Apu

Herätysliike oli ja meni

Herätysliike oli ja meni

Kansanedustajien palkkioiden leikkaus ei vaikuta julkisen talouden tasapainoon sitä eikä tätä. Kansanedustajien työ on arvokkaimpia tässä yhteiskunnassa – vaikka osa kansasta ei sitä ymmärtäisikään. Edustajat ansaitsisivat pikemminkin kuoppakorotuksen.
Teksti Yrjö Rautio
Mainos

Vajaat neljä viikkoa on kulunut. Vanhimmat meistä muistanevat, mitä tuolloin, vuoden 2013 kuulaina alkupäivinä, tapahtui.

Presidentti Sauli Niinistö esitti palkkionsa leikkaamista. Se tulkittiin tueksi yleiselle palkkojen alennukselle. Sitä se ei ollut. Sitä ei ollut tarkoitettu myöskään esimerkiksi yritysjohtajille ja muille varakkaille.

Media kärtti muutaman päivän isotuloisilta lupauksia näiden omien palkkojen alentamisesta. Se mesosi kuin

lestadiolainen saarnamies, joka lietsoo seuraväkeään synnintuntoon ja parannukseen.

Harva koki herätyksen, eikä heidän joukossaan ollut ainuttakaan suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajaa. Vaikea heidän olisikin leikata palkkojaan, koska miljoonat tulevat heidän tililleen yhtä vääjäämättä kuin kevät tulee aina talven jälkeen. Minkä he sille mahtavat?

Populismin hinta

Suuresta palkkahuutokaupasta jäi käteen vain kaksi asiaa. Kuusi eduskuntaryhmää kahdeksasta haluaisi panna presidentin palkkion verolle. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd) kiirehti lupaamaan, että myös kansanedustajat leikkaavat palkkiotaan.

Monet ryhmäjohtajat ja kansanedustajat menivät hätäpäissään lupaamaan, että palkkioita todella leikataan. Siinä ilmapiirissä olisi ollut likimain poliittinen itsemurha ilmoittaa, ettei käy. Kun eduskunta kokoontuu jälleen 5. helmikuuta, on lupauksen lunastaminen edessä.

Pakko kai se on lunastaa, vaikka ei siinä juuri järkeä ole. Se on hinta populismista, jonka tielle tuli niin kevyesti lähdetyksi.

Säälittävää

Kansanedustajien palkkio on 6 000–7 000 euroa kuukaudessa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin suomalaiset palkansaajat ansaitsevat keskimäärin, mutta se on surkean vähän verrattuna elinkeinoelämän palkkoihin. On lähinnä naurettavaa ja säälittävää yrittää olla niillä palkoilla kannustavana esimerkkinä suurituloisille.

Kansanedustajien palkkioiden leikkaus ei vaikuta julkisen talouden tasapainoon sitä eikä tätä.

Kansanedustajien työ on arvokkaimpia tässä yhteiskunnassa – vaikka osa kansasta ei sitä ymmärtäisikään. Edustajat ansaitsisivat pikemminkin kuoppakorotuksen.

Osa kansanedustajien tuloista tulee verottomina korvauksina kuluista, joista ei tarvitse esittää kuitteja. Kuluja pitäisi korvata vain todellisten kulujen mukaan kuitteja vastaan.

Todellisten kulujen yli menevät kulukorvaukset, piilopalkka, olisi liitettävä palkkioon ja muutettava verolliseksi tuloksi.

Hiljainen hetki

Kaj Turunen haastaa Pirkko Ruohonen-Lernerin kilpaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta. Turusta tukeva Juho Eerola uskoo Turusen suhtautuvan ryhmän jäsenten ylilyönteihin "kypsällä ja ryhmähenkeä vahvistavalla tavalla".

Turunen on Jussi Halla-ahon ympärille ryhmittyneen oikeistosiiven ehdokas. Moni sen jäsenistä on saanut tuomion rasismista.

Turunen ja Eerola herättivät yli vuosi sitten joulun alla ansaittua huomiota esittämällä eduskunnassa hiljaista hetkeä Kim Jong-ilin muistolle.

Turunen ei voita, mutta jos voittaisi, eduskunta saisi viettää hiljaisen hetken Timo Soinin elämäntyön muistolle.

Julkaistu: 23.1.2013