehkosuo kommentoi.
Pystysyötöllä rakentui laillaan myös toinen maali, kun Carlaon oli pakko kaataa Teemu Tainion läpimenoon vapauttama Nikolai Alho rangaistuspotkualueella. Alhon nurinmenossa saattoi olla hieman draamalisää, mutta niin selvä kamppi oli kuitenkin kyseessä, että erotuomari Pawel Gil teki ratkaisunsa epäröimättä. Yhtä varmasti pallon sijoitti alanurkkaan Savage.
Toisella puoliajalla HJK vetäytyi Apoelin painostuksesta ja Kandjin ulosajon vuoksi puolustusasemiin. Todellisia maalipaikkoja vieraille ei siunaantunut kuin muutama - mutta kansainvälisellä tasolla enempää harvemmin tarvitaan.
- Vaikea ottelu, vaikeampi kuin luulimme. HJK on hyvin organisoitu joukkue, joka hyödynsi pelaajistomme venyneet etäisyydet ja puhkoi puolustuslinjamme. Kaiken jälkeen tulos on tyydyttävä, koska pääsemme jatkamaan taistelua kotikentällä, summasi Apoelin luotsi Giorgos Donis.
Tärkeät vierasmaalit viimeistelivät Tomas De Vincenti ja Cillian Sheridan. Aiemmin (38. minuutilla) pallo päätyi Klubin puolustuksen hetkellisen oikosulun vuoksi puolivahingossa tolppaan,
Mikään ei ole varmaa ennen kuin toinen osaottelu Nikosiassa on ensi keskiviikkona vihelletty päättyneeksi -paitsi se, että ottelusta tulee Klubille vaikea. On kuitenkin jo selvää, että HJK on pessyt kasvonsa organisaatiolle lähes traumaksi nousseen viime kesän Nömme Kalju -fiaskon jälkeen.
Maineen, pelaajien näyttöpaikkojen ja uskottavuuden lisäksi vieraskentän hellemyllyssä pelissä on iso kasa rahaa. Jotta nykyisenkaltaista runkoa on varaa ylläpitää ja kehittää niin pelaajien, olosuhteiden kuin valmennuksen osalta, myös tulovirtaa on saatava rajallisten liigaympyröiden ulkopuolelta.
HJK on nykyisessä asemassaan maajoukkueiden ohella koko Suomi-futiksen käyntikortti maailmalla. Tunnelma loppuunmyydyllä Töölön stadionilla antoi viitteitä siitä, että joukkueen edesottamukset kiinnostavat aidosti jo muitakin kuin lajifriikkejä - mikäli peli vain on tarpeeksi laadukasta ja tapahtuman puitteet kunnossa.
