Eeva

Hilkka Ahde: "Olen päästänyt menneistä irti"



Hilkka Ahde: "Olen päästänyt menneistä irti"

Eläkkeelle jäänyt Hilkka Ahde on päästänyt irti menneistä ja opetellut kuuntelemaan enemmän itseään. Äidin, tyttären ja puolison lisäksi hänellä on uusi rooli. Hänestä on tullut Okon mummi.
Teksti Pirjo Houni
Kuvat Petri Mulari

Toiveet lastenlapsista olivat ehtineet hiipua. Vähän surulliseltahan se tuntui, mutta Hilkka Ahde, 60, oli jo tottunut ajatukseen, ettei hänestä ja hänen puolisostaan Matista tulisi koskaan isovanhempia.

”Olin mennyt ystävättäristäni ensimmäisenä naimisiin ja olin saanut kaikkein nuorimpana kolme lasta, mutta olin meistä naisista ainoa, jolla ei ollut vielä lastenlapsia.”

Sitten ilmoitti tulostaan maailmaan Okko. Kun nuoret vanhemmat kertoivat vauvauutisesta, Hilkan orkideaan ilmestyi yksi kukka.

”Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun onnistuin saamaan yhdenkään orkideani kukkimaan. Ajattelin, että jos kukka jaksaa kukoistaa kolme kuukautta, niin vauvan odotuksestakin tulee totta.”

Irti suorittamisesta

Syksyllä Okko täyttää kaksi vuotta.

”Okon syntymä on ollut parasta omien lasteni syntymän jälkeen. Itkin ilosta samalla tavalla kuin itkin pidellessäni esikoistani, hänen isäänsä Timoa, aikoinaan sylissäni. Omasta lapsesta tiesin silloin olevani vastuussa koko lopun elämän. Lapsenlapsesta päävastuu on vanhemmilla.”

Mummilla ja pojalla on jo omat tapansa. Mökillä tutkitaan luontoa ja saunotaan, kaupungissa Hilkka polskii Okon kanssa keskiviikkoisin uimahallissa. Samaan aikaan pojan äiti voi kuntoilla viereisessä altaassa.

”Poika rakastaa vettä ja vedessä oloa. Se on meidän yhteinen juttumme. Haluan olla mummina vähän hassutteleva ja antaa lapselle mieluummin elämyksiä kuin materiaa. Kerron joka kerta tavatessamme, miten häntä rakastan.”

Vesi on Hilkka Ahteen elementti. Hydrobiciä hän harrastaa monta kertaa viikossa. Siihen on tullut lähes riippuvuus.

”Ennen menin kukonlaulun aikaan uimahallille vaikka räntäsateessa tai pakkasessa ennen työpäivää, nyt voin harrastaa samaa päiväsaikaan.”

Joka kerta hän solahtaa pikaisesti myös kylmäaltaaseen.

”Mitä kylmempää vesi on, sitä parempi. Sillä on minuun puhdistava vaikutus. Se on ollut aina pahan poistajani.”

Syksyllä Hilkka Ahde jäi eläkkeelle. Hyvillä mielin, sillä viimeiset vuodet työelämässä AKT:n viestintäpäällikkönä olivat työpaikkakiusaamisineen ja sitä seuranneine oikeudenkäynteineen raskaita.

Pitkää työuraa oli takana vuosikymmeniä.

”Aloin tienata 12-vuotiaasta omaa taskurahaa ohjaamalla satujumppia”, Hilkka sanoo.

Talven aikana hän sanoo opetelleensa kahta seikkaa.

”Olen ollut aina sosiaalinen ja viihtynyt ihmisten parissa. Nyt olen oppinut olemaan enemmän itseni kanssa, kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni ja sitä, mitä haluan.”

Ripeäliikkeisenä naisena hän on totutellut myös joutenoloon.

Taannoin Pertunmaan-mökillä Hilkan äiti kysäisi tyttärentyttäreltään Tiinalta, missä tytär oli. ”Tuolla se keittiössä suorittaa”, vastasi Tiina.

”Olen yrittänyt päästä irti suorittamisesta ja siitä, että saisin sen kautta hyväksyntää. Ja siitä, että pitäisi koko ajan tehdä jotain. Nyt voin lukea kirjaa tai lähteä vaikkapa keskellä viikkoa äidin luokse.”

Äidin ja tyttären osat vaihtuivat

Hilkka Ahteen 83-vuotias äiti asuu yhä kotikaupungissaan Valkeakoskella. Perheen ruuhkavuosina Hilkka sai äidiltään tärkeää tukea.

”En olisi aikanaan selvinnyt kolmen pienen lapsen kanssa ilman hänen apuaan.”

Kansanedustajana ja ministerinä toiminut Matti Ahde vietti viikot Helsingissä, mutta perhe asui Oulussa.

Nyt äidin ja tyttären osat ovat vaihtuneet. Viisi vuotta sitten Hilkan äiti sai aivoverenvuodon ja kaksi aivoinfarktia.

Neurologiaan erikoistunut lääkäri määräsi potilaan leikkauksen jälkeen vuodeosastolle ja totesi samalla, että tuskinpa tämä nousee enää koskaan sängystä.

Toisin kävi. Äiti pääsi loppujen lopuksi kuntoutukseen ja kuukausien jälkeen omaan kotiinsa, jota remontoitiin liikuntaesteiselle sopivaksi. Oikea puoli on halvaantunut, mutta kulku sujuu kävelykeppiin tukeutuen.

Kotihoito käy kahdesti päivässä, ja samassa kaupungissa asuva Hilkan veli puolisonsa kanssa päivittäin.

Hilkka hoitaa äitiään viikonloppuisin ja loma-ajat, sillä veljen lastenlapset asuvat Muoniossa. Sinne veli vaimoineen suuntaa aina, kun mahdollista.

”Onhan kahden kaupungin väliä ajaminen toisinaan uuvuttavaakin, mutta teen sen rakkaudesta. Tunnen valtavaa hellyyttä äitiäni kohtaan ja saan hänen hoitamisestaan itsellenikin paljon.”

Hilkka Ahde arvelee, että toisella paikkakunnalla läheisistään huolehtivia omaishoitajia on koko ajan enemmän ja enemmän. Siksi hän toivoisi heille myös virallista statusta, joka oikeuttaisi edes verovähennyksiin matkakustannusten osalta.

Roolit ovat muutenkin vaihtuneet. Nuorena Hilkka harrasti rytmistä kilpavoimistelua ja äiti toimi hänen valmentajanaan.

”Äiti patisti ja puski harjoittelemaan. Nyt minä patistan häntä voimistelemaan, jotta hän pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa.”

Miestään Hilkka kiittelee siitä, ettei tämä ole koskaan valittanut, vaikka vaimo on ollut vuosien ajan viikonloput Valkeakoskella.

”Enemmän Matti on ollut huolissaan jaksamisestani.”

Hilkka Ahde on päästänyt irti suorittamisesta.

Lasten etu tärkeintä

Valkeakoskelainen Hilkka Riikonen oli 14-vuotias, kun hän tapasi tulevan miehensä ensimmäisen kerran. Jotain sähköä ensi tapaamisessakin jo oli. YYA-sopimuksen juhlassa puhetta pitänyt Matti Ahde tuntui katsovan nuorta teinikunnan puheenjohtajaa puheensa aikana, ja erityiseltä Hilkastakin tuntui, vaikka hän pitikin 25-vuotiasta miestä vanhana.

Neljä vuotta myöhemmin nuoret tapasivat uudelleen, rakastuivat ja ryhtyivät seurustelemaan.

Hilkka opiskeli lastentarhanopettajaksi.

”Kun valmistuin alalle vuonna 1980, palkka oli pieni eikä lasten vanhempien antama arvostus näkynyt tilipussissa. On surullista, ettei niistä ajoista ole päästy eteenpäin, vaikka varhaiskasvatus on vaativaa, tutkimukseen ja tieteeseen perustuvaa pedagogista toimintaa”, Hilkka sanoo.

”Alalle on hakeutunut empaattisia ihmisiä, jotka eivät ole halunneet käyttää järeitä työtaistelukeinoja, jotta perheet ja lapset eivät kärsisi.”

Ilahtuneena Hilkka on nyt seurannut päiväkodeissa työskentelevien hoitajien ponnisteluja paremman palkkauksen puolesta.

”Ero peruskoulun opettajien palkkaan on tuhannen euron paikkeilla kuukaudessa. Se houkuttelee lastentarhanopettajia vaihtamaan alaa.”

Hilkka Ahde sanoo tulleensa vahvaksi kokemustensa kautta ja tunnustamalla heikkoutensa.

Matin sairaus lähensi

Ahteet muuttivat kevättalvella Helsingin Hakaniemestä uudehkolle asuinalueelle

Arabianrantaan. Kodin ikkunoista tulvii valoa. Hyvät ulkoilureitit ovat lähellä ja uimahallillekin on kävelymatka.

Matti Ahteella on menossa syöpäleikkauksen jälkeiset pitkät hoidot.

Puoliso on ottanut tehtäväkseen saada lisäkiloja miehen hoikentuneeseen olemukseen. Pöydässä on usein tarjolla luomuvoilla ja kermalla höystettyä ruokaa, herkkuna on jäätelöä ja iltapäivisin pullakahvit.

”Sairastuminen voi lähentää tai erottaa. Meitä se on entisestään lähentänyt.”

Hilkan mielestä on tärkeää, ettei kumpikaan ryhdy uhriksi. Ei se, joka on sairastunut, eikä toinen hänen vierellään.

”Emme elä täällä ikuisesti. Suhtaudumme molemmat sairastumisiin realistisesti ja tosiasiat tunnustaen, mutta toivon silti, että meillä olisi Matin kanssa monta yhteistä vuotta jäljellä. Elämme päivän kerrallaan ja nautimme niistä jokaisesta ja toisistamme.”

Kesäksi on suunnitelmissa mökkeilyä Pertunmaalla, golfia ja oopperaa. Viime aikoina kotona on soinut musiikki, kun Matti on kuunnellut levyaarteitaan, joihin kuuluu yli tuhat klassisen musiikin vinyyliä ja yli kaksituhatta cd-levyä. Tilanpuutteen vuoksi hän on yrittänyt valita säilytettäviksi ne kaikkein tärkeimmät.

Asunto vaihtui isommasta pienempään, ja samalla oli luovuttava jo suurimmasta osasta kirjoja, jotka täyttivät edellisessä kodissa yhden kokonaisen seinän.

”Musiikkia Matti kuuntelee yksitellen ja levy kerrallaan. Ja sehän vie aikaa!”

Pitkän parisuhteen parhaimpina aikoina Hilkka pitää nykyisiä hetkiä.

”On aika kivaa olla myös kahden ja jakaa yhteistä isovanhemmuutta.”

Traaginen elämä?

Otsikolla ”Hilkka Ahteen traaginen elämä” eräs lehti mainosti taannoin hänen vaiheistaan koottua juttua. Hilkka jäi kummastelemaan otsikkoa. Oliko hänen elämänsä todella ollut traaginen?

”Omasta mielestäni se ei ole ollut sitä. Näen elämäni perusvireen onnellisena ja hyvänä. Kaikilla on vastoinkäymisiä, mutta kaikkien vastoinkäymisiä ei käsitellä julkisuudessa.”

Miehensä rinnalla hän sanoo eläneensä sykähdyttäviä hetkiä niin musiikkia, urheilua kuin politiikkaakin seuraten.

”Olen saanut tavata kiinnostavia ihmisiä Indira Gandhista prinssi Philipiin. Olen myös huomannut, että ihmiset ovat ihmisiä missä tahansa roolissaan. Kuvia ei kannata kumarrella.”

Hilkka Ahde sanoo päästäneensä menneistä irti. AKT:n entinen puheenjohtaja Timo Räty tuomittiin hovioikeudessa liiton viestintäpäällikön ja entisen sihteerinsä henkisestä pahoinpitelystä sakkoihin ja korvauksiin.

”Olen todellakin päästänyt irti, mutta se ei tarkoita, etten koskaan enää palaisi työpaikkakiusaamiseen. Se on yhteiskunnallisena ongelmana niin suuri. Se vei minultakin pahimmillaan työkyvyn ja vointini aina äärirajoille asti.”

Vahva nainen

Toisinaan ihmiset pysäyttävät yhä kaupoissa ja kaduilla ja haluavat jäädä juttelemaan omista

kokemuksistaan. Hilkka Ahteella onkin suunnitteilla aiheesta kirja.

”Siitä ei tulisi kostokirjaa, vaan enemmänkin apuväline, miten menetellä, jos tuntee tulleensa kohdelluksi väärin, ja mistä saa apua ja kehen kannattaa ottaa yhteyttä.”

Syksyksi häntä on pyydetty pitämään luentoa teemalla ”vahva nainen”. Ensin hän epäröi, mutta päätti sitten suostua.

”Vahvuus on eri asia kuin kovuus. Olen tullut vahvaksi kokemusteni kautta ja tunnustamalla omat heikkouteni. Vaikka välillä on tuntunut, etten jaksa enää, ja olen ollut romahtamaisillani, tunnen oloni nykyisin aika voimakkaaksi.”

Uudesta kodista on näkymä lähistöllä olevaan päiväkotiin. Päiväkodin pihalla leikkiviä pieniä lapsia katsellessaan entisen lastentarhanopettajan mieleen on hiipinyt pariin otteeseen kutkuttava ajatus.

Olisikohan siellä tarvetta satunnaisesta hoitajasta, joka voisi tulla tiukan paikan tullen apuun?

Julkaistu: 27.6.2018